Lauantai-ilta 5.1.2008

Lahden Pesäkalliolla on mukava käydä tanssimassa hyvän lattian ja tanssitilan takia. Harvoin on liian ahdasta. Tosin nyt takana olivat vuoden vaihtumistanssit maanantaina, joista toipuminen kesti. Yllätys olikin, että olin toistuvasti ahtaudessa, joka ylitti edellisen käyntini.

Nyt oli tanssijoita 700 henkeä ja aattona 800. Aaton väki oli iäkkäämpää, harvemmin tansseissa käyviä pariskuntia suurelta osin. Heistä osa oli aina istumassa eli se soi enemmän tanssitilaa. Tanssiväestä oli osa nyt tullut katsomaan ja kuulemaan ensi kertaa Pekkaniskan Poikia.

Tanssillisesti kuitenkin sopi paremmin liikkumaan aattona, koska ei ollut massiivisia hakurivejä johtuen pariskuntien määrästä. Nyt naistenhaulla koko alue ruuhkaantui ja sellaisessa en ole ollut tanssihistoriani aikana tavallisissa tansseissa. Kesäillan valssinauhoitukset ovat oma lukunsa.

Tanssi-ilta alkoi kuitenkin hyvin mukavasti. Ensimmäinen tunti taukomusiikkeineen ja pitkälti seuraavan setin ajan minulla oli ilo päästä jokaiselle kappaleelle tanssimaan. Sitten oli mentävä juomaan jotain ja valitsin bugg-kappaleen poistumishetkeksi. Kun tauolta palasin oli jo seuraavakin kappale menossa.

Väki oli lisääntynyt ja naistenrivikin oli monta metriä paksu. Istuin penkkiin kuulemaan ja siinä sain olla muutamat kappaleet ennen naistenhakua. Katsoinkin parhaaksi mennä sen ajaksi ylätasanteelle katselemaan tanssijoita. Kerran yritin oikeasti hakea sieltä herrojen joukosta, mutta olin kuin sumpussa, joka puolelta olin naisten piirittämä ja harvoin saa olla naisia niin lähellä.

Herroja ei siinä massan mukana liikkuessa sattunut kohdalle, joten jatkoin aika alistuvin ajatuksin ylätasanteella katselemistani. Taisin jopa istuakin pöytään hetkeksi. Siitä ylätasanteelta sitten hain kahta eri herraa naisten reilun tunnin hakuajan aikana ja tanssimme myös siinä ylhäällä, jossa oli hieman väljempää.

Ei loppuiltakaan tullut enää paremmaksi. Siitä jatkoin katselemistani ja muutaman kappaleen tanssin ennen ajoissa poistumistani. Erikoinen ilta oli siinä mielessä, että lähes kaksi tuntia illan alussa oli oikea tanssitunnelma ja sitten kerralla kuin olisi pudonnut kuoppaan. Tuollaista iltaa en halua kokea uudestaan. Lantin toinen puoli oli tietysti se, että Pekkaniskan Pojat saivat aikaan valtaisan tanssijamäärän. Heidän onnensa ja talon isännänkin.

Olihan tässäkin illassa poikkeavan illan tuntu. Loppiaissunnuntain aatto sai myös harvemmin käyvät liikkeelle. Kun jotenkin saisi nollattua osan iltaa, niin illasta jäisi mukava muisto. Ne alkuillan kappaleet olivat hyviä ja tanssittajat olivat tuttuja. Vanhempi, charmikas herra vie tangoa niin kuin vain julkista tunnustusta saanut herra osaa viedä. Muutkin lajit sujuvat hänen kanssaan mukavasti. Tulkinnallisia fiilistelykappaleita.

Monta muuta tuttua herraa oli paikalla, joten ilta alkoi todella hyvin. Polkat ja tangot yhden mieluisimman herran kanssa ovat olleet tässä paikassa tanssi-illan parasta osaa. Onneksi hän oli paikalla. Täytynee ajatella illasta niin, että ilta on hyvä, jos puolet siitä on hyvä. Kuitenkin se illasta jäi, että mitään ei sovi olettaa ja uskoa etukäteen. Pekkaniskan Poikien tansseja olen aina odottanut iloisin mielin. Musiikki oli yhtä hyvää ja tanssittavaa kuten se on ollut kaikki nämä vuodet, mitä olen heidän tansseissaan käynyt. Nyt illan kappalevalikoimassa oli uusiakin kappaleita. Kaipasin silti monia aikaisemmin esitettyjä, sillä ne ovat jääneet soimaan tanssisieluuni.