Ukonpäivän tansseissa 4.4.2008

Sinnehän minä eksyin vanhemman väen tansseihin Mikkelin Sotkulle, paikan päätöstanssit tälle keväälle. Sama järjestäjä aloittaa Hiihtomäen lavalla perjantai-illan tanssit 9.5.2008. Tarja Lunnas ja Rosso ovat paikalla. Netissä on jo tiedot ja koko kesän paikalla on tunnettujakin orkestereita mm. Pekkaniskan Pojat. Lisäksi hän kertoi, että yleisön pyynnöstä siellä alkavat sunnuntain päivätanssit. Kun Ristiinan Metsälinnassa on sunnuntai-iltaisin tanssit, niin kylläpä pyhänseutuun saa tanssia, jos haluaa ja voimia riittää. Mutta tehdään kai sunnuntaisin muutakin kuin tanssitaan...

Niin, olihan oikeastaan ihan asiallista, että olin nyt paikalla,  kun Töllin matkallani mainostin ko.paikan tansseja ja eräs herra sanoi tulevansa katsomaan paikan. Oli kuulemma sotilasmuistoja menneiltä ajoilta. Nyt oli kyllä aluksi paikalla vähiten ihmisiä, mitä aiemmilla käynneilläni on ollut. Tanssiväki saapui hiljalleen, mutta mitään ahtautta ei ollut missään vaiheessa. Joka kerta kun menen sisälle, totean hyvän pinnan tanssilattiassa.

Orkesterina tällä kertaa olivat Huikon veljekset, ei normaalilla kokoonpanollaan. Taas mietin, missä olen heidän tansseissaan ollut ja ei se ollut Lapin talvimatkalla Levillä, vaikka sellainenkin tuli mieleeni. Joka tapauksessa osin tutunnäköinen porukka oli lavalla. Nyt kotona selvisi, että Lapissa kuitenkin, mutta viime syksynä. Kosketinsoittaja ja basisti olivat ennen näkemäni. Haitaria soitti herra, joka muistutti kovin Souvarisoittajaa, oli tilapäisesti nyt mukana. Vakituinen kitaristi ei ollut mukana eikä rumpali. Lauluosuuksia hoitivat basisti ja enempi äänessä ollut rumpali.

Tosin selvisi sekin illan mittaan, että nyt mukana oleva rumpali oli ollut vuosikausia orkesterissa, mutta lopettanut joku vuosi sitten. Nyt sitten oli vain tuuraamassa. Rumpujahan minä seuraan ja heti toisella tai kolmannella kappaleella, olikohan foksia, totesimme herran kanssa, jonka kanssa tanssin, että nyt eivät jalkamme tottele lavalta tulevaa. Rumpali lauloi, mutta laulu ja kapulat olivat kyllä eri tahdissa.

No, hän taisi sooloilla, sillä sen jälkeen hänen laulunsa ja soittonsa oli juuri niin kuin pitää. Hänellä oli todella hyvä lauluääni. Häntä olisi voinut kuunnella vaikka istuen. Onneksi niin ei tarvinnut tehdä, vaikka riemastuttavaa tanssimenoa oli vain pieniä hetkiä.

Kyllä se askel on lyhyt iän myötä. Hyväksynköhän minä tulevaisuudessa omat askeleni samoihin mittoihin… Eräskin tosi ihana illan parhaiden pukeutunut herra, jolle ikää oli karttunut hieman, haki ainakin kahdelle valssille. Seurusteluahan se osin on. Minä sitten hyräilin lopummalla iltaa hänen korvaansa Vihreitä niittyjä - liekö kuullut, ei ainakaan kieltänyt.

