Perjantai-ilta 23.5.2008 Krouvin lavalla

Kyllähän oli taas silmiä lepuuttavat maisemat ajellessani syrjä/oikotietä Krouvin lavalle. Kaksi hyvää orkesteria oli riittävä syy aloittaa menoviikonloppu perhejuhlien ohella. Oikeastaan hieman kireä aikataulu oli lauantaille, mutta en osannut olla pois Omegan ja Eija Kantolan tansseista, kun kohtuullisen matkan päässä olivat. Kun paikalla oli myös Jari Grek ja Flamingo, niin odotin mahtavaa tanssi-iltaa.

Ehkä odotukset olivat liian suuret. Kohtuullinen tanssi-ilta siitä tuli ja hieman poikkeavakin mielenkiintoisella tavalla. Koen joka kerta kahden orkesterin illassa, etteivät orkesterit ole parhaimmillaan, niin hyviä kuin ovatkin yksin esiintyessään. Ohjelmistot ovat aivan erilaisia, kun paikalla on toinenkin orkesteri. Mieluiten käyn minulle mieleisten orkesterien illoissa, jolloin ovat ainoina esiintyjinä. Isot lavat, ikävä kyllä, pitävät kaksi orkesteria ja en taida ymmärtää kaikkia syitä, miksi niin on. Ymmärränhän minä sen, että esiintyjiä on paljon ja esiintymispaikkoja ei kai ole riittävästi kaikille ja kaipa siinä on jotain liiketaloudellista taustaakin ja syitä.

Krouvin lava sijaitsee hieman –ei missään, peltojen keskellä. Viljapeltoa ei voi olla ihailematta lopulla kesää eikä elokuun kuutamoöitä. Nyt mulloksella olivat linnut ruokailemassa. Krouvin lavan tilat on muutoinkin tilavat. Jokaiselle jotain sopivaa löytyy. On erillinen kahviorakennus, jossa karaoken laulajat kokeilevat äänivarojaan – kuka missäkin kunnossa. Krouvin lavalla tarjoillaan mm jotain sahtia ja taitaa siellä olla muutakin alkoholipuolta. Tanssitila on isohko ja siihen liittyy uudempi mutterin muotoinen uudempi osa. Liukkaus on vaihdellut lattioilla. Usein takaosa, se uudempi puoli on ollut hyvin liukas. Nyt kenkäni sopivat hyvin kummankin puolen lattialle eikä ollut ongelmia.

Tanssiväkeä oli hyvin vähän alussa. Isot tanssipaikat etelämpänä olivat vetäneet osan niistäkin, jotka muutoin käyvät Krouvin lavalla tanssimassa. Väki tuli hitaasti paikalle, mutta jo Eija Kantolan ensimmäisellä osuudella alkoi olla välillä pientä törmäilyäkin lattialla. Flamingo aloitti illan ja tiesin heidän soittavan kunnon lavatanssimusiikkia.

Omegan ensimmäinen setti alkoi jenkalla. Minut oli hakenut lattialle ennen heidän aloitustaan eräs vieras herra. Oletin ja hänkin varmaan, että jokin upea operettivalssi sieltä tulee. Niinpä hän talutti minut takaisin naistenriviin. Ei jenkka ole kaikkien hallussa ja herra korjasi tanssiinkutsunsa pikimmin jollekin muulle lajille. Kädenalitanssit olivat enemmän hänen lajinsa. Kyllä minä, jos olisin hyvin tanssiva herra joissain lajeissa, opettelisin myös perinteisiä lajeja, joihin jenkkakin kuuluu. Kaipa herroilla on hyviä ja huonoja syitä olla opettelematta/osallistumatta kaikkiin tavallisiin tanssilajeihin.

Omega soitteli entiseen tapaansa minua miellyttävää musiikkia. Rumpalin säveltämiä kappaleita oli mukava kuulla ja Anna-Liisan äänestä pidän ja hänen tangonsa ovat illan parhaita hetkiä. Orkesterin herrajäsenet omaavat myös hyvät lauluäänet taitavan soitannan lisäksi. Isompi tanssitila on suorakaiteen muotoinen ja mutteriosa on vasten orkesteriosaa ja hieman ison puolen lattian sivua, josta on käynti pienemmälle puolelle. Ei liene ihan helppoa ollut äänimiehelläkään, mutta musiikki kuului hyvin myös pienempään uudempaan osaan ja myös isomman osan perälle ravintolaan. Hän onkin yksi taitavimpia "nappulakoneen" hoitajia, jonka tiedän.

Jari Grek tuli esiintymään Flamingon toisella setillä ja hänellä on voimakas tangokuningasmainen ääni. Lieneekö joskus osallistunut kilpailuihin, siitä ei ole minulla tietoa. Ihailen hänen ääntään ja varsinkin tangoissa.

Eija Kantolan kahdella osuudella oli paljon hänen aikaisempaa tuotantoaan ja myös uudelta levyltä olevia kappaleita. Niitä minun on kuunneltava useamman kerran, että sisäistän ne. Olen tottunut hänen aikaisempiin kappaleisiinsa, joista pidän. Toisen osuutensa lopussa hän lauloi oikeaa "käärmetanssia". Ravintolan takaosan korokkeelta katsoen tanssiväki valloitti kappaleen hyvin valinnaisilla tyyleillä. Olisikohan minun jalat lähteneet johonkin askeliin – ehkä ensi kerralla kokeilen.

