Puistokulman tanssit 17.2.2008

Vielä siinä lavan edessä hyräilin tangoa Sinitaivas. Matkalla se jo nousi mieleeni. Se sopisi Sinitaivas-orkesterin tunnuskappaleeksi. Tosin huomasin illan aikana, että ainakin kahdessa muussa kappaleessa laulettiin taivaan sinestä. Loppumatkalla tanssipaikalle taivas oli sinessä, vaikka kotoa lähtiessäni lunta oli vaikka jakaa etelään. Oli satanut lisää lauantaina aamuyöstä yli kymmenen senttiä. Auton katolta lumia pudottaessa sen huomasi.

Sunnuntaina katsellessani Sinitaivaan tulevia tanssi-iltoja tajusin, että menee pitkälle kevääseen ennen kuin onnistun pääsemään samaan paikkaan. Siis ei mennyt kauan, kun ajelin kohti Puistokulmaa sunnuntain varhaisillan tansseihin. Siitä on vuosia, kun siellä viimeksi kävin. Samanlainen "tuttu ja turvallinen" tanssipaikka kuin missä olin kaksi edellistä iltaa harrastanut tanssituntuman opettelua. Hiihtolomalaisia täynnä olevia autoja tuli ja meni. Keski-Suomessa oli talvinen sää. Tiet olivat etelään mennessä lumiset, sitten märät ja pyyhkijät saivat olla päällä koko ajan. Eteläinen Suomi olikin sitten ihan muuta. En muista missä kohti lumet katosivat. Pellot näyttivät olevan valmiina ottamaan kevään vastaan. Katsoi minne vain, niin ympärillä oli aikaisen kevään merkit. Ilo keväästä valtasi mieleni. Lumet taitavat etelässä tulla ja mennä.

Saavuin hieman ennen tanssien alkua paikalle. Silloin joskus ennen sain autoni aina pihaan. Mutta nyt olivat kaikki lähikatujen reunatkin varattuina. Kovasti etsien melko läheltä löysin paikan, jossa kaksi muuta autoa oli. Liikennemerkissä luki, että saa kiekolla pitää autoa 20 minuuttia!!! Mielessäni jo valmistelin hyväntahtoista kirjelmää mahdollisen rikesakon kirjoittajalle.

Olipas väkeä sisällä! Sain pujoteltua itseni alakerran naistenhuoneeseen ja viimein takaisin ylös jättämään takkini naulakkoon. Tanssimusiikkia oli kuulunut jo jonkin aikaa. Tiesin kyllä tanssijoiden ikärakenteen, mutta silloin ennen paikalla oli aina tuttuja tanssijoita muilta tanssipaikoilta ja alakerrassa oli paremmin tilaa tanssia. Nyt väki oli aluksi vierasta ja kolmas ilta peräkkäin ikäihmisten kanssa. Eikä se herran ikä ole minulle tanssimisen este, vaan se miten liikkuu tanssilattialla. Täällä taisi kyllä olla tämän viikonlopun iäkkäin tanssiväki, jolla perustanssi oli hallussa ja näyttivät he tanssivan taidoillaan mitä soitettiin.

Kaksi tanssituttua naista oli paikalla, joten ihan orpoa oloni ei ollut. Tosin ei se oikeasti ollutkaan. Ensi töikseni kävelin lavan lähelle ja soittajia katsellessani ja kuunnellessani unohdin kaiken muun. Sen, ettei paikassa juuri ole tanssittajia minua varten ja senkin, etten edes uskaltaisi kovin hypelläkään.

Lumoutuneena kuuntelin heitä. Musiikkia, joka soljui hivellen sisintäni. Jokainen kappale oli kuin taidon näyte. Eri soittimet toivat eloa kappaleisiin. Rumpalin lempeä kosketus soittimeensa ja aina iloisen bassonsoittajan hallitut soinnut sulautuivat rumpujen pehmeyteen. Tanssijoille suuntautuvaa iloisuutta ja hymyä taitavan soittamisen lisäksi löytyi myös kitaristilta ja koskettimien takaa. Onneksi myös kaunis haitari pääsi oikeuksiinsa muutaman kerran illassa, kun kosketinsoittaja taitaa senkin.

Mielenkiintoista oli kuunnella haitarin ja puhaltimien vuorosointuja. Uusi puhallinsoittaja soittikin suoraan sydämeeni. Hänelle oli annettu tilaa soittaa ja kyllä hän soittikin eri soittimilla niin kauniisti, että hetkittäin tunsin leijuvani. Koko soittajakaarti myös laulaa. Tosin rumpali esittää eniten ja nytkin vaikka flunssan kourissa oli, laulu sujui koko illan. En voi kuin todeta, että paikalla olivat Suomen iältään nuorimmat ja taitavimmat soittajat, jotka tanssikansa on ottanut omikseen. Useampi vanhempi herra totesi, että jopa pojat soittavat hyvin. Tämän illan musiikki ylitti kaikki heidän aikaisemmat iltansa, missä olen ollut läsnä. Niitä on viime kevään jälkeen ollut kaikkiaan kymmenen.