Yksi pitkillä askelilla viety valssi sopi iltaani. Valsseja soitettiinkin runsaasti, minun mielestäni liikaa. Ihan mielelläni kuuntelin ne poissaolevin ilmein - onneksi ei haettu kovin monelle. Tanssiväellä oli kai eri mielipide. Tauolla oli joku toivonut ainakin hidasta valssia. Sitä tuli ja autuaasti välitahdissa sen tanssin erään herran kanssa ja muutenkin hieman erikoisilla askelilla. Siinä oli viejänä kohta seitemänkymppinen herra, joka toisaalta tanssii cha-chaata ja jiveä ihan vireästi, oikeastaan paremmin kuin moni nuorempi lavoilla.

Rumbaa ja rumbamaisia kappaleita esitettiin useita, myös levymusiikkina. Niitä olikin mukava tanssia ihan rumbana Yhdet sambat soitettiin.Tanssin sen kyllä vauhdilla, herrasta johtuen. Voisi mennä paremminkin, jos useammin tanssisimme. Foksikappaleita esitettiin ja nehän olivat väelle mieleisiä. Yllättäen huomasin kädenalitanssijoita runsaasti lattialla. Oli bugin tanssijoita, fuskaajia ja kuviohumpan taitajia. Cha-chaatakin tanssi useampi pari. Nämä liikkuvat lajit, ilman lähitanssia, miellyttävät vanhempaakin väkeä. Omien tuttujen hakemana osallistuin näihin lajeihin.

Olihan paikalla eräs aiemmin kilpapuolella tanssinut herra, jonka vienti on "mitä sattuu" eli siis hauskaa. Useampi kappale fiilisteltiin. Polkalla häneltä loppuivat voimat, kai, koska oli hetken tauko. Eikä hän mikään ikäloppu ole – nuorimmasta päästä tässä paikassa. Tosin polkat olivat minusta liian nopeat. Hyvin ne oli silti soitettu. Varjokuvan ja Pekkaniskan Poikien polkkia kaipaan, varsinkin Varjokuvan.  Niitä tanssin nauttien eikä henki lopu.

Silmän iloa minulle oli myös aiemmin kilpailleen parin tanssin katsominen. Taukomusiikki oli hyvää ja oli paremmin tilaa tanssiakin eli toisinaan ei ollut kovin monta paria lattialla. Eniten minua harmitti ja suretti tangot joskin Reijo Taipaleen useat tangot antavat paljon vaikka vienti olisi kävelyä. Suljin kaiken muun tanssista ulkopuolelle ja kuulin vain Taipaleen äänen. Tangoja siis orkesteri esitti joka tunti ja myös tauoilla niitä tuli. Eli siis omegamainen ilta tangojen osalta. Vain yksi tanssimani tango oli tangoon päin. Mikä ilta olisikaan ollut yksin tangojen takia, jos taitajia olisi ollut paikalla. Mutta turha sellaista on toivoa varttuneiden tansseihin.

Orkesterin kappaleissa oli kaikki hyvin tanssittavia ja selkeitä kappaleita. Mutta Elsa – kohtalon lapsi, esittikö orkesteri sen kaksi kertaa, vai mistä jäi sellainen mielikuva. En pidä kappaleesta. Mutta sen sijaan mistä pidin hyvin paljon, olivat Yön syliin vai Yö kerran unhoa annoit vai molemmat, Vihreät niityt, Maruzella ja monia muita. Ei siis tullut iskelmää tai beatia. Oikea tanssiorkesterihan Huikon veljekset ovat. Liekö orkesterin soittajat vaihtumassa tai jotain tapahtumassa, mutta keikkakalenterissa ainakin on paljon tulevia iltoja. Kyllä heitä kannattaa käydä kuulemassa. Ihan hyvää vaihtelua vaikka Finkkutansseihin :)

Yön syliin poistuin, kun orkesteri aloitti puolilta öin viimeisen puolituntisensa. Tanssijoita jäi vain muutamia. Veljeksiä aion käydä kuulemassa myöhemmin, mikä kokoonpano silloin lavalla onkaan. Toivoisinpa, että nyt rummuissa mukana ollut entinen/tilapäinen herra olisi mukana. Hänen äänensä jäi erityisesti mieleeni.