Perjantai-iltoja ja lauantai-ilta 1.12.2007

Kun on kaksi kertaa käynyt jossain tanssipaikassa, se alkaa tuntua tutulta. Neljännellä kerralla sitten onkin jo kuin "kotonaan". Kaksi edellistä perjantaita olin siis taas kerran tutustumassa tulevaisuuteen ja samalla luomassa suhteita mahdollisiin tuleviin tanssittajiini ;=)

Tanssipaikkavalinnoissa on tullut poikettua toistamiseen entisistä. Toissa perjantaina oli hyvä sää ajella Vanhalle Sotkulle. Hieman satoi luntakin viime perjantaina, mutta sää tai mikään syy ei ole este liikunnalle. Peurungan kuntoutumiskeskuksen seinällä on UKK:n mielipide kirjattuna: Kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä.

Pertti Niemi ja Odessa tanssittivat ihan kohtuuhyvällä musiikilla meitä enemmän ja vähemmän senioreita. Väkeä oli noin kuusikymmentä henkeä ja tilaa oli tanssia. Kulkutautini hieman verotti innokkuuttani, mutta hyvin ilta sujui pääasiassa tanssien. Mukavia herroja oli useita, joiden kanssa tanssiminen sujui.

Viime perjantaina sitten taas muistihäiriö osoitti olemassaolonsa orkesterin suhteen. Että missähän olin Timangin soittajat aiemmin nähnyt ja entäs Birgit Ohra-aho. Siinä sitten tauolla tuli juttua yhden soittajan kanssa ja en tainnut edes kunnolla kysyä, kun vastaus oli, että ihmettelin heitä Peurungassakin. Tilanne oli tosin silloin se, että olin mennyt kuulemaan ja katsomaan Öisiä Kulkijoita ja heidän uutta basistiaan. Sairaustapauksen takia Timangi olikin sitten tuuraamassa. Taisin olla pettynyt silloin, tosin ei se orkesterista aiheutunut.

Mutta nyt kuuntelin orkesteria, niin en voi moitteen sanaa sanoa. Kitaristi lauloi todella hyvin ja kun haitarikin on orkesterin työväline, niin kyllä kelpasi tanssia. Oikeita tangoja esitettiin sekä lavalta että väliaikamusiikkina. Tuttu Punatukkaiselle tytölleni ja Unto Monosen tango Jos jätät minut, saivat aikaan tangotunnelman. Kauniit valssit Yön syliin ja Yö kerran unhoa annoit loivat juhlallisen tunnelman. Souvareitten Lumiperhonenkin esitettiin tyylillä.

Kolmet chachaat tulivat illan aikana ja kun niistä kahdet olin sosiaalifoksaillut, niin kolmannet siirryin pois tanssialueelta. Jenkat tanssin mukavasti, hitailla valsseilla olivat oikeat tahdit ja kun sama herra tanssitti niitä tangojakin niin kuin tangoa pitää/saa viedä, niin eipä muuta voi toivoa. Yhdet twistiksi ilmoitetut kappaleet tanssimme jivenä.

Solistilla oli kauniita kappaleita mm. valssi Harmaat silmät. Hän on keikkaillut vuosia lavoilla ja hyvin selviää, vaikka orkesteri ei ole aina sama. Monipuolista tanssimusiikkia esitettiin koko ilta. Tanssiorkesteri Syke ja Vesan ääni havahdutti minut tauolla Noussut on kuu-kappaleella. Tällä neljännellä kerralla ei ollut paljon tanssijoita, mutta mukavat tanssit olivat ja liikunnan tarve tuli tyydytettyä.

Olin tosin ajatellut perjantai-illalle Savon Solmua ja Tarja Lunnasta, joita en ole tavannut aikoihin, mutta pikkujouluaikaan en halua olla tungoksessa. Ehkä nämä perjantain tanssit eivät muodostu tavaksi, sillä tuleville ajoille on aivan liian hyvää tarjontaa ja olisi päätettävä, minne menisi.

Tanssi-illan keskeytti hoikka kaunis neito niin muodikkaassa asussa, että varmaan herrojenkin silmät seurasivat hänen askeleitaan. Hän kipusi lavalle ja kertoi olevansa perintöprinsessa Joanna Väre. En kyllä ymmärtänyt, miksi hän esiintyi eli jutteli niitä näitä missivuodestaan, hevosista ja miesystävästään, joka oli tai ei ollut kuvioissa. Ei tiennyt itsekään missä mennään. Seuraavan päivä Iltalehdessä olikin juttua hänestä ja kehotti suhtautumaan varauksella mm. entistä miesystäväänsä koskevaan kohtaan. Ja miksihän tämä ym piti tiedottaa kesken tanssi-illan. Ehkä halusi lähestyä kotikaupunkinsa ihmisiä. No, sainhan lepuuttaa jalkojani sen ajan noin 20 minuuttia.

Tähän samaan jatkan sunnuntai-illan tansseilla. Lauantai sujui Varjokuvan tansseissa, mutta siitä oma juttunsa. Ravintola Karkialammesta on ollut kirjoituksia tanssipalstoilla ja kun olin aloittanut näiden epävarmoihin tanssipaikkoihin tutustumisen, niin siinähän lauantai-ilta meni.

