Savonsolmun perjantai-ilta 7.12.2007

Mitenkähän tämä joulunalusaika saa aina aikaan ajan puutteen… Ehkä vikaa on omassa järjestelykyvyssäni tai suunnittelemattomuudessani. Kun viikon päästä alan nauttia ansaittua vuosilomaani, joka vie pohjoisen kaamokseen ja tälle vuodelle en tarvitse sitten miettiä työasioita, niin nyt on ollut pakko kirjata ylös, mitkä asiat on hoidettava ennen lomaani. Äitini ja lapseni on tavattava ennen joulua ja sitä helpotti tyttärieni käynti viikolla luonani. Äitiäni sitten ajelin katsomaan perjantaina töiden jälkeen. Se nyt oli tarkasti harkittu asia. Samalla matkalla oli tilaisuus olla Pekkaniskan Poikien tansseissa.

Savonsolmu Pieksämäellä on tuttu paikka. Joskus olen käynyt, joskus entisessä elämässänikin, jolloin tanssimisella oli vähäisempi merkitys. Mitä tänä vuonna olen paikassa käynyt, paikalla on ollut tanssivaa väkeä ja muutenkin täysi asiakkaista. Nyt joulun alla oli yksi pienehkö seurue jouluaterialla ja keskellä isohkoa tanssitilaa uiskenteli vene, joka oli tarjoilupöytänä, seisovana sellaisena. Orkesterilavan edessä oli tavallinen pitkä pöytä kahville ym. jälkiruoalle.

Siinä sitten meitä odotteli ehkä parikymmentä tansseihin tullutta ihmistä, että koskahan on meidän vuoro. Varttia vaille kymmenen sitten orkesteri pääsi aloittamaan. Sitä ennen ennätimme itse kukin orkesterin takia paikalle tullut parantaa maailmaa heidän kanssaan. Orkesterikoroke ei ole suuri. Kun Finkut olivat paikalla, sitä oli levennetty. Miksi ei nyt? PNP olikin "juhlakokoonpanossaan" – seitsemän henkeä kylkikyljessä eikä soittajat keijukaisen kokoa ole kukaan. Rumpalilla oli sijainen, jonka näin toisen kerran ja kun valotaulu, jolla seuraava tanssilaji ilmoitetaan ei oikein sopinut enää lavalle, niin Timppa sai käytellä rytmikapuloita ja bongorumpua ym., joiden nimet olivat liian vaikeat minulle.

Tilaa oli aluksi tanssia väljästi ja kun paikalla oli tanssitaitoisia herroja ja musiikki viimeisen päälle hyvää, niin siinä on kaikki, mitä tanssi-illassa tarvitsee. Tanssilajit tulivat paitsi masurkka, vai soitettiinko sekin… Polkka oli kyllä yllätys, kun harvoin ravintolassa sitä esitetään. Siihenkin oli tanssitaitoinen herra, jonka kanssa muutenkin tuli tanssittua paljon illan aikana. Polkalla oli muutama pari ja eräs herra tanssi ripaskaa keskellä lattiaa. Souvareiden Tulen liekit on hieno esitys myös pojilta. Erään poikien ja ko. kappaleen ihailijan olisi päästävä kuulemaan tämä esitys. Laulajan tie on myös minua koskettava kappale ja sitä ei taida esittää muut kuin Souvarit. Ennen viimeistä settiä oli minun aika jatkaa kotimatkaani ja toivottaa pojille hyvää matkaa Latosaareen. Vaikka katson yleensä soittajien vaatetusta, niin vasta lopulla iltaa huomasin, että valkoiset takit olivat vaihtuneet punaisiin. Joulu on tullut.