Rauhalahden naistentanssit 23.4.2008

Kuopion suunta on taaksejäänyttä elämää ja harvoin sinne menen. Yleensä on muutakin asiaa. Nyt kävin matkalla kahdessa kaupungissa. Ensimmäisessä kävin tutustumassa mekkokauppaan. Eräällä tanssitutulla naisella on kauniita tanssivaatteita ja ostettu tästä kaupasta. Ei sieltä kyllä löytynyt minulle sopivaa eli saan jatkaa ompelemista.

Toisessa kaupungissa tutustuin omaan tulevaisuuteeni. Tosiasiahan se on, että vanhenemme, itse kukin. Olisi osattava olla itselleen armelias ja hyväksyä ne asiat, mitä ei voi muuttaa. Äiti oli entisellään. Liikkuminen oli vähentynyt ja muisti vain heikentynyt. Juuri olivat syöneet, kun jo hetken päästä kysyi, että kohta varmaan on ruoka-aika. Iltapalaan oli vielä pari tuntia. Sitten taas oli virkeitä hetkiä ja kysyi lasteni vointia. Muisti työpaikkani. En voi kuin toivoa, että muistihäiriön tutkimustyö tuottaisi tuloksia ja voitaisiin etukäteen tietää kenellä on riski saada esimerkiksi Alzheimerin tauti ja lääkityksellä estää tai siirtää puhkeamisaikaa.

Oikeastaan kolmas kaupunki oli vielä ennen tanssipaikkaa Rauhalahtea. Pian autoni oli täynnä minun varastooni tulevaa tavaraa. Taidan pitää huutokaupan…  Tanssipaikalle jouduin lähellä puolta kymmentä. Lipun hinnasta, yhdeksän euroa, sain puolet alennusta. Suselin leimasta tanssiseuran kortissani on ollut hyötyä. Orkesteri Rosso oli jo yhdeksältä aloittanut soittamisen. Orkesteri koroke on syvennyksessä olevan tanssilattian takana ja lattian edessä on kaksi pienempää tasannette, jossa myös tanssitaan. Sitten lattia nousee baaritiskeille päin, jossa tasanteilla kahdella sivulla on ravintolaväki. Kun matkaa oli melko pitkälle orkesteriin asti, näytti aluksi, että koko soittoporukka on uusittu. No, kaksi kumminkin oli tuttua naamaa. Basistilla oli uusi look. Poikamainen kampaus.

Nämä ovat ne Rauhalahden kuuluisat naistentanssit. Harvoin kun käyn, niin väki oli tuntematonta ja aluksi oli vähän. Kun Tarja Lunnas aloitti klo 22.45, jostain väkeä ilmaantui ja sitten olikin jo ruuhkaista. Tuttuja olivat useat kappaleet ja vanhalta cd:lta Kuun siltaa oli muutama kappale. Edelleenkin hän ääntää huolellisesti ja selvästi sanat loppusointuineen, mitä eivät kaikki laulun ammattilaiset osaa tehdä.

Hakualue on hyvin ahdas ja hakeminen vaikeaa. Sekä haettavat että hakijat ovat kaikki yhtenä mylläkkänä. Niinpä läsnäoloaikanani alle kolme tuntia, tanssin ehkä kahdeksat kappaleet. Olisihan siitä ruuhkasta voinut valita vaikka joka kappaleelle, mutta siihen minusta ei ole. Kun huomasin muutaman ulkonäöltä tutun ja yhden ihan tutun, niin heidät sain kiinni. Mukavat olivat kahdet oikein hyvin viedyt cha-chaat ja bugit saman herran kanssa ja erään toisen tanssitaitelijan kanssa foksi/fusku ja perään siihen mennessä illan ainoa oikea tango, jonka Tarja lauloi. Sen jälkeen läksinkin kotimatkalle.

Kun aikani kului seisoksien siinä väkijoukossa ja viimein nojailin yhteen pystypöytään, illan solisti kulki ohitseni ja jäi juttelemaan. Vaatteista ja musiikista ovat puheenaiheemme. Olen aina ihaillut hänen mekkojaan. Eräs herra tuli tervehtimään Tarjaa ja tapa ei ollut kyllä korrekti. Herra totesi sitten, että et sitten kai lähde tanssimaan. Tarja vain sanoi, että nämähän ovat naistentanssit. Herra ymmärsi sitten ja sanoi, että teidän jutut taitavat olla kesken ja poistui. Tarja kertoikin orkesterin kokoonpanosta, kun viime kesänä viimeksi olen ollut heidän illassaan. Kosketinsoittaja oli tällä kertaa tilapäinen. Äitienpäivän edellä perjantaina ovat esiintymässä avajaistansseissa Mikkelin Hiihtomäen lavalla, jota uusi yrittäjä on kunnostanut. Siitähän alkaa kesä ja lavatanssit.