Kuntotalon lauantai-ilta 16.2.2008

Perjantai-illan tansseista selvittyäni hyvin, lauantai-iltana valitsin taas "rauhalliset" tanssit. Arvioin, että Teuvo Oinas vetää vanhempaa väkeä Kuntotalolle. Kun Lahden Pesäkalliolla FBI:n pojat esiintyivät, arvaukseni oli täydellinen. Sitä saa mitä tilaa ... Tosin yleensä toivon saavani tanssia, olipa olosuhteet mitkä tahansa.

Ei ollut paljon väkeä paikalla eikä missään vaiheessa iltaa ollut tungosta. Sama määrä on ollut useina aikaisempinakin iltoina, minulle kerrottiin. Tällä kertaa paikalta puuttuivat nuoret ja hyvin tanssivat ihmiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oli minulla kyllä toinenkin hyvä syy olla paikalla. Oinaan uutta orkesteria, Kiintotähteä, en ole kuullut, vaikka samat soittajat ovat aiemmin soittaneet Moliendo-orkesterin nimellä säestäen Meiju Suvasta ja joskus Juhamattia. Meijulla on nykyisin toinen orkesteri.

Hyvää tanssimusiikkia orkesteri esitti ennen Oinaan osuutta. Ainakin haitaristi/kosketinsoittaja ja rumpali myös lauloivat. Yhtä asiaa olisin toivonut orkesterilta – hieman kontaktia yleisöön ja hymyä. Totista tottahan työ meille kaikille on, mutta hymyillen tehtynä voi saada ympärillä olijatkin hymyilemään.

Kyllä Oinaalla oli hyviä kappaleita ja varsinkin tangot. Hän on kovasti vanhemman tanssiväen suosiossa ja ohjelmistoon kuului eri tanssilajeihin kuuluvia kappaleita. Se oli merkille pantavaa, ettei yhtään tangoa alkuillan kahden tunnin aikana orkesteri soittanut. Ne oli kai säästetty Oinaalle. Oinaan entinen orkesteri Tanssikengät lopetti viime vuoden puolella ja jäin kaipaamaan mestarihaitaristia, joka nykyisin omistautuu elämänsä tärkeimmille arvoille. Nuori hän on, joten jospa joskus vielä palaa tanssipaikoille.

Tanssillinen osuus illassani oli kyllä aluksi sellainen, että jos olisivat olleet muut olosuhteet, olisin alta aikayksikön ajanut Pesäkalliolle tai olisin jo alun pitäen mennyt sinne. Mutta koska olin paikalla, niin lähes loppuun asti istuin ylälehterillä. Kaksi ensimmäistä tuntia sujui siis suunnilleen kuunnellen tai vajaat kaksi tuntia. Olin ajellut jonoissa, joissa vauhti ei aina riittänyt edes normaalinopeuksiin eli hieman myöhässä saavuin paikalle. Taisi olla kolme kappaleparia, joille haettiin ennen naistentuntia. Tuttu herra haki humpalle ja yritin löytää siinä kevyen askeleen. Jotain kävelyjä oli kahden seuraavan herran kanssa ja se riitti minulle tällä erää. Kai istumapaikkavalintani osoitti, mitä haluan tai mitä en halua.

Oli siis aikaa kuunnella orkesteria ja varsinkin haitaristia, joskin ne koskettimet taitavat olla monelle haitaristille mieluisemmat. Kaipa ne kappalevalinnat vaikuttavat myös siihen kumpaa soitinta käytetään. Tulen kiinnittämään huomioni tulevana perjantaina, miten Kari Isola hoitaa kaiken haitarilla vai onko hänkin siirtynyt muihin soittimiin – jää nähtäväksi. Riemuliiterillä hän soitti haitaria koko ajan seisten ja lisäksi lauloi komealla tangoäänellään suurimman osan iltaa. Ihailtava suoritus kaikin puolin ja aavistin hänet silloin tangolaulajaksi, vaikken tiennyt hänestä mitään etukäteen.

Kun ilta oli jätetty omiin käsiini ellen aikoisi istua koko iltaa, niin naisten tunnin ensimmäinen kappalepari oli vielä taukomusiikkia. Hain läheiseltä penkiltä, nousevasta katsomosta tutun herran enkä nyt edes muista mitä lajia tanssi olikaan. Tiedän hänen hallitsevan lajit, joten ongelmia ei ollut. Myöhemmin illalla tanssimme kaksi muuta kappaleparia. Kun Teuvo Oinas astui lavalle, olin varma, että hän aloittaa tangolla. Ensi sävelen ilmaantuessa korviini, samalta penkkiseudulta hain sympaattisen näköistä herraa, jota ikäkään ei painanut ja selkeästi tanssityyli osoitti hänen opiskelunsa sujuneen jo hyvälle asteelle. Oli ryhtiä ja oikeat tanssiotteet. Tanssimme ne tangot ja siinä seisoimme kumpikin tekemättä elettäkään pois kävelyyn lattialta. Taisi sujua peräjälkeen neljä kappaleparia ja olisin tietysti ollut vaikka koko illan lattialla hänen kanssaan, mutta sitten ymmärsin kiittää ja sanoa, että varmaan muutkin leidit haluavat hakea häntä.

Muutamia herroja hain, mutta tanssin iloa ja riemua ei syntynyt, kun paikalla olleilla herroilla, joita katsoin voivani hakea, ei ollut juuri mitään taitoa askeliinsa. Yritin muistaa, että tätä hiljaista etenemistä vartenhan olin tullut. Jalkani vain olivat alkaneet elää tanssin mukana ja toisenlaista menoa olisin halunnut.

Naistentunnin lopulla eräs herra palautti minut samaan paikkaan kuin mihin tunnin alussa ollut herrakin palautti daaminsa ja hyvän kappaleen jo alkaessa soida, hakemiseni sujui ilman mitään ryntäyksiä. Tanssimme sitten kahdet kappaleet ja myöhemmin illalla hitaat valssit. Muutamille kappaleille minua haettiin siitä yläpenkistä ja olihan se liikuntaa jaloilleni, vaikka olisin voinut istuakin.

Olisi mukava käydä jatkossa Kiintotähden tansseissa, jos tanssiväen iässä olisi hieman hajontaa, joka toisi myös erilaista liikkumistapaa tanssilattialla. Ehkä jossain muualla Suomessa näin onkin heidän illoissaan. Illan hyvät puolet olivat usko itseeni, että tanssiminen alkaa sujua tauon jälkeen ja mukava tavata Kiintotähti sekä tanssihetkien pelastus – terveisiä vaan vuonojen maahan.