Naisessa vara parempi Anttolanhovissa 14.11.2007

Tanssi-ilta ei voi enää olla iloisempi ja mukavampi kuin se oli keskiviikkona Anttolanhovissa. Tuntuu, etten saanut suupieliäni vaakasuoraan missään vaiheessa. No, huomasivat soittajat sen ainoan kerran, kun hymyni hyytyi. Minua totaalisesti kävelytettiin kaksi kappaletta tangoja. Mutta muutoin koko ilta oli yhtä hymyä ja naurua ja iloista mieltä.

Sieltä lavalta se tarttui ja vei mukanaan. Tanssiorkesteri Sinitaivas sen sai aikaan ja eräs nainen. Tanssit alkoivat kello 20 ja jatkuivat kello 00.30 saakka. Upeilla valsseilla ilta aloitettiin ja meitä oli muutama pari lattialla. Sitten orkesteri jatkoi "kahvimusiikilla" ilmoituksensa mukaan. Kuntoutujajoukolla oli vielä joulutorttukahvit kesken. Musiikki oli kyllä niin tanssittavaa kuin vain voi olla. Mielellään sitä kuuntelinkin ja katselin laulajan fiilistelyjä.

Siitä ilta jatkui ja väki lisääntyi, mutta hyvin sopi tanssimaan. Silloin kun en tanssinut, niin en voinut silmiäni irroittaa soittajista, jos en kyllä juuri tanssiessanikaan. Miten voi joidenkin ihmisten näkeminen saada hyvän ja iloisen mielen aikaan.

Anttolanhovi on syrjässä "maailmasta". Enimmäkseen kuntoutustoimintaa, mutta myös majoitustilaa kaikenlaiseen käyttöön.Ympäristö hyvin kaunis. Minulla oli kaksi syytä olla paikalla juuri nyt. Molempien syiden takia olisin ollut kyllä erikseenkin. Toinen oli orkesteri ja toinen oli nainen. Kaksinkertainen oli illan ilokin.

Kaksi ja puoli kuukautta sitten samassa paikassa minulla ja hänellä oli hulvattoman hauska ilta ja kun hänen kuntoutumisjaksot jatkuivat, niin jatkui myös meidän tanssimme. Puolitoistatuntia alkuillasta minun oli pärjättävä yksin, sillä kunnon kohennustoimet jatkuivat hänellä myöhään iltaan. Paikalla ei ollut montakaan laajempaa tanssitaitoa omaavaa, joten kaikkia hyviä liikkuvia tanssilajeja steppailimme taas kahdestaan lähes kahden ja puolen tunnin ajan.

Minä tosin en ollut kehittynyt sitten edellisen kerran jälkeen, vaan seuranta ei aina ollut viennin mukaista, mutta hauskaa oli siltikin. Hän osaa miehen roolin tanssissa, joten kaikki kädenalitanssit ja polkat hän vei hyvin. Cha-cha, jive ja rumba ovat erityismaininnan arvoiset. Hänen vientinsä oli selkeämpää kuin monen miehen. Kun alkoholia tarjoillaan tässäkin savuttomassa talossa, niin eräs nauttinut herra oli tanssiessaan sanonut parilleen, että nuo ovat varmaan lesboja. Minä en kuullut sitä, mutta viejäni kuuli. Ihmettelin, mikä hänet sai nauramaan entistä enemmän ennen kuin myöhemmin kertoi minulle. Itse en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että naisparissa tanssivat olisivat lesboja. Olen joskus nähnyt miesparinkin hulluttelevan lattialla ja joidenkin tanssivan hyvinkin. Ei ole tullut mieleeni ajatusta erilaisista rooleista. Elä ja anna toisten elää on ihan hyvä periaate.

Sinitaivaan olen tavannut ensi kerran KIV-Kisaranta tansseissa 30.5.2007 ja rumpalin jossain aiemmin, mitä en muista - hän muistaa. Sen jälkeen olen ollut heidän tansseissaan Revontulessa, Kyllikinrannassa, Tulenliekissä, Pistohiekan lavalla, Ilveskasinolla ja nyt Anttolanhovissa. Hyvin erilaisissa paikoissa, mutta aina yhtä hyvinä soittajina. Eikä laulupuoltakaan voi moittia. Pidän rumpalin äänestä ja taitoa on laulussa toisillakin. Nuoria herrat ovat, joten tanssimaailma ja estradit ovat avoimina heidän edessään. Heillä on luonnonlapsen taitoja ottaa kaikki avoimin sylein vastaan. Siinä on minun mielitanssiorkesterieni mitalijoukkoon kuuluva soittokunta.