Kuntotalolla ei ollut tansseja ja jotenkin ei tehnyt mieleni Pesäkalliolle, tangokuningas oli paikalla. Ei ole poika vielä sykäyttänyt, vaikka olen häntä kerran kuunnellut. Aika voi tehdä hänestäkin jotain, joten joskus myöhemmin hänet on uudelleen käytävä katsomassa. Siispä nyt oli sovelias aika tutustua tähän Karkialammen ruokasaliin tehtyyn tanssitilaan.

Armeijan pojathan sitä käyttivät vielä, kun varuskunta oli toiminnassa. Sali oli kelvollinen tanssitilaksi ja hieman viihtyvyyttä toi kahvion puolen "aitaus" tekokukkineen. Siitä ristikon läpi näki tanssilattialle, jonka takareunalla tai oikeastaan nurkkauksessa oli orkesterin paikka. Tanssien ilmoitetaan alkavan kello 19.30 ja se tarkoittaa, että ulko-ovi avataan silloin ja levymusiikkia esitetään kello 20.15 saakka.

Kake Randelin ja Presto olivat illan orkesteri ja siinä oli erilaisia yllätysmomentteja minulle. Solistin nimen olin aiemmin kuullut. Jotenkin on vain solisti yhdistettynä joihinkin lauluihin jäänyt huomioimatta. Orkesteri esitti yhden setin, solisti yhden, taas orkesteri yhden ja solisti yhden. Orkesteri esitti vielä lopuksi yksin viimeisen setin. Orkesteri oli nelimiehinen ja myös laulu sujui heiltä hyvin. Tanssilajeissa riitti valikoimaa perustansseihin ja vähän nopeampiinkin.

Solisti esitti ensimmäisen settinsä niin reippaita kappaleita ja musiikin jumputus oli  sitä luokkaa, että jos hänen toinen settiinsä olisi tullut heti perään samanlaisena, niin olisin varmaan poistunut. Mutta orkesteri soitti välillä ja kun solisti aloitti oman osuutensa, valmistauduin lähtemään. Nyt tulikin aivan erilaista esitystä. Todella kauniita, rauhallisia kappeleita, joita oli mukava tanssia. Sen solistin ensimmäisen setin aikana musiikki oli liian kovalla. Tanssiessa orkesterin lähellä, korvat olivat heikoilla.

Paikalla oli muutamia tuttuja herroja, jotka tanssittivat ja olipa yksi oikeasti paikkaan eksynyt taitava herra, jonka kanssa tuli bugiteltua joku kappale. Muutamat nopeat kappaleet hän kai tanssi lindya tai jotain ja minä jivenä ilman taka-askelta tai ainakin yritin. Olinhan joskus perusaskelta harjoitellut ihan opetuksessa. Hyvin sujuivat yhdistettynä askeleemme.

Hitailla valsseilla oli melkein täydellistä tanssia, jos unohdan ensimmäisen välitahdissa tanssimisen. Saman herran kävelyhumppa on mielenkiintoinen ja erilainen. Hyvät kuviot ja selkeä vienti ovat siinä parasta. Foksia, fuskua ja chachaata sopi illan tansseihini. Orkesteri kelpaisi ilman solistiakin esiintymään. Hyvin oli soitettu ja hyvin laulettu. Solistin toisen setin jälkeen illan tanssiannos oli täysi ja ehkä tämäkin tanssipaikka riittää minulle kertakäyntinä. Laajempaa tanssitaitoa omaavia ei kovin ollut paikalla.

Illan aikana ennätin oppia tai ainakin havaita, miten tanssitaitoisia miehiä "isketään". Eräs neito, tosin ei nyt mikään eilisen teeren poika, mutta ihan kivannäköinen, tanssi illan alussa vanhemman herran kanssa. Tämä oli kai ainoa lattareita yms osaava herra. Mitkään hakuvuorot eivät daamilla olleet voimassa. Pian paikalle tuli toinen hieman nuorempi herra ja ei kun toimeksi. Siinä vierähti aika pitkä rupeama tämän herran kanssa tanssimassa. Herra olikin toiseksi paras tanssiherra paikalla, jos nyt ei oteta vähän aikaa paikalla ollutta bugg-herraa lukuun. Kun tämä herra poistui, niin pian neito vei pöydästä seuraavan herran, joka tanssi myös kohtuullisen hyvin. Siinä vaiheessa, kun olin lähdössä, hän taisi tanssia alkuillan vanhemman herran kanssa. Hieman minua säälitti tämä herra, mutta jokaisella on murheensa ja tyytymisensä. Ei hän ollut näyttänyt kovin onnelliselta illan aikana. Minä ennätin seurata tanssimisestani huolimatta, miten tanssiminen yleensä sujui paikassa. Väkeä oli kuulemma vähiten, mitä syksyn aikana on ollut. Pariskuntia oli kai puolet ja loput meitä paritta tulleita. Tilaa olisi ollut tanssia kaksi-kolme kertaa suuremmalle joukolle. Jos paikassa kävisi myös nuorempaa väkeä, niin musiikin puolesta kelpaisi tanssia kenen vaan.

"Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä, kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata."