Finlanders 24.5.2008

Aikainen oli herätys lauantaiaamuna ja heti matkalle ensin auton huoltotarkastukseen ja sieltä suoraan perhejuhliin ja illaksi Kuopion kautta Ilveskasinolle. Se oli lähin paikka, minne olin arvioinut voivani ehtiä. Tien päällä tuli siis oltua, mutta onneksi kaukaisten sukulaisten tapaaminen kauniissa säässä kesän vehreyttä hehkuvalla kesänviettopaikalla oli rentouttavaa. Suomen lippu salossa juhlisti päivää ja päivänsankarin kunnioitettavaa ikää.

Kun olin suunnitellut päivän kulun etukäteen, niin olin kello 20 tanssipaikalla. Tanssit alkoivat levymusiikilla ja tauoilla myös soitettiin tavanomaista tanssimusiikkia. Tauot taisivat olla hieman pidennettyjä, koska ilta jatkui kello 1.30 saakka ja orkesteri esittää vain neljä osuutta. Ei ollut aluksi väkeä paikalla kuin nimeksi. Hieman myöhemmin illan orkesteri Finlanders aloitti osuutensa. Aikaa oli kulunut siitä, kun viimeksi olin heidän tanssi-illassaan. Samanlaista oli musiikki kuin ennenkin. Uusia kappaleitakin taisi olla.

Alkuillasta tanssimaan pääsemiseni onnistui hyvin, mutta varmaan parin tunnin kuluttua aloituksesta paikka oli täysi. Tanssiminen ahtaudessa ei ole mistään kotoisin ja naisten määrä oli valtaisa. Naisten hakurivi on kaksiosainen. Suurin osa naisista on tanssilattian reunalla olevista pylväistä paksuna laumana lattialle päin. Toinen osa joko istuu edelleen penkeissä ja heidän edessään on tyhjää tilaa ja pienempi määrä naisia on seisomassa. Jotkut tanssivat tämän tyhjän tilan kautta ympäri salia. Sorruin itsekin siihen vietynä – tangolla taitajan kanssa. Luulen, että paikalla oli naisia, jotka eivät tanssineet yhtään kappaletta. Ehkä he omasta halustaan vain istuivat tai muutoin liikkuivat paikalla, kahviossa, fanittamassa ja seurustelemassa.

Tanssituttuja oli yllättävän paljon ja yllättävän laajalta alueelta. Oli naistuttuja, mutta enempi oli tuttuja herroja muilta tanssipaikoilta. Jopa muutama tuntematon herra haki. Kunnon jiveä en tanssinut, mutta useampia fokseja ja fuskua. Alkuillan väljyydessä tanssittu cha-chaa oli yksi illan parhaita hetkiä. Se taisi tulla levyltä. Rumbat ja rumbamaiset kappaleet ovat osa orkesterin iltaa, jos nopeita ja hyvin nopeitakin kappaleita soitettiin. Minä en pidä kappaleesta Rappiolla on hyvä olla, mutta tanssiva väki vaikutti nauttivan täysin rinnoin. Minä taisin katsella sen hetken orkesteria. Taitavia muusikoita kaikki soittajat ovat.

Ilta oli kyllä yhtä mylläkkää ja muistissani ovat ainakin polkat ja masurkat, joiden tanssiminen on yksi tanssi-illan pelastuksia. Yhdet hitaat valssit sujuivat lattialla ja toiset herran seurassa, jonka polvelle hidas valssi ei sovi. Onneksi tangot hänen jalkansa kesti kanssani. Karjalan kahden herran kanssa tanssiminen ei ole kuin junassa istuisi. Molemmilla on persoonallinen tyylinsä viedä taidolla hitaasti ja sitten ihan omia kiemuroita, joissa yritän olla mukana. Hauskaa ainakin on – minulla. Niin, tango menikin ihan minun makuuni toisen näistä kanssa.

Itse en nauti tanssimisesta, jossa koko ajan on varottava ahtaudessa. Eräs herra sanoi, että hän ainakin nauttii, kun daami painaa poskensa häntä vasten ja kaipa sellaista voisi tanssia vaikka koko illan – hän siis. Toinen herra taas suhtautui hyvin rauhallisesti olosuhteisiin ja oli arvellut enemmänkin tanssijoita olevan paikalla. Hän on hyvä tanssija ja osaa hyvin käyttää tanssitilaa toiset huomioiden. Hänen kanssaan on aina ollut helppo tanssia mitä tahansa. Hän on yksi niistä harvoista tanssitutuistani, joka osaa kaikkea ja osaa tanssia tilakohtaisesti sopivasti. Ei mitään suuria eleitä tai askelia kädenalitansseissa.

Illan aluksi paikalla oli viileää ja lopulla iltaa alkoi uudelleen kylmetä. Yöllä tuskin oli paljoakaan lämmintä ellei ihan pakkasasteita. Kotimatkalla ennätin ajatella kahta perättäistä tanssi-iltaa, niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Enemmän ajatukseni kuitenkin palasivat perjantai-illan keskusteluun, joka antoi uuden suunnan laajempaan ymmärrykseeni tanssin ja musiikin maailmaan.