Avajaistanssit Syvälahden lavalla 10.5.2008

Tanssiorkesteri Omegaan en voi kyllästyä ja kun oli kyseessä lavan avajaistanssit, niin lauantai-iltana Syvälahteen ajelin. Paikka olikin oikeastaan ajoreittini varrella. Tälle illalle olisi ollut kaksi muutakin minulle sopivaa vaihtoehtoa. Varjokuva oli liian kaukana Saarijärven Kukonhiekassa ja Öisiä Kulkijoitakaan en olisi ennättänyt kuulemaan Mäntymotellille. ÖK:n tanssimatkat sentään voin lukea Ison Anssin "Tien päällä"-osiosta. Pidän hänen tavastaan aidon rehellisesti kirjoittaa soittajapojan tuntemuksia keikoilta ja keikkamatkoilta ja vähän muustakin. Orkesterin pikku A:ta minun on pitänyt päästä kuulemaan, mutta milloin mikin tilanne on estänyt. Varjokuvan tiesin sen sijaan kohtaavani seuraavana päivänä.

Mikähän minuun on tullut, mutta nyt oli jo toinen kerta peräkkäin, että olin ennen tanssien alkua paikalla. Toistuvasti viimeisten viikkojen aikana olen lähtenyt liian myöhään ajelemaan. En sitten voinut erehtyä, ketkä ovat soittamassa. Lavan ulkopuolella penkillä istuivat rivissä tutut herrat, nuori herra Markus mukaan lukien ja olivat saaneet seurakseen penkille erään toisen orkesterin rumpalin ja haitaristi/kosketinsoittaja/laulajan. Kaksi viimeksi mainittua olivat tulleet tanssimaan ja siinäkin heillä on taitoa vaikka toisille jakaa.

Markus Sextetin porukkaa siinä oli ja sen kuulin kyllä portille saakka, kun herra rumpali hallitsee shown sekä lavalla että ulkopuolella. Hän suoritti taas kerran reippaalla äänellä tervetuliaistoivotuksen minulle. Ettei vaan häntä Romeoksi joku luullut, kun Juliaksi minua puhutteli ;>) Ehkä meidän pitää joskus keskustella "vakavasti" tästä elämästä ;<(

Sisälle mennessäni huomasin jo useita tuttuja ja kun Kaakonkulman linja-autolastillinen tanssijoita saapui paikalle, niin tuttujen määrä vain lisääntyi. Omegan miksaaja laitteineen on melko lähellä lavaa pylvään juuressa eikä muualla oikein ole paikkaa. Joitakin häiritsee tämä paikka ja ehkä juuri nyt, kun väkeä oli paljon. Häntä kyllä tarvitaan saamaan äänentoisto miellyttäväksi. Hyvin miksauslaitteet sopi kiertämään.

Minua ei kyllä häirinnyt yhtään mikään tänä iltana. Tosin alkuvalssille ei kukaan hakenut, mutta sitten pääsin tanssimaan koko ajan usean tunnin ajan. Tuttuja olivat hakijat. Heistä muutamat kauan sitten tavattu muualla kuin näillä main. Taukoja pidin kahden juomatauon ja yhden makkaran syöntiajan. Kesken tanssien en ole ennen makkaroita syönyt, mutta etukäteisen äitienpäivän imelän syönnit kostautuivat heikkona olona.

Ennen Eija Kantolan osuutta oli Omegalla vain yksi oma osuus, mikä on kahden tanssiorkesteri-illan huonoja puolia. Siksi mielelläni käyn paikoissa, missä Omega on ainoana orkesteri. Tiedän suunnilleen illan kulun, mitä esitetään. Ne tangothan ovat, mitä silloin tulee riittävästi tanssi-illassa – joka setillä (joskus Eija laulaa vain yhdet) ja useimmiten  joka tauolla yhdet eli kertyy useita iltaa kohden.

Nyt olikin yllätys minulle, jota en ensin tajunnut. Ensi setin aikana Anna-Liisa, kosketinsoittaja/haitaristi/laulaja ilmoitti, että seuraavat tangot ovat jollekin, joka tietää. Ajattelin, että voi kun on hyvä asia, joku toinenkin on innostunut argentiinalaisista/argentiinalaisvaikutteisista tangoista. Kaksi niitä esitettiin. Myöhemmin Anna-Liisan kanssa jutellessani ymmärsin, että minulle ne olivat. Miten soittaja voikaan antaa lämpimän ja hyvän olon tunteen soittamalla jotain, mistä tietää jonkun toisen pitävän erityisesti. Hänellä on ohjelmistossaan tietääkseni neljä argentiinalaista tangoa, joista usein yksi esitetään illassa. Kerran jossain hän esitti niistä kolme. Ne neljä ovat Piazzollan Adios noñino, Gardelin Por una cabeza, Malandon Olé guapa ja Sandersin Adios muchachos. Kaikki ovat upeita Anna-Liisan haitarisovituksia. Herra, jonka kanssa tanssin, sanoi, ettei hän osaa argentiinalaista tangoa. Sanoin, ettei tässä olekaan tärkeintä, mitä osaa, vaan millä tunteella tanssii ja erityisesti tulkitsee tanssia sekä oleellisinta, mikä on yleensä oma suhde tangoon. Omegan Esan säveltämiä/sovittamia kappaleita jäin kaipaamaan, mutta niitä kuulen taas jossain, kun ovat yksin esiintymässä. Silloin koko soittokunta on edukseen.