Oma tanssimiseni alkoi tänä iltana niin, että seisoin nätisti hakurivissä ja toivoin ja pelkäsin. Juteltiin vieressä seisovan naisen kanssa, että kai sitä nyt pitää hymyillä. Ja eikös eteen tullut herra ja sanoi, että pitää noin nauravaa tyttöä (?) hakea. Mutta voi, ei sitten minkään lajin askelta löytynyt ja siinä juteltiin ja saatiin kaksi kappaletta ohi. Hän haki vielä toisen kerran myöhemmin ja ennätti kertoa, että oli oikeastaan naisystävää vailla. Jonain aiempana iltana oli tanssitellut nurmeslaista naista, joka oli kyläreissulla pääkaupungissa. Olivat käyneet kirkkokonsertissakin, mutta kun oli niin pitkä matka Karjalaan, niin yhteydenpito loppui. Kun minä taas asun lähempänä (?), ei tainnut osata laskea kilometrejä oikein, niin mitenkäs olisi seurustelu. Minunhan olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla. Joku haluaa kaveria näinkin rupsahtaneesta daamista…  Kerroin, että kun kauan sitten erosin, niin minulle riitti se laji ja tämä tanssiminen on oikein mukavaa ilman muita suhteita. Yhteisymmärryksessä hän palautti minut riviin.

Sen jälkeen taisi mennä jokunen hetki, että seisoin vain lavan luona ja nautin siitä, mitä lavalta esitettiin. Mutta ei nyt ole sellaista iltaa ollut tanssipaikalla, etteikö yksi tai useampi herra joko tanssita hyvin tai on muuten tuttu ja voin vaikka tanssiessa jutella. Molempia oli paikalla. Eräät etelän veljekset kuin ilvekset ovat mukavia tanssittajia. Toinen kyllä joutui lähtemään kesken pois. Hidas valssi hänen kanssaan sujui hyvin. Veljensä kanssa tanssin sylitansseja ja fuskua. Harvoin tapaamani kookkaan ja ryhdikkään herran kanssa ennätimme tanssia vain toisen puolen tangosta. Hän vie niin kuin tangoa tulee viedäkin.

Tuntemattoman herran kanssa tanssin ainakin buggia ja hyvät olivat hänen sormiotteensa, kevyet kuin tuulen henkäys. Ei tarvinnut pelätä, että herran kynnen jäljet koristavat kämmentäni, niin kuin joskus on käynyt. Tanssimme muutakin, ehkä tangot ja hain häntä jollekin kappaleelle. Muistin pettäminen kai osoittaa, että musiikin kuunteleminen jätti varjoonsa tanssimisen. Yllättäen huomasin vielä erään jossain muualla iltani pelastaneen herran ilmaantumisen paikalle loppuillasta. Hyvä niin. Lähityöskentelyä harrastimme lattialla. Illan lopulla cha-chaalle haki herra, josta ei päällepäin arvannut, miten hyvin hän vei. Oppinsa oli saanut samoilla linjoilla kuin minäkin, joten mukavaa ja helppoa oli tanssiminen hänen kanssaan.

Yksi asia jäi kyllä harmittamaan. Minulla oli tarkoitus ihan vierestä katsoa ja kuunnella rumpalin "vispilänkauppa"- kappale, mutta se meni ohi, joka ikinen sointu ja sykäys, vispilöiden ääni kuin hiekkarannalla tuulen henkäillessä kaislikossa – en kuullut yhtään mitään :`( Vaikka nikkini mainittiin ja vispilöitä heiluteltiin huomioni herättämiseksi, minä vain kävelin kuurona musiikille erään entisen urheilutoimittajan kanssa lattialla ja kuuntelin hänen juttujaan. Olisi niitä voinut kuunnella muunakin hetkenä – vaikka taukojen aikana ... 

Illan aikana soitettiin kaikki yleiset tanssilajit ja taukomusiikki oli myös hyvin valittu. En ollut aikonut tanssia mitään hyppytansseja, mutta kun harvoin näkemäni yli 10 vuoden takainen tuttuni haki enkä ollut kuullut, mitä tulee, niin masurkka siinä mentiin. Ei ollut minun normaali askellus mukana ja fuskaukseksi meni yksi sun toinen kohta. Ei tainnut kuitenkaan häiritä viejää, kun kerroin hänelle tilanteeni. Ehkä viikon päästä voin tehdä kaikkea, mitä osaan ja haluan.

Viimeiseen valssiin asti olin paikalla ja sille hakikin cha-chaa-herra ja hyvin veikin. Upeat ja hyvin soitetut olivat valssit ja vientikin reilulla askeleella. Encore-kappaleet istuin ja kuuntelin. Olin saanut kaikkea mitä toivoin tältä illalta ja enemmänkin. Luulin jo kuulleeni aiemmin heidän parasta esittämistään ja nyt he ylittivät kaikki mielikuvani.

Kotimatkani ei yksin ajaessani ole koskaan tuntunut niin levolliselta ja tyyneltä. Kirjoitin tässä aiemmin Sotkun kirjoituksessani ... "Mietin näin jälkeenpäin, onko tanssi yksin jotain huumetta. Vai liittyykö se kaikkeen siihen, mitä tanssipaikalla tapahtuu tai tanssimatkoilla tai jopa ennen tansseja oleviin juttutuokioihin tanssiystävien kanssa. Virittäytyykö tanssija tietoisesti tai tietämättään tanssi-iltojen välillä tulevaan tunnelmaan vai syntyykö se jostain illan aikana. Hyvästä musiikistako, jostain erityisestä kappaleesta tai kenties siitä, kun näkee jonkun kaukaisen tanssitutun olevan paikalla tai huomaa soittajan/laulajan antautuvan hetken huumaan samalla kun oma sielu ja sydän ovat pakahtumaisillaan kuin eivät sopisi olemaan samassa kehossa ... Tajusin oman tilani sunnuntai-iltana kotimatkalla tanssipaikalta."

Sielussani oli rauha. Sen teki Sinitaivaan musiikki.