Varttuneiden tanssit 13.4.2008

Yöllä tai pikemminkin aamuyöstä oli lämpömittari mennyt miinukselle. Iltapäivällä lähtiessäni tanssimatkalle, olivat auton ikkunat paksussa kirkkaassa jäässä. Pian siitä kuitenkin matkalle selvisin. Ei ollut kovin tämäkään sunnuntaimatka suunniteltu ja perillä taas totutusti vartin ja vähän enemmänkin myöhässä.

Juha Vartiainen sai aikaan lähtöni ja samalla näkisin hänen uuden orkesterinsa Variaation tai minulle uuden. Orkesterihan on ollut olemassa jo 2004 alkaen, mutta nyt uudella miehistöllä. Oli tosi pitkä aika, kun viimeksi tätä tangolaulajaa olin kuullut. Olikohan edellisen levyn julkistamistilaisuudessa. Tanssilattialla häntä kyllä sen sijaan joskus näin.

Elimäen-Vilppulan ns. talon iltapäivällä alkavat tanssit ovat lähes kokonaan varttuneen väen hallinnassa. Joskus joku hieman nuorempi sinne eksyy. Taas oli tupa täynnä väkeä. Jenkalle haki heti sisään mennessäni väkeen verrattuna erään nuorehkon pariskunnan herra. Hän on tanssittanut aiemminkin viimeisillä käynneilläni. Mukavaa kuviojenkkaa sitten menimme. Edellisten kertojeni muutamaa herraa ei näkynyt. Hakivat yleensä tanssimaan "omien" naistensa kustannuksella. Kyllä tunsin olevani kuin rikkaruoho tässä seniorijoukossa.

Onneksi eräs tuttu herra saapui paikalle ja hänellekään ei tainnut olla monta tanssitettavaa, joten useita kappaleita tanssimme ihan kohtuudella. Ahdasta oli, joten ei mitään ihmeellisiä askelia tarvinnut ottaa. Varoa sai nilkkojaan. Samainen jenkkamies haki vielä cha-chaalle ennen naistentuntia,  jonka pyhitin orkesterin kuuntelulle paitsi, että kohteliaisuudesta hain jenkkamiestä tunnin loppupuolella.

Tuttua tanssimiestä näyttivät eri ikäiset ja näköiset naiset hakevan. Naiset osaavat olla ahkeria hakijoita iästä riippumatta. Setin lopulla tangon alkaessa kuulua ennätin nousta seisomaan ja ajatus oli saada tuttu herra tanssimaan, kun hän tulikin hakemaan.

Olin istunut orkesterin edessä olevalla penkillä pariskuntien vieressä. Siinä olikin hyvä kuunnella musisointia. Jo alkuillan polkkia kuunnellessani, vielä naistenrivissä kauempana, jokin haitaristin soitossa herätti minut. Jos nyt polkka saa aina minut sisäisesti hyppimään ja ihan ulkoisestikin en voi estää jalkaani tahdissa naputtelemasta, niin jotain tuttua soitossa oli. Yritin tunnistaa haitaristin, mutta siinä vaiheessa ei tullut mieleeni. Jos oli tutunnäköinen kitaraakin soittava herra, mutta en saanut häntäkään mieleeni. Juha Vartiainen sentään on tuttu ja ilo häntä on kuunnella. Syvällä ja voimakkaalla äänellä hän esitti kaunista, vanhaa tanssimusiikkia Cherbourgin sateenvarjoja unohtamatta. Tangoja hänellä oli ohjelmistossa, niitä hyviä oikeita tangoja. Onhan hän joskus osallistunut tangolaulukilpailuihin ja muihinkin laulukilpailuihin.

Musiikki oli sitä oikeaa, selkeää tanssimusiikkia koko ilta. Tanssilajeja oli kaikkia tavanomaisia. Masurkkaa en kuullut. Nautin kahteen kertaan talon antimiakin, etten ihan kuulolla ollut, jos sattui soimaan. Väki jopa tanssi sambasta alkaen. Tämä joukko pitää tanssimisesta ja toisistaan ihan niin kuin heitä nuoremmat jossain muulla tanssipaikalla.

Selvisihän se illan mittaan, miksi kaksi soittajista näytti ennen tavatuilta. Haitaristi sanoikin tauolla, että  olen ollut hänen aikaisemman orkesterinsa Korsun tansseissa. Pasi Suikkanen itse hän oli. Olisi pitänyt muistaa... Akustista kitaraa ja sähkökitaraa soittava ja myös laulava herra puolestaan oli ollut usein samoilla tanssipaikoilla tanssimassa.

Viimeisen osuutensa, solistin lopetettua, orkesteri innostui oikein eloisaan musiikkiin ja heillä oli keskenään hauskaa. Mukava heitä oli katsoa. Mutta tällä tanssiväellä ei ollut käytöstapoja, minnehän ne katoavat iän kanssa. Kun solisti viimeisen kappaleparinsa välissä kiitti illasta ja kertoi, että tämä on hänen osuutensa viimeinen kappale, niin sen päätyttyä tuskin muutama käsipari taputti kiitokseksi. Olin vielä tanssimassa tutun herran kanssa ja sanoin, että mennään eteen ja taputetaan takaisin, niin pyydän tangon lopuksi. Ei siinä tarvinnut aplodeerata, kun väki siirtyi pois lattialta huomioimatta mitenkään solistin osuuden loppua. Levymusiikki alkoi soida. Sitten muistin, että tämä väkihän on sitä samaa, jolle tanssisuunnat ovat vieraita ja joista osa puskee päälle keskilattialla tanssivia. Joku kertoi edellisellä kerralla, että jotkut eivät pidä kädenalitanssijoista ja tekevät sen tahallaan. Osa varmaan kuitenkin tahattomasti ja tietämättömyyttään. Tekisi mieli viedä piirros tanssitilan käytöstä ja etenemissuunnista paikkaan, mutta mikä minä olen heitä neuvomaan. Ovat varmaan tanssineet aina niin ja tekevät samoin jatkossakin.

Biorytmien mukaan minun ei tarvinnut kovasti yrittää tsempata tänä viikonloppuna ja "kaikki" sujui ihan käyrien mukaan. Turha on taistella tutkainta vastaan. Pian taas alkaa aurinko paistaa risukasaankiin, kun käyrät kipuavat kohti 100 %:n täydellistä olotilaa. Kotimatkalla tosin puolikas kuuta saatteli koko matkan ja ennätin jopa kotiin katsomaan tähtien tanssia. Onkin jäänyt katsomatta monta osaa.