Ravintola-ilta 14.12.2007 loman alkajaisiksi

Olen ehkä syystä tai toisesta löytänyt itseni ravintolatansseista, ehkä liian usein, kunhan ei tavaksi mene. Joskus ennen ne olivat ihan mukavia. Samat ihmiset tanssimassa, joskus vierailijoita, jotka otettiin ilolla vastaan. Oli jopa tilaakin tanssia. Tai en ainakaan kokenut sellaista ahtautta ja ahdistusta, mitä nykyisin on. Iso-Valkeisen ilta oli kai poikkeus, koska tilaa oli.

Nyt pienemmässä ravintolassa oli soittamassa Rosette solistinaan Tiina Ruuska. Kuka mistäkin juhlista jatkoille saapuneena täytti ravintolan niin, että lienee rikottu turvallisuussäännöt. Jos niitä enää asiakasmääristä vaaditaankaan. Mutta alkuilta oli väljää. Levymusiikilla ilta alkoi 45 minuutin ajan ja orkesteri aloitti varttia vaille kymmenen soittaen kaksi settiä. Solisti aloitti osuutensa ja seuraavan tauon aikana jätin tilaa vielä yhdelle, joka kestää metelin ja osaa varoa, ettei saa juomia päällensä tai jää horjuvien jalkoihin. Ilta jatkui paikassa vielä puoli kolmeen. Liekö kaikki olleet vielä siihen aikaan paikalla vai vain sitkeimmät juhlijat.

Olin tullut kuulemaan esiintyjiä, sillä muistin heidät hyvää tanssimusiikkia esittävänä orkesterina. Enkä siinä pettynytkään. Mutta muistiini olen pettynyt. Muistin, että olin ollut heidän tansseissaan kesällä 2006, mutta löysin vain 2005 Krouvin lavalla käyntini. Olin ihastunut silloin heidän esiintymiseensä. Tämän ravintolaesiintymisen jälkeen heitä on mukava mennä kuulemaan oikealle tanssipaikalle, sitten joskus, kun se on mahdollista.

Levymusiikki oli orkesterin hoitama ja hyviä kappaleita olivat valinneetkin. Tanssilajejakin tuli kiitettävästi, myös orkesterin esittämänä. Joskin osa musiikista oli tarkoitettu niille, jotka vain keinuivat ja nojailivat toisiinsa. Hyvä heillekin. Sivusta seuranneena tuntui kummalle, miten ihmiset rentoutuivat vailla estoja viinan ja muun hallitsemattoman käyttäytymisen avulla – yleisillä paikoilla. Nykymaailman menossa en osaa olla mukana. Ja läsnähän ei ole pakko olla.

Omista tansseista sen verran, että paikalla oli muutama tuttu, joiden kanssa tanssin ja ihan mukavat lajit. Kahdet chachaat olivat tietysti virkistys. Toiset hieman sekavassa viennissä, mutta toiset kerrassaan upeassa. Opit olimme kai saaneet siihen lajiin samalla tavalla, joten oli helppo seurata vientiä. Fuskua ja foksia ja kahdet bugit kartuttivat tanssisaldoa. Erään foksin askelilla kaikkia lajeja tanssivan herran kanssa yritimme luovia joukossa, mutta ei se ollut niin mukavaa kuin ammoisina aikoina, jolloin monet kappaleet peräkkäin hieman väljemmässä tilassa tanssimme samassa paikassa. Muistini mukaan se oli jopa hauskaa – silloin. Tangot tanssin erään herran kanssa ja olivat ahtaudesta huolimatta illan parasta osaa. Tanssilavoilla tangon sisin syvyys toteutuu hänen kanssaan. Hitaat valssit saman herran kanssa olivat sitten elämäni ahtaimmissa tiloissa tanssitut. Molemmat valssit tanssiva väki tulkitsi kävelyiksi ja painonsiirroiksi eikä edes missään tahdissa. Hitaassa valssissa ja yleensä kaikissa kappaleissa erotan heti ensi tahdeista, mistä lajista on kyse, mutta nyt en edes huomannut hälyssä soiton alkua. Kappale olikin upea, lienenkö kuullut koskaan. Jos nimi sanottiin, se meni ohi. Toisessa valssissa olivat selkeät rytmit, mutta ahtaudessa ei meidänkään tanssimme juuri muuta ollut kuin lähityöskentelyä, mistä en voi valittaa.

Lähtiessäni vaihdoin pari sanaa soittajien kanssa ja tutunnäköinen rumpali olikin ennen ollut  Voimaorkesterissa. Ennen solistin esiintymistä laulamisen hoitivat kaikki ja hyvin lauloivatkin. Minun piti ihan pöydästä yrittää nähdä ihmisruuhkan läpi, kuka milloinkin lauloi ja jo jossain vaiheessa myöhemmin erotin heidän äänensä. Miksihän toisille sopivat ravintolaillat ja toisille ei – itse en ainakaan halua antaa ympärilleni huonompaa kuvaa kuin jo selvin päin olen ;-(