Omega ja Eija Kantola 5.4.2008

Tanssimatkat eivät ole toistensa siskoja, jos ei veljiäkään. Olin unohtanut kuukausiksi horoskooppi.comin biorytmit. Nyt sitten huomasin, että minulla on lupa olla parhaimmillani, uskoa ja toivoa ja luottaa itseeni:

"Kaikki rytmit ovat positiivisessa vaiheessa. Olet huippuvireessä, aloitekykyinen, tehokas fyysisesti, innostunut, positiivinen ja ympäristöön iloa ja elämänhalua henkivä ja nopeasti hoksottimia käyttävä – kaikkea yhdessä. Olet valmis suuriin tekoihin ja pystyt elämään sopusoinnussa oman luonteesi kanssa loukkaamatta ympäristöä tarmokkuudellasi." 

Vaikka perjantai-ilta oli ihan kohtuullinen tanssin suhteen ja kai sitten kohtuuton tangojen suhteen tai lähes niiden tanssimattomuuden takia, niin nyt elin toivossa ja luottaen Omegaan. Eikä Omega pettänyt, jos eivät tanssiherratkaan. Heti mennessäni sisälle Pesäkalliolle tunsin väreilevän tunnelman kuin henkäyksiä jostain sielun syvyydestä ja kaipuusta jonnekin, mikä saavuttamana aina uudestaan vie tanssijan mukanaan
jonnekin ikuisuuteen ja hetken huuman jälkeen jättää leijumaan todellisuuteen. Onnen seitsemäs taivas odottaa aina avoimin sylin sinne pyrkijää - tangosieluakin...

Tanssiväkeä oli tällä kertaa paikalla, mitä tietysti olin toivonut. Paljon oli tuttuja niin naisissa kuin miehissäkin. Monia sellaisia, jotka harvemmin tulevat paikkaan. Muutamia heistä näen harvoin, kun liikkuvat usein etelän tanssipaikoilla. Tanssien ilta alkoi ja jatkui niin, että siitä on hieman aikaa, kun itselläni oli samanlainen tunnelma Pesäkalliolla.

Tutun herran kanssa tangoa odotellessamme ennätimme tanssia useamman kappaleen ja hitaat valssit olivat kerrassaan niin hienosti soitetut, etteivät jalkamme aina sattuneet tahdilleen. Harvoin tanssiminen tuntuu yhtä aikaa hyvältä ja vaikealta. Taitavia tanssijoita oli paikalla kaikkiin lajeihin ja välillä oli jopa mukava istahtaa orkesterin "jalkain juureen" kuuntelemaan ja katselemaan orkesteria. Naisten penkki on aivan orkesterin edessä ja äänentoisto on sellainen, ettei yhtään haittaa kuuloa, vaikka soittajat ovat lähituntumassa.

Musiikillisesti ilta oli juuri sellainen kuin toivoin. Ja ne tangot, niitä esitettiin entiseen tapaan, kaksi paria tunnissa, orkesterin toimesta ja väliaikamusiikkina. Kauniita suomalaisia tangoja. Anna-Liisan soittamista argentiinalaisista tangoista oli Piazzollan Adios Noñino ja toisena samaan sarjaan voi laskea rumpali Esan sävellyksen Tangox. Siinä on välillä jotain argentiinalaisen tunnelmaa. Anna-Liisa kuulutti sen toivotuksi kappaleeksi ja minun oli pakko kysyä, että onko joku muukin kuin minä siihen ihastunut - minun aikaisempi toivomus olikin edelleen voimassa. Siinä tangossa on jotain, mikä saa kaikki aistini hereille. Pidän todella siitä. Joskus jossain he esittivät kolme argentiinalaista tangoa ja oli kerrassaan upeaa ne kuulla. Itse asiassa heillä on neljä eri argentiinalaista tangoa ja jossain niistä jonkun aina kuulen.

