Vuoksenniskan työväentalolla 30.3.2008

Uskomattoman KinoJaken lauantai-illan jälkeen tuntui hyvin luonnolliselta valita paikka, jossa on myös hyvää tanssimusiikkia soittava orkesteri. Omegan plussana ovat vielä tangot ja minun mielestäni paras tangokuningatar Eija Kantola.

Vuoksenniskan työväentalon (Töllin) tanssit alkavat jo kello 17, joten päivänvalossa sain sinne ajella ja hyvissä ajoin myös kotiin sieltä jouduin. Matkareittini kulki välillä Vihreän kullan kulttuuritietä ja kesällä maisemat ovat vaihtelevat ja kauniit. On metsiä, järviä, lampia, mutkaisia teitä, siltoja ja silmät lepäävät matkalla. Nyt vielä paikat olivat lumen peitossa. Tie oli lähes sula ja hyvä ajella. Kunta- vai tienhoitopiirien rajat kyllä huomasi. Isojen kallioleikkauksien tai tien molemmin puolin olevan synkän metsän takia tie oli niissä kohdin polanteinen ja sohjoinenkin. Hyvissä ajoin olin perillä, mikä viime aikoina on ollut pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Pitkämatkalaisena kahvion tarjouksia oli nautittava ennen tanssien alkua.

Orkesteri esitti kaksi osuutta ennen solistin vuoroa. Koskettimia ja haitaria soittava Anna-Liisa Väkeväinen laulaa myös ja orkesteri ei välttämättä tarvitsisi erikseen solistia. Mutta onhan Eija Kantola orkesterin helmi. Tällä kertaa hänellä oli uusi musta-valkea vaatetus. Minihame, kauniit valkeat saappaat ja tyylikäs jakku. Hänellä on makua pukuvalinnoissaan. Hänen äänensä on säilynyt kaikki nämä vuodet hyvänä ja hänellä on valtaisa lavakarisma.

Anna-Liisa soittaa ainakin kolme argentiinalaista tangoa, joista kahdet tänä iltana. Ne ovat illan parhaimpia kappaleita yhdessä rumpalin säveltämän Tangox-tangon kanssa. Orkesterin miesväkikin osallistuu laulamiseen. Erilaiset puhaltimet tuovat musiikkiin hienon sävyn. Äänentoisto on aina ollut heillä kohdallaan, olipa tanssipaikka iso tai pieni. Siitä kiitos äänimiehelle, joka valitsee myös erinomaisen taukomusiikin.

Tanssiväkeä oli todella vähän ja ensimmäisen tunnin aikana ennätin miettiä vaihtoehdot eli kotiinko on lähdettävä. Lattialla oli pääasiassa pariskuntia ja pareja, jotka melkein lennossa vaihtoivat paria
keskenään. Eikä heitäkään ollut paljon. Ensimmäisen tunnin aikana onnistuin pääsemään tanssin iloihin neljä kertaa, mikä tarkoitti, että istuin penkissä paljon. Orkesterin soittamalle tangolle en päässyt enkä ensimmäisellä tauolla tulleelle tangolle. Minun tuttujani ei näkynyt ja olin ehkä kiitollinenkin, ettei minua haettu paikan vakituisen väen toimesta. Kun katsoin tangoparien tanssimista, niin muutamaa lukuun ottamatta tango ei näyttänyt sellaiselta tangolta kuin toivon. Siispä mieluummin kuuntelen hyvän tangon.

Ilta kuitenkin muuttui parempaan suuntaan. Pitkähkö, rajojamme vartioinut herra, joka on tanssittanut minua aiemminkin, haki useille lajeille. Sanoikin, että ei ole mukava pitkästä matkasta tulla istumaan tanssipaikalle. Kaunis kiitos hänen ajatuksilleen ja tanssittamisilleen. Siispä buggeja ja fuskua tanssimme ja jenkat mukavilla kuvioilla sekä masurkat. Alkuillasta tulleen polkan kuuntelin. Hitaalle valssille haki tuntematon herra, joka yllättäen jutteli paljon. Ehkä olisi parempi ollut keskittyä rytmiin. Emme olleet edes välitahdissa vaan jossain siltä ja väliltä. Kiitin kyllä häntä kauniisti, koska olin päässyt tanssimaan. Tuttu itseni pituinen herra haki cha-chaalle ja jotain muutakin tanssimme – miksihän unohdan lajit...  Kunnon jiveäkin oli tilaisuus tanssia. Eikä rumbakaan jäänyt väliin.

Loppuiltaa kohti oli tunne, että nämä onkin oikeat tanssit. Tangojen osalta olisi ollut mahdollista tanssia yhdeksät tangot ja jotkut onnelliset tanssivatkin kai ne kaikki. Minun tangomahdollisuuteni alkoi vasta toisella tauolla, jolloin oli naistenhaku ja eräs tuttu tangomies oli ilmaantunut paikalle. Hänen kanssaan tango tuntuu tangolta ja sain tanssia myöhemmin myös toisen parin. Solistin ensimmäisellä osuudella oli vielä naistentunti ja sain käsiini paikallisen tangomiehen. Orkesteritauolla, kun väki oli myöhemmin illasta vähentynyt ja osa menee nauttimaan kahvilan tarjouksia, minua haki myös kaakonkulmalainen herra, jonka vienti on tangomaisen sykähdyttävää. Muutaman kerran olen aiemmin tanssinut hänen kanssaan.

Orkesterin viimeisellä setillä tanssin tangot pitkän herran kanssa, jota olin hakenut naistentunnilla jivelle – aluksi kenkien takia (mustat, siistit) ja läheltä nähtynä myös silmien tähden. Olimme tanssineet jo ennen tangoa oleva kappaleen, joten orkesterin ilmoitus Tangox-nimisestä tangosta sai sieluni kuulolle ja loppuilmoitus ylimääräisen hyppäyksen sydämessäni – omistettu Julialle. Olin toivonut tätä tangoa, jonka olin kuullut kerran aiemmin Kuntotalolla. Se on orkesterin rumpalin hieno sävellystyö. Myös loppuvalssit tanssin viimeisen tangoherran kanssa. Odotimme hitaita valsseja. Niitä tuli siis yhdet illan alkupuolella. Olisin halunnut olla vietävänä oikeassa rytmissä, mutta ei huono asia olleet ne tavallisetkaan valssit. Luutnantin sydän on upea tavallinen valssi, johon ilta kauniisti päättyi. Tähtinen taivas ilman kuuta oli viittana kulkijalle hiljaisella kotitiellä.