Leimukalliolla 18.1.2008

Ei kannata kovasti suunnitella tulevia, sillä asiat usein vain tapahtuvat. Tämän viikonlopun kiertuematka oli tosin kytenyt mielessäni jonkin aikaa. Päätökseni tein kyllä viime hetkillä, vaikka kyse oli tanssi-illoista, joissa kaikissa oli minulle hyvin mieleiset orkesterit paikalla. Matkat ovat syitä, jotka estävät monta kertaa lähtemisen. Nyt onnistuin lähtemään töistä jo iltapäivällä, joten sain nähdä ja kuulla Sinitaivaan puhaltajataituria viimeisen kerran - toivottavasti kuitenkin vielä joskus jossain muualla.

Matka Leimukalliolle oli toinen kerta. Ensimmäinen oli syksyllä, jolloin Pekkaniskan Pojat olivat paikalla. Sää oli nyt kuin pahimmilla syksyn sateilla. Pimeys oli jo loppumatkalla sateen kaverina. Ennen hämärää huomasin Lopen Perunan peltoaukeamat. Maa oli paljaana kuin keväällä. Tarkemmin vilkaisemalla isäntä näytti virittelevän jotain pellolla. Eikä se mitään tavallista perunaa ollut. Kyllä nyt eräs toinen yrittäjä on saanut kilpailijan pensasperunanviljelyynsä. On tämä Lopen isäntäkin huomannut uuden lajikkeen mahdollisuudet. Talvetkin kun kohta on peruttu, niin pian saadaan kaksi satoa vuodessa mitä hyvänsä viljelylajia. Seuraavana päivänä palatessani samaa reittiä kaikki pellot olivat lumen peitossa. Maksetaankohan EU:ssa hallan takia korvauksia…

Helposti löysin majapaikkaani ja ennätin jopa hetken levätä. Tällä kertaa Eniron ohjeet  riittivät. Leimukallion iltaan odotin hieman nuorempaa väkeä, sillä soittajapojilla on kyllä kovasti ollut ihailijoita muualla, missä olen ollut. Ei ollut tällä kertaa montakaan. Erään Mansen tanssipedagogin poika oli paikalla muutaman nuoren neidon kanssa ja joku muu nuori. Tavallinen tanssiväki, enimmäkseen senioripariskuntia, oli tullut tanssimaan. Joitakin ulkonäöltä tuttuja herroja oli kuitenkin tullut iltaa viettämään. Varmaan oli ensimmäinen buggkurssini vuosia sitten, kun juuri tämä nuori mies oli päälle kymmenen vuotias ja oli isänsä pitämällä kurssilla mukana. Hän osallistui opetukseen ja osasi meidän naisten mielestä tosi hienosti viedä.

Tätä iltaa ei voi verrata tanssiväen suhteen edelliseen käyntiini. Musiikillinen puoli oli orkesterilla kyllä yhtä hyvää kuin ennenkin. En voi kuin ihmetellä, miten lyhyellä ajalla he ovat löytäneet ne piirteet ja taidot, mitkä ovat hyvän tanssiorkesterin tunnusmerkkejä. He esittävät tanssijoille ja ovat pukeutuneet siististi ja yhdenmukaisesti. Heidän kappaleensa sopivat kaikkiin lavatanssilajeihin. Niitä voi tanssia lajin mukaisesti tai fiilistellä miten tahtoo. Äänentoisto on kohdallaan. Ja ovathan nuoret herrat jo yksin silmänruokaa meille naisille.

Tämä yhdeksäs kerta sitten viime vuoden alkupuolen ensimmäisen kerran jälkeen on saanut minut yhtä vakuuttuneeksi kuin ennenkin heidän taidoistaan tanssiorkesterina. Heidän musiikkinsa ja läsnäolonsa teki illasta tanssi-illan, vaikka oma tanssitunnelma ei ollut lähelläkään flow-tilaa. Heidän soittamistaan loppuillasta kuuntelin lähipenkillä hyvinkin keskittyneenä ja mm. Timon laulama Souvareitten kappale oli kaunis. Eräässä  toisessakin kappaleessa oli omaa sovitusta. Laulava rumpali tässä orkesterissa on oma lukunsa ja hänen äänensä koskettaa sieluani ja saa hyvän olon aikaan. Puhaltaja-Tapania jään kaipaamaan ja nyt oli tilaisuus kuunnella hänen taidonnäytteitään useaan otteeseen. Aina kun olen ollut Sinitaivaan illoissa, korvani on erottanut, kun Tapani on alkanut soittaa. Puhaltimet ovat orkesterin suola ja sokeri.

Iltaani sopi eri tyyleillä tanssittuja fokseja,  kahdet hitaat valssit, humppaa, tangoa, rumbaa, cha-chaata ja erään tutun pariskunnan herran kanssa miellyttävät polkat. Voi tätä muistihäiriötä – en muista tanssinko masurkkaa tai jenkkoja. Johtuu kyllä siitä, että tanssittajat eivät olleet hyviä tuttuja, joiden kanssa eri tanssilajit muistan paremmin.

Olinpa unohtaa, paikalla oli kyllä jostain lähiseudulta (60 km) tanssiherra, jota olen nähnyt muuallakin. Swingtanssit olivat kuulemma hänen lajejaan. Useille kappaleille hän hakikin ja buggina niitä tanssimme. Illan piristyshetkiä ne olivat. Kyllä minä olin silti seinän koristeena useaan otteeseen, mikä ei ole kovin innostavaa. Koristeita oli laitettu kattoonkin sitten edellisen käyntini. Pinssiväkeä oli paikalla kaksi tuttua. Eräs charmikas pinssiherra pyöritteli daamiaan koko illan ja eräs pinssidaami ilmaantui jossain vaiheessa iltaa paikalle. Hänet kun tapaan tai hänet herransa kanssa, niin Oikeesti-kappale kyllä nousee ensimmäiseksi mieleeni ja yli kahden vuoden takainen ikimuistoinen ilta. Yöpuulle oli minulla lyhyt matka ja alan jo osata ajella eksymättä Jokioinen-Forssa seudulla. Ehkä Julia-navigaattorin voisi korvata jollain....