Iso-Valkeinen 11.12.2007

Kyllä se joulu tulee vaikken mitään tekisi! Mutta kummasti vain tunnen, etten ennätä tehdä kaikkea mitä olen ajatellut. Tänä jouluna on ehkä moni asia toisin. Jätän kaiken joulun hyörinän ja sulaudun Lapin kaamokseen. Joulunahan on oltava kiltti, että joulupukki tulee. Siispä olin pukin apulaisena tiistaina ja samalle matkalle sopi tanssit Fernetin ja Tomi Markkolan ravintolaillassa.

Tanssiminen ei nyt ollut pääasia, mutta sitäkin tuli hieman tehtyä. Olen tehnyt aika monta matkaa tämän syksyn pitkittyessä ja talvea ja lunta odotellessani. Siis tuttu oli säätila tiistainakin, kun jonoissa pimeällä ajelin Kuopioon ja Iso-Valkeiselle. Paluu matka olikin hiljaisempi ja pienessä pakkassäässä mukavampi ajaa. Olin paikalla hieman yli yhdeksän ja kerrottiin, että orkesteri aloittaa kello kymmenen. Se tiesi, että Tomi aloittaa siitä aikaisintaan tunnin päästä ellei kahden. Aloitti hän kuitenkin kello yksitoista ja esitti kaksi settiä, jotka olin läsnä, vaikka olin aikonut sen yhden tunnin kuunnella häntä.

Menin istumaan levymusiikin soidessa pehmeään penkkiin ja lähellä istui nainen, jonka kanssa juttu luisti kuin konsanaan tutun. Hän oli ehkä nelikymppinen, koska oli kaksi aikuista lasta. Siinä kun tanssimisasiat oli puhuttu, niin hän mainitsi hyvin surullisesta asiasta. Olin kyllä kuullut ja nähnyt ohjelmiakin kadonneista henkilöistä, mutta koskaan ne eivät ole olleet lähellä. Surullinen oli koko asia ja ajattelin omalla kohdallani, miten sellaisen epätietoisuuden kanssa pystyy elämään. Kyllä hänen silmissään asui suru. Ystävät olivat saaneet hänet lähtemään tanssimaan, sillä kotona yksin olemalla asiat eivät ainakaan parane.

Samaan penkkiriviin istui toinen illan kahdesta tutusta herrasta. Hän tanssitteli muutamat kappaleet ja oikeastaan tiesi, mistä pidän. Samoilla tanssipaikoilla olemme olleet ja pitkästä matkasta hänkin oli ja lomalaisena oli tanssikiertueella.

Fernet soitteli tyylillä, josta pidän. Se jokin heissä on  –  taito ja miellyttävä lavaesiintyminen. Tomi Markkola puolestaan on mielestäni paras tangokuningas. En lakkaa ihailemasta hänen voimakkaan syvää ääntään ja karismallaan hän luo iltaan tunnelman.

Tanssiväki oli siis minulle lähes tuntematonta. Tuntui kummalta, kun entisessä elämässäni monia iltoja siellä olen viettänyt ja hauskaa on ollut. Aika kai kultaa muistot. Yksi vieras herra haki tanssimaan, jotain foksia siinä mentiin ja eräs tuttu pinssiherra irrottautui daamistaan ja haki tanssimaan. Muutoin tanssin tangoparin tai olikohan toinenkin pari, hitaat valssit, foksit, pari bugin puolikasta ja jivet, joista toinen on minulle hyvin mieleinen, penkissä istuneen herran kanssa.

Jutellessani alkuillan naisen ja toisella puolella istuneen herran kanssa läsnäoloaikani sujui ihan hyvin. Musiikkihan oli niin tanssittavaa kuin vain voi olla, mutta olosuhteet eivät olleet minulle suotuisat. Kun katselin paikalla olleita herroja, en tiedä olisinko jotain heistä hakenut, jos olisi naistenhaku. Minulle riitti tälle illalle nähdä soittajat ja Tomi ja esittää joulun toivotukset. Ehkä vieressä istuneen naisen murheellinen elämäntilanne sai minutkin asettamaan asioita kohdalleen eikä tanssiminen nyt juuri ollut ykkösasia.