Savonsolmussa Tommys ja Charles Plogman

Miten halusinkaan perjantai-iltana olla läsnä Pekkaniskan Poikien tansseissa Järvenpäässä ja kun tiesin, että minunkin tuttujani on siellä, joten tanssitunnelma olisi ollut valmiina jo heti sisälle astuessani. Mutta eihän se niin mene aina, ei edes useinkaan, että saisi kaiken, mitä toivoo. Usein ei saa mitään tai niin vähän, ettei sitä huomaa.

Siispä suljin tämän mahdollisuuden aivojeni takimmaiseen lokeroon ja työpäivän päätteeksi ajelin lyhyemmän matkan ravintolatansseihin. Siinä parkkipaikalla hämärässä nopea hameeseen pujottelu, jonka päätteeksi huomasin viereeni ajaneen auton, ainoaan vapaaseen paikkaan. Taivaan valoissa tajusin illan esiintyjän siluetin. Ilta alkoi siis lämpöisesti halauksin ja minä siirryin ravintolaan ja herra lepäämään ennen illan esiintymistään pitkän ajomatkansa jälkeen.

Tommys ja Charles Plogman ovat kyllä minulle mieleisiä soittajia/laulajia. Solisti osaa ottaa yleisönsä. Hänen charminsa on ehtymätön. Erityisesti orkesterin puhaltajan osuutta kuuntelen mielihyvin. Mutta ei vähempänä ole muutkaan soittajat. Iloinen ja hymyilevä joukko laulelee pääasiassa äidinkielellään, jota sujuvasti kuuntelen. Heillä on oma soundinsa monissa kappaleissa ja siitä minä pidän.

Mutta illan kulku oli taas omalaatuisensa. Useimmiten levymusiikkia soitetaan jo aiemmin, mutta nyt sitä ei kuulunut kuin vasta puoli kymmenen nurkilla. Ilmeisesti ravintola vastaa asiasta. Orkesteri aloitti kymmenen jälkeen ja solisti 15 yli 11. Väkeähän tietysti oli paikalla ja tanssilattialla myös ahdasta. Olin valinnut istumapaikan kohtuullisen näköyhteyden päähän orkesterista, en tosin tanssilattian vierestä ja sainkin melko rauhassa olla kuulolla ja katselulla. Muutamat herrat tanssittivat eikä mieleni enempää tehnytkään, sillä sopivia viejiä ei ollut juuri paikalla. Siinä ahtaudessa ei ole mitään mieltä olla retuutettava.

Muutamia tanssinharrastajapareja oli tavallisen ravintolaväen joukossa. Taukomusiikin aikana olivat illan onnistuneet hetket lattialla. Oikein hyvää toista tangoa tauolla ei annettu soida loppuun, vaan orkesteri keskeytti sen. Tahdikkuutta odotan jokaiselta orkesterilta siinä asiassa. Itse asiassa lauantai-iltana kiinnitin samaan asiaan huomioni, mutta päinvastaisessa tilanteessa. Volga-orkesteri ja Pekka Nebelung odottelivat rauhassa taukomusiikin loppumista.

Musiikillisesti ilta oli mitä parhain, mutta kunnollista tanssimista on turha odottaa ravintolassa eli muulla asenteella sinne on mentävä. Pöydässäni istunut tuntematon nainen oli mukava juttukaveri. Lähdin ajelemaan kotiin solistin esiintymisen jälkeen. Orkesteri jäi soittamaan vielä viimeistä osuuttaan. Niin, illan saldona jäin odottelemaan kahta hamekangasta. Varman päälle kosimiseni tein tai oikeastaan kautta rantain, savolainen kun itsekin olen. Toinen herra oli entisestä Savon pääkaupungista ja hänen vastauksensa oli yhtä epäselvä kuin kosintanikin. Toinen herra oli eteläsavolainen ja hänestä en ole koskaan saanut mitään selvää – kala vai lintuko on ;>) Hamekankaat ovat tervetulleita, kunhan metrejä on riittävästi …