Markus Sextetin joukko oli taas tyylikkäänä lavalla ja tanssikappaleita he esittävät. Ei ole tarvinnut heidän tansseissaan miettiä, että mitenhän mitäkin kappaletta olisi paras tanssia. Markus oli hieman "vanhentunut" sitten viime näkemisen. Hiuksien vaaleus hätkähdytti. Kesätukka varmaan ;>)  Molemmilla orkestereilla on monenlaista soittovehjettä lavalla ja mm. puhaltimet antavat miellyttävää musiikkia korville.

Vaikka väkeä oli paljon, niin olen ollut tässä paikassa vieläkin suuremmassa joukossa. Nyt tanssiminen onnistui hyvin eri herrojen kanssa joskin paikalleen jääneitä oli kierrettävä. Polkkaa ja masurkkaa ei soitettu, mikä oli illan ainoa heikko asia. Orkesterit eivät nyt ajatelleet asiaa. Omegalla olisi ollut ensimmäisellä setillä mahdollisuus soittaa, koska Eija oli mukana muut setit. Markus Sextetillä sen sijaan olisi ollut useampi mahdollisuus. Eikä naistentuntikaan saa olla este, jos vaihtoehtona on kokonaan soittamattomuus. Mutta se nyt oli vain yksi asia illassa, joka muutoin oli yksi mukavimpia tanssi-iltojani.
Samassa paikassa viime kesänä oli ikimuistoinen ilta Marko Lämsän tansseissa.

Tanssimaan tulleen laulaja-soittajan kanssa tanssimme muutaman kappaleen ja muistojen helminauhassa on eräs Mäntymotellin ilta, jolloin oli tilaa tanssia melkein kahdestaan. Tanssivan rumpalin kanssa rytmit sujuivat hyvin lattialla useammassa lajissa. Tangot ja hitaat valssit olivat parhaita ja minulle ainakin mieleisiä. Hän onkin niitä hyvin tanssivien herrojen vähemmistöä, jotka pitävät sylitansseista.

Kädenalitanssit häkkyröineen ovat vallanneet niin monen miehen ja naisen ajatusmaailman. En jaksa kai koskaan ymmärtää mikä autuus siinä on. Tanssia erillään vaikka koko ilta. Löytää jokin irtiotetyyli lähes joka lajiin. Minusta siinä tulee esille osittainen yleinen tanssitaidon puute. Mutta jokainen tanssikoon tyylillään, kun vain huomioi ympärillä olijat. Nyt korkoja ja korkeita jalkoja ja käsiä ja kyynärpäitäkin sopi joukkoon ja jääkiekossa vastaavissa tilanteissa olisi tullut rangaistuksia ulosajoineen. Tanssiessa suurieleiset tanssijat eivät edes huomaa mitään tehneensä.

Kaikista tanssilattialla esiintyneistä  liikkumistavoista huolimatta pahempia kolhuja ei liene tapahtunut. Monitaitoisia herroja sattui kohdalleni ja erään kanssa sattui parempi puoleni suoraan lehtikuvaajan kameraan. Jo ammoisina aikoina eräs mies parturi/kampaaja toistuvasti hiuksia leikatessani totesi, että on sinulla hyvä päänmuoto takana. Hyvä, että edes takaa. Vastasin, että minua on vauvana nukutettu kyljellä kummallakin, niin ei ole tullut litteää takaraivoa. Kyllä niitä hyviä puolia löytyy meistä jokaisesta :>)

Naistentunnilla huomasin vapaana erää pohjoisen herran ja cha-chaalle ennätin hakemaan häntä. Voi, mikä tanssi se oli. Ympäri salia reunoja pitkin etenevällä askeleella ja huomasin, että selvisin kaikki käännökset hänen viennissään. Ihan mahtava olo oli sen jälkeen, jos oli siitäkin, että joskus harvoin näemme. Viimeksi taisi olla talvella Kuntotalolla unelma tango hänen kanssaan. Sitä ennen jossain Lapissa. Tällaisista tapaamisista kertyy uusi helmi muistojeni nauhaan.

Taas kerran jalkani tekivät mitä sattuivat kaakonkulmalaisen iloisen miehen kyydissä, mutta väliin en jättäisi tanssia hänen kanssaan, kun samassa paikassa olemme. Hain vielä itsekin häntä ja ei tainnut sen paremmin mennä, mutta hauskaa oli. Entäs vielä kauempaa tulleet tutut. Harvemmin tapaamiani naistuttuja oli useita ja heidän mukanaan varmaan koko seurueen piristys, jonka kanssa tunnen olevani tankki. Hän kiepsauttaa naiset (huom! tyttöset)  ilmaan kuin tyhjää vaan, mutta minä kun en ole keiju (BMI 22), niin pelkään putoavani ja siitä vasta näytös tulisi. Onneksi suurin osa kappaleesta sujui taitojani vastaavasti. Hän onkin herra, jonka kanssa matkasin vuosia sitten ensimmäiseen pinssitapaamiseen, missä olen ollut läsnä.

Taas olin ollut mukana tanssi-illassa, joka tällä elämän vuoristoradalla on siellä ylämäen päällä. Onnistuneen tanssi-illan kaikki elementit olivat kohdallaan. Paikalla olivat minua miellyttävät orkesterit ja hyvä tanssipaikka, jossa käy kaikenikäisiä tanssijoita, vaikka aikanaan paikka mainosti itseään "nuorten sinkkujen kohtaamispaikkana". Parasta tietysti oli se, että sain tehdä sitä mitä jokaisen tansseihin tulleen pitäisi saada tehdä eli tanssia. Ehkä olen tanssinut varastoon kahtena perättäisenä iltana, joten voin varautua kaikkeen mahdolliseen jatkossa. Kaikkea sitten sainkin, yllätyksiä, pelkoa, neuvoja, iloa, onnea ja unohtumatonta auttamisen halua sekä uusia ystäviä. Muistojen helminauhasta tulee arvokas.