Puhaltimia orkesterin puhaltajalla oli käytössään kolmea sorttia ja niitä hän myös käytti ja musiikki sai arvoisiaan vivahteita. Kauan kaipaamiani tangoja sain tanssia mitä parhaimmassa viennissä eri herrojen kanssa. Jopa tuttu kaukomatkaaja poikkesi kotimatkallaan tansseihin. Tangoja ja ainakin polkat tanssimme ja yllätyin, että selvisin toisen polkan swinginä ihan sujuvasti hänen kanssaan. Viennistäköhän se on ollutkin kiinni taitamattomuuteni ja en ole tohtinut kuin poikkeustapauksissa yrittää sitä tanssia. Olin unohtanut erään miehen tangon taidon. Onnekseni hän haki minua tangolle eikä se ollut taapertelua.

Luulin, etten pääse masurkalle, mutta pitkäaikainen tuttu tangoherra vei siihenkin. Rumbaa ja rumbamaisia kappaleita, fuskua ja jiveä ym esitettiin sopivin välein ja niihin hakivat mieluista herrat. Keskilattia oli täynnään kädenalitanssijoita. Onnekseni sain tanssia monta kunnon foksia ihan oikeilla menevillä askelilla. Buggina väki tanssi monia tanssilajeja, mitä joskus ihmettelen. Siitä on kyllä tullut tanssiväen suosikkitanssi. Mutta itse en välttämättä sitä kaikkeen soveltaisi. Mutta halunsa kullakin ja taitonsakin.

Jos muistini ei pahasti petä, niin kolmet hitaat valssit kuulimme, oliko yhdet tauolla. Ennen Eija Kantolan osuutta orkesteri soitti kaksi settiä ja lauluosuuksia hoiti koko soittokunta, enimmäkseen kuitenkin basisti ja rumpali. Eija lauloi taas niin kuin vain tangokuningatar voi esiintyä. Tangoja hän esittää yhden setillään eli kaksi illassa. Ohjelmistossa on monia kauniita vanhoja kappaleita kuten myös uutta tuotantoa. Miten ne vanhat vaan tuntuvat minusta paremmilta. Koko ilta  esitettiin hyvin tanssittavaa musiikkia, joten siltä osinkaan ei ole valittamista. Toiset polkatkin tulivat väliaikamusiikkina ihan lopulla iltaa. Orkesterin kahden setin ja Eijan kahden setin jälkeen orkesterilla oli vielä oma osuus. Tanssiväki alkaa vähetä heti puolilta öin ja harvat ja valitut ovat ne, jotka jaksavat tanssia loppuun saakka. Minä kuuntelin ellei sitten joku hakenut siitä aitiopaikalta. Ihan loppupuolella basisti lauloi eräälle ihanalle pariskunnalle kauniin Laura Voutilaisen kappaleen Kaksi karttaa. Minulla oli ilo aiemmin illalla tanssia rumba todella upeana sylitanssina tämän herran kanssa.

Jo alkupuolella iltaa huomasin iloisen KinoJaken rumpalin ystävänsä kanssa ylätasanteelta seuraavan Omegan soittamista. Myöhemmin kun juttelimme, minua harmittaa kovasti, etten pääse laivalle Viihdyttäjä 2008-semifinaaliin ja finaaliin 21-22.4 Viking Amorellalle. Haluaisin olla kannustamassa heitä. Miksihän tällaiset tilaisuudet pitää olla merellä ja vielä viikolla. Jossakin oikeassa tanssipaikassa järjestettyinä tai keskeisellä paikalla mantereella tanssivaa yleisöä olisi varmaan paikalla.

Muistan 2006 SMORK-kilpailut Äkäslompolossa ja ne eivät jättäneet kylmäksi. Toivon, että etelän tanssivat ihmiset, joilla on helppo matkustaa laivallekin, olisivat läsnä. KinoJakelle kannustusjoukot ovat varmasti tervetulleet. Heidän tapansa esittää musiikkia on erityistä ja hyvää, jonka toivon valitsijaraadinkin huomaavan.