Peurungassa 17.4.2008

Mikä huhtikuinen päivä! Tulevat mieleeni Berit ja KinoJake ja heidän "Armaani on kuin huhtikuu". Ja kohta perillä tapaan kolmannet saman kappaleen esittäjät.

Aurinko ei ennätä laskea ja autossa istuen kesä tuntuu olevan lähellä. Ulkona kyllä pohjoisen puolen ilmavirtaus palauttaa kuvitelmat varhaiskeväästä. Silti puolimatkassa on jo pari viikkoa sitten tullut joutsenpariskunta kesäpaikallaan pienen järven lahdukassa. Vuodesta toiseen ne ilmaantuvat siihen. Pieni alue sulaa ja jäät ympäröivät uiskentelijat. Tänä torstai-iltana Peurungassa kuntoutumiskeskuksen Viihde- ja ruokamaailma Villipeurassa on paikalla heti alusta lähtien erilainen tanssiväki kuin aiemmilla käynneilläni. Olivatkohan kuntoutujat nuorentuneet vai olivatko kaikki lähiseudun tanssinharrastajat ilmaantuneet paikalle.

Levymusiikilla ilta alkoi ja Pekkaniskan Pojat aloittivat vaille yhdeksän. Viimeksi olin ollut Lapin matkallani Riemuliiterillä heidän tansseissaan muutama viikko sitten. Hyvää, laadukasta ja iloisesti esitettyä tanssimusiikkia saimme kuulla koko illan. Muutamia uusia kappaleita, joita jo kaksi, kolme kertaa olen kuullut, esitettiin. Valssi Kauneimmin seppelein ja rumba Elon helmet ovat herkkiä, tunteikkaita kappaleita. Jospa kuulemme niitä aikanaan uudelta levyltä.

Sitten ne vanhemmat, minua miellyttävät kappaleet, kuten Maken laulama Unto Monosen tango Erottamattomat, josta joskus kyllä "pitää" sanoa laulajalle, ettei sitä sovi hymyillen laulaa, kun kappaleen taustalla on paljon surua… ja  hidas valssi On syömmesi jäätä sekä yksi parhaista jazzhumpista, tuo alussa mainittu Beritin humppa.  Ne ovat minulle iltaa täydentäviä iloja. Harvemmin enää olen kuullut aiemmalta levyltä olevia Kahdet askeleet ja  Souvarikappaleita Luodut toisilleen ja Seitsemän päivää. Tulen liekit onkin tullut myöhemmin ohjelmistoon ja sopii hyvin solistin äänelle. Matti-Sakari solistina ja koko soittokunta ovat esimerkki tanssikansaa miellyttävästä orkesterista, jonka kappaleissa on ensi sijalla tanssittavuus.

Ilta sujui mukavasti tanssien ja välillä istuen sekä tietysti tuttujen kanssa jutellen. Vieras herra lakeuksilta oli uusi tuttavuus ja tanssimme sujui kuin sitä olisimme yhdessä tehneet ennenkin. Useita kappaleita hänen kanssaan tanssin illan aikana tangot mukaan lukien. Useampi tuttu herra myös huomasi minut, vaikka meitä naisia oli pikkulauma. Taas kävi niin, etten muistanut, missä erään herran kanssa olimme tanssineet edellisen kerran. Herroilla on ihmeellinen muisti. Sylitanssin puolelle ilta kallistui, mutta pieniä eleitä fuskuun ja cha-chaan oli jollain tanssimillani kappaleilla. Polkat ja hitaat valssit tietysti olivat illan arvoa lisääviä, kun niitä pääsin tanssimaan.

Baaritiskillä juomaa odotellessani vieressäni seisoi aika pöllähtäneen näköinen herra, alkoholilla oli kyllä osuutta asiaan. Alkoi kertoa, miten hyvä soittaja(?) hän on ollut Amerikoissa jossain porukassa. Musiikki ei ole ollut tanssimusiikkia. Baarimies toi minulle lasini ja alkoi hätistellä herraa ulos (?). Ei hän nyt missään tolkuttomassa tilassa ollut, mistä lie ollut kyse. Siinä vielä lähtiessään hän totesi, että " on sinulla hieno kampaus" (?). Ennätin kiittää ja sanoa, että yksi mies  ylhäällä on vastannut hiusteni  kunnosta jo pitempään. Liekö tajunnut, mitä tarkoitin.

Ilta päättyi orkesterin tuttuun tapaan hitaaseen valssiin ja tavalliseen valssiin ja sen jälkeen pieneen juttuhetkeen soittajien kanssa. Kyllä tällä orkesterilla on hieno tapa huomioida koko tanssiva väki kaiken aikaa ja palautteena saavat sydämistä tulevat kiitokset.