Viihdekeskuksessa 29.12.2007

Kun olen kuullut hyvää tanssimusiikkia, niin sitä vain haluan lisää, aina kun se on mahdollista. Onhan se Varjokuvan levykin kyllä käytössä, kun ikävä tulee, mutta olla läsnä tanssi-illassa, on vielä parempi.

Jyväskylän Viihdekeskuksessa käyn silloin tällöin. On yleensä muutakin asiaa kaupunkiin, joten asioiden yhdistäminen vähentää matkan tekoa. Matka tosin nyt ei ollut kovin hyvä. Taivas ei salamoinut, mutta uhkaava oli ja tihuutti koko matkan. Kaupunkia lähestyessäni alkoi sataa oikein kunnolla. Tanssipaikan piha-alueet alkavat tällä menolla olla pehmoisia ja vesilätäköitä sain kierrellä ja varjella pitkän hameeni helmoja.

Levymusiikki oli soimassa. Lienee ollut illan toisen orkesterin antia. Varjokuva aloitti kello 20.30 ja esitti 45 minuutin osuutensa ja sen jälkeen Hani-Hani Duo, Johanna Tuomi ja Pekka Saralevä esittivät 30 minuuttia. Ilta jatkui näin vaihtuen. Tanssiväki oli havaintojeni ja kuulemani mukaan tullut Varjokuvan takia. Koko syksynä ei ole kuulemma ollut ahdasta tansseissa. Ei silloinkaan, kun minä olen ollut.

Tanssijoiden vähentyminen on alkanut olla ilmeistä ainakin etelän ruuhkapaikkojen ulkopuolella. Ehkä nyt on menossa muutosvaihe, mutta sekin on elämää. Hieman saattoi vaikuttaa tämän illan kävijämäärään Revontulessa oleva Syke-orkesteri, jota minäkin olisin mennyt kuulemaan ellei Varjokuva olisi ollut sopivan matkan päässä. Jos kuulin oikein, niin Varjokuvalla oli vuoden viimeinen ja samalla 150. esiintyminen. Minulle tuli vain 23 iltaa heidän kanssaan. Muutaman kerran jouduin tekemään valintoja eri syistä ja ilman niitä, nautittavia iltoja olisi tullut joku enemmän.

Viihdekeskuksen uudet tuulet ovat alkaneet. Heidän nettisivuiltaan voi niistä lukea. Nyt oli aika erikoisia järjestelyjä esiintymispaikkojen suhteen. Paikassahan ovat yhdet parhaimmista esiintymistiloista, mitä voi olla. Kaksi erillistä lavaa, mutta nyt Varjokuvan soittimet olivat toisella lavalla ja siinä samassa nurkkauksessa Duon tykötarpeita. Toinen lava oli tyhjänä ja lavojen väliin oli vedetty musta esirippu!!!

Tuosta Duosta tutkin nettisivuja ja löytyi kyllä varsinkin naisesta kovasti tietoa, mihin perustuen minusta tuntui, että olivat ihan väärässä paikassa. Oopperalaulaja/sopraano tanssilavalla. Ehkä jättänyt sen ajan taakseen. Kauniita kappaleitakin esitettiin, mutta varsinkin ensimmäinen puolituntinen oli jotain muuta kuin tavanomaista tanssittavaa lajia. Kaikkeahan voi tanssia, mutta toivon kyllä toisenlaista musiikkia. Musiikki kuului kovalla ja basson ja rumpujen jytkeestä en pitänyt. Mitenkään väheksymättä heidän taitojaan, ravintola tai jokin muu estradi sopisi heille paremmin. Nythän oli taustanauhalla orkesteri Pepiton soitot. Kun Pepito ja tämä Duo tai pelkästään Saralevä esiintyvät yhdessä, se lienee jo sitten tanssimusiikkia.

En joutunut tällä kertaa ihan alkuun ja ennätin kiittää Varjokuva-orkesteria ennen heidän osuuttaan kuluvasta vuodesta ja toivotella onnea uudelle. Tanssiväkeä saapui hiljalleen paikalle ja minusta se näytti koostuvan pääasiassa hyvin tanssivasta väestä. Ilta kului tanssien, seurustellen, istuen ja nauttien Varjokuvan musiikista. Tulitikkutyttö välitti tehtailijalta tulevan vuoden tikkutarpeeni kera enkelin kuvien, tonttutyttö hiihtämässä ja valoa tuomassa lumimaisemaan.Onneksi lunta näen edes kuvassa. Kiitos ja terveisiä tehtaalle. Mukava on saada lahjoja.

Tuttuja tanssittajani olivat ja valitettavasti vuorotuntihaku ei toiminut kohdallani. Ainakin kahdet tangot tulivat naistenhaulla, samoin jenkat ja lamaannuin nopeiden naisten taakse. Toisella tangolla seisoin jo herran edessä, kun sivusta tuli toinen nainen ja vei mennessään. Muutamia kertoja on tapahtunut yhteishakutilanteessa juuri niin. Olen liian maltillinen, sillä en tohdi rynnätä. Tosin kerran tein niin, kun herra palautti minua riviin, niin siinä samassa tartuin ohikulkevan tutun herran paidan hihaan. Onnekseni muutamat herrat hakivat mielilajeilleni, jotkut jopa useasti. Polkasta sain ensi kerran kehuja taholta, joka ei ole tullut mieleeni, mutta minulla olikin mieleinen ja taitava viejä ja polkat olivat sopivan letkeät.

Haitarin lisäksi illan musiikkia esitettiin puhaltimilla, kitaroilla, bassoilla ja niillä minulle vieraannäköisillä rummuilla. Olivatkohan paremmat  kuin omat. Olivat joka tapauksessa ääni-valomies Handen silmäterät,  vm. 63 olevat Gretschit, Champagne Sparkle.

Hani-Hanin osuuksien aikana olin välillä poiskin isosta salista. Kerran menin kahvitauolle ja istuin kahden vieraan hengen pöytään. Väkeä tuli paljon perässäni kahvioon, niin pöydän ihmiset kysyivät, että mitä siellä salissa tapahtuu, kun on tämä ihmisvirta nyt tänne. Mitäpä siihen muuta, kuin totesin, että esiintyjät vaihtuivat, Varjokuvalla on tauko.

Paikalla oli muutamia, joille Varjokuva oli ensi kokemus. Pitivät poikien soittotyylistä. Itse pidin kovasti levyllään olevista kappaleista ja muutama sieltä esitettiin. Minulle kelpaisi vaikka peräjälkeen kaikki  ne kappaleet, niin tanssittavan hyviä ne ovat eri tanssilajeihin sopivia.

Illasta jäi kauniit muistot monin eri tavoin eikä punainen seinäruusuhameeni yhdistettynä tyttäreltäni saatuun mustaan pitsitoppiin karkottanut ainakaan tuttuja tanssittajiani. Miksihän mielessäni nyt hyräilen Cherbourgin sateenvarjot-kappaletta... Siitä on jo aikaa, kun viimeksi olen kuullut sen Varjokuvan esittämänä. Ehkä nämä vesisateet saa ajattelemaan, ehkä joku muu…