22.12.2007 Karkialampi

Lauantai-illan tansseja en halunnut jättää väliin mistään syystä, sillä Tornados ja Saija Tuupanen esittävät todella hyvää tanssimusiikkia ja siksipä paikallakaan ei ollut väliä. Olin kyllä ajatellut edellisen ja samalla ensimmäisen Karkialammin iltani jälkeen tuskin palaavani sinne, vaikkei hullumpi ilta silloinkaan ollut. Jokin paikassa ei kuitenkaan viehätä.

Jo taloa lähestyessäni huomasin pari hymyherraa tauolla/jäähdyttelemässä ulkona. No, tanssit eivät varsinaisesti olleet alkaneet. Levymusiikki oli alkanut soida kello 19.30. Joulusuklaat Julia-muodossa sain annettua soittajille jo siinä ulkona. Nouseehan siinä ainakin verensokeri…

Vartin yli kahdeksan orkesteri aloitti ja illan mittaan solistikin. Pidän kyllä kovasti kitaristi Kai Läätin äänestä ja soittamisesta ja entäs se hymy, joka valaisee koko lavan. Mukavasti soittaa ja laulaa koko soittokunta. Bassossa oli lainamies, joka toisaalla muutoin soittelee. Koskettimien alta pilkottavat söpöt varvassukat ovat saaneet hymyn aiemminkin huulilleni.

2003-tangokuningatar Saija Tuupanen on siro ja kaunis  nainen. Joskus ihmettelen, miten hänestä lähtee niin syvä ja voimakas ääni, varsinkin tangoissa. Vie meidät rakkauteen-tango on yksi, joka on todella kaunis. Nyt hänellä oli uusia, kauniita kappaleita, joita en ole aiemmin kuullut. Neljä kuukautta on edellisestä tapaamisesta.

Hitaista valsseista Sieluni soitto on kappale, johon en voi kyllästyä. Tornados esittää sen upeasti. Tanssiorkesteri Väliaikaisen tansseissa odotan kuulevani myös sen ja he myös esittävät. Pohjoisen orkesterin Channel Fourin kappale se on. Kiitos heille, että ovat saaneet niin upean kappaleen meidän tanssittavaksi.

Tanssilajeja esitettiin illan mittaan kaikkea. Kaikkea oli myös tilaisuus tanssiakin ja enimmäkseen hyvin vietynä. Tilaa oli sopivasti. Tanssiväkeä oli tullut lähikaupungeistakin. En ole kuullut heidän mielipiteitään Karkialammin tanssipaikasta. Sivusta katsoen näkyivät mukavasti viihtyvän.

Henkilökunta on kohteliasta ja on ympäristökin ihan kelvollinen tanssimiselle, vaikka armeijan entinen ruokasali onkin. Tanssiväestä erityisesti jäi mieleen raamikas nuori herra, joka kohteliaasti kumartaen haki eri-ikäisiä naisia tanssimaan. Kohteliaasti kumarsi kappaleiden alussa, välissä ja lopussa ja vielä palauttaessaan penkkiin. Siinä tuntee itsensä naiseksi.

Foksi, fusku ja buggi olivat kovasti hänelle mieleisiä ja taisi olla rumbakin, sillä innokkaasti hän haki tanssitettavia. Sitten huomasin, että oli istunut yli tunnin hakematta ketään. Hänen tanssiinkutsuihinsa ei kuulemma aina ole suhtauduttu myönteisesti. En tosin huomannut nyt sellaista. Ajattelinkin siinä, että heti kun tulee sopiva kappale, haen häntä. En tarvinnutkaan tehdä, sillä hän jatkoikin pian hakujaan. Hän haki minuakin kai neljä, viisi kertaa illan aikana. Alkuihmetyksestä selvittyäni iloitsin ensimmäisellä foksilla, etten kertaakaan sotkeutunut hänen askeliinsa, jotka olivat hieman erikoiset. Varmaan hänkin oli tyytyväinen vientiinsä, kun askeleet menivät yksiin. Sitten rumban alkaessa soida ajattelin, että mikähän tästä tulee. Hyvä siitä tuli. Tanssimme myöhemmin toisenkin rumban. Samoin bugin perusaskaleet menivät mukavasti.

Kuulinkin jälkeenpäin, että hän ollut hyvin innokas paikallisen tanssiseuran harjoituksissa kävijä ja hänelle oli annettu jokin kannustuspalkinto. Kyllä tanssiminen sopii meille kaikille vaikkemme olisikaan ihan samanlaisia. Mukava tanssi-ilta takana oli hyvä ajella kotiin ja valmistautua jouluun aikaan.