Alkuillan väljyydessä oli mukava tanssia. Ei ole aiemmin niin hiljaista aloitusta ollut tällä lavalla. Tuttuja ja tuntemattomia olivat hakijat. Alkuillasta oli myös puolen tunnin naistenhaku ja myöhemmin illalla tunnin verran. Mukavia ja jopa naurettavan mukavia tansseja oli tuttujen kanssa. Aika monia tanssilajeja sain tanssia illan aikana. Oli hitaita ja nopeita, oli tunnelmallisia tangoja, reippaita humppia, buggina tanssittavia, tavallista valssia ja hitaita valsseja. Oli tangontaitajia, oli paikallaan pyörittäjiä ja sylissä lempeästi pitäviä. Kuitenkaan en ihan taivaissa ollut. Kai kaipasin erästä tuttua, joka ei ollut paikalla.

Tällä lavalla on niiden ohrapohjaisten tuotteiden lisäksi tarjolla ilmaista vettä. Käydessäni Eija Kantolan ensimmäisen jakson aikana juomassa, ylätasanteelta minua tervehti herra. Taas kerran sain tietää huonon muistini olemassaolon. Siinä illan aikaan ajatukseni harhailivat, mutta oletin hänen olevan jonkun, joka tunsi/tiesi minut ja kenties olemme tanssineet jossain. Hän jopa muistutti entisen kotikyläni mukavaa ja nauravaa tanssituttua.

Eijan toisen esiintymisjakson alussa hän oli taas samassa paikassa ja vesimukini kanssa kiipesin juttelemaan. Hän ei ollut tuttu minulle. Minä olin näkötuttu hänelle Omegan ja Eijan tanssi-illoista ja se sai hänet tervehtimään. Siinä hurahti kolme varttia jutellessa. Mielenkiintoinen oli aihe. Musiikki, tanssimusiikki ja tangomusiikki.

Minähän voisin jutella vaikka illan tangoista, tangolaulukilpailuista ja kaikesta tangoon liittyvästä. En ole ymmärtänyt, miksi tango ei voi tai saa säilyä tangona. Miksi tehdään, sovitetaan ja sävelletään kappaleita, joissa voi olla tangomaisuutta, mutta eivät ole tangoja ja niitä sanotaan tangoiksi ja niissä jopa kilpaillaan.
Tangot pitäisi rauhoittaa ja lailla suojata. Tangomaisia kappaleita voi olla ja niissä on kauniitakin kappaleita, mutta erityyppistä iskelmää ne ovat. Ehkäpä tango kaikkineen kokee uudistuksen, mutta oikean tangon synty ja syvyys tulisi säilyttää.

Vaikka olen puhelias, kun tangosta keskustellaan, niin nyt olin enemmän kuuntelija kuin äänessä olija. Sain paljon ajateltavaa ja hieman saatan ymmärtää, miksi tango on joutunut ahdistuksiin. Toinenkin näkökulmani hieman murtui. En ole koskaan ymmärtänyt, kun artisti sanoo lavalla, että tässä nyt sitten tulee uudelta levyltäni sitä ja sitä. Useimmiten se on jotain muuta kuin mitä toivon tanssimusiikin olevan. Ja sitten odotan, että esiintyjä esittää vielä niitä vanhoja hyvin tanssittavia kappaleitaan.

Ne uudet kappaleet ovat usein iskelmää ja beatia, jota suuri osa tanssiväestä tanssii mielellään, ostaa levyjä ja on tyytyväinen. Siinä ei tarvitse osata mitään erityiskuvioita. Olenkin ollut aika itsekäs, kun odotan, että koko ilta esitetään juuri minulle sopivaa musiikkia. Nämä iskelmätyyppiset kappaleet voisi tanssia elävämminkin ja se ehkä antaisi tyydytystä ja en minä ja monet muutkaan kokisi iskelmä-sanaa tanssimusiikissa lähes punaisena vaatteena.

Jäin kyllä tuosta keskustelusta miettimään monia asioita. Ei tätä elämää eikä varsinkaan tanssimista, joka on suuri ilo, pitäisi kokea niin mustavalkoisena kuin se välillä koetaan. Yritän ainakin itse oppia suhtautumaan paremmalla ymmärryksellä tanssipaikoilla esitettävään musiikkiin ja tanssijoihin. Niinpä Eija Kantolan ja samalla Omegan viimeisen osuuden päätyttyä aloitin kotimatkani. Flamingolla oli vielä yksi osuus jäljellä ja olisi ollut varmasti hyvää tanssimusiikkia, mutta aikainen lauantaiaamun herätys pakotti minut lähtemään kotiin. Kotimatkakin sujui nopeasti taivaanrannan siintäessä kesäyön vaaleutta ja ajatuksieni ollessa tanssi- ja musiikinmaailmaani avartavassa keskustelussa.