Hiihtomäen ja Metsälinnan sunnuntain tanssit 25.5.2008

Sunnuntain tanssi-illalle oli tehtävä ihan suunnitelma :>) Alkuillasta vai iltapäivää se taitaa olla, siis kello 17 Hiihtomäen lavalla oli Kari Piironen ja Caminito. Heidän tanssit ovat olleet mukavia ja sitä minun mieleistä tanssimusiikkia on esitetty.

Niinpä sinne menin. Ei näyttänyt lupaavalta tanssiväen suhteen. Ensiksi sitä oli vähän ja suurin osa oli senioripariskuntia. Hyvä niin, että heille on paikka, missä saa tanssahdella. Olen kyllä sitä mieltä, että tanssipaikka, jossa on kaikenikäisiä, on tanssipaikka, joka elää. Ensimmäisen tunnin esitti Caminito ja ennätin jo ihmetellä, mitähän on tapahtunut. Jotain vierasta oli lavalla ja musiikissakin. Selvisihän se, että orkesterin sielu, iloinen, osaavan esittävä ja hyvin laulava rumpali ei ollut nyt paikalla. Hän kerrassaan riemastutti esityksillään viimeksi ja koko orkesteri oli hyvä. Eihän musiikki nytkään ollut huonoa. Oikein hyviä tanssittavia kappaleita.

Väki ei tullut juuri alkua isommaksi eikä minun tanssituttuja eikä yleensä muitakaan tanssijoita ollut paikalla, joten kuuntelin seuraavalla setillä Kari Piirosen vahvan musiikillisen osuuden ja poistuin paikalta. Tällä kertaa en jaksanut penkissä istua. Olisinko kuusi kappaleparia tanssinut.

Niinpä lyhyt matka oli Metsälinnaan ja vastoin kaikkia ajatuksiani ja uskomuksiani illasta tuli kerrassaan tanssi-ilta oikein isoin kirjaimin. Ensiksikin Juha Metsäperä ja orkesterinsa on tuttu vain muutamalta aikaisemmalta illalta ja siitäkin on aikaa. Ensin ravintolatansseissa he yllättivät hyvällä musiikilla ja sen innoittamana myöhemmin olin Särkän lavalla kesälomamatkallani. Siellä petyin heihin ja samalla toiseenkin paikalla olleeseen orkesteriin. Ja päätin unohtaa orkesterin, jolla silloin oli Hurmio-nimi. Nythän nimi on Resiina.

Olin paikalla, kun levymusiikki oli jo alkanut ja pihalla yhtä aikaa paikalle saapui illan solisti, jolle eräs hänen orkesterissaan aiemmin soittanut herra lähetti kauttani terveiset. Musiikista voin sanoa, että kaikkea orkesteri soitti. Reippaasti ja iloisesti esiintyen. Ilopilleri rumpali esitteli tulevat kappaleet ja lauloikin paljon itse. Koko soittokunta ansaitsee tanssiorkesterin nimen.

Eikä ilta heikontunut solistin astuessa lavalle. Jos hän nyt ei esittänyt ihan valssia ja humppaa, niin kyllä kappaleet olivat ihan tanssittavia. Juuri julkaistulta uudelta albumilta Opitko rakastamaan hän esitti kappaleita ja niitä voi tanssia sylitansseina, jos ei muuhun kykene. Se on hyvä työnjako. Orkesteri soittaa kaikenlaista tanssimusiikkia ja ei se nyt haittaa, jos solisti laulelee välillä levyillään olevia tai tulevia kappaleitaan. Samoin olen ajatellut esimerkiksi Anne Mattilasta ja Mistralista, jonka musiikkia olen kaivannut koko talven. Kaiken kaikkiaan ilta täytti vajeen tanssisielussani.

Metsälinnassa taukomusiikista vastaa Avalon-yhtyeen rumpali, joka hoitaa ainakin orkesterin taustavalot, jos muutakin. Siinä on soittajamies, joka tietää mitä tanssikansalle pitää soittaa ja osaa taitavasti täydentää orkesterin esityksiä. Tanssilajeista ei illan aikana jäänyt puuttumaan mitään.

Paikalla oli tanssikansaa laajalta alueelta idästä ja lännestä sekä paljon tuttujani. Herrojen viennit ja tanssitaito olivat parasta a-luokkaa. Niinpä illan aikana hitaat valssit, tangot ja rumbat täyttivät sydämeni ilolla. Kun vielä taukomusiikkina tanssin Beritin humpan Armaani on kuin huhtikuu ja Varjokuvan Kyöstin laulaman hitaan valssin Yö katseessasi, mielihyvä saldo kipusi korkeuksiin. Hitaan valssin viejä oli herra, jonka kanssa se sujuu minulta parhaiten.

Paljon soitettiin nopeitakin lajeja ja paljon oli kädenalittajia keskilattialla joskus laajemmallakin. Monta kertaa huomasin olevani myös näissä lattari/swingvoittoisissa kappaleissa pyörimässä. Musiikin vaihtelevuus ja lajirikkaus tanssilajeissa saa aikaan lähes täydellisen tanssi-illan. Ja täydellinen siitä tulee, kun paikalla on tanssitaitoinen väki. Nyt oli niin. Melko hyvin sopi tanssimaan eikä törmäilyjä tullut johtuen varmaan tanssitaitoisen väen liikkumistavoista.

Illan lopulla yllätyin, kun kerrassaan hurmaava nuori mies melkein säikäytti minut naistenrivissä oven suun lähellä. Hiukset mukavasti asetettuina harjaksi vai töyhdöksikö sitä sanotaan. Joka tapauksessa iloiset ja kirkkaat silmät katsoivat minua ja sanoi tulleensa tervehtimään minua. Voi, taivas, ajattelin. On tietysti lukenut päiväkirjaani menneiltä ajoilta heidän tansseistaan. Lie lukenut tai ei, mutta Särkkää muisteltiin ja hieman heidän tapaansa esittää nykyisin musiikkia ja myös siitä, mitä solisti esittää. Kiitin sydämestäni tätä illan rumpalia heidän musiikistaan ja kerroin tulevani heidän keikoilleen, kun vain matka on sopiva. Niin varmasti myös teen. Kaksijakoinen ilta päättyi ja olin tyytyväinen ratkaisuuni tanssipaikan vaihtamisesta illan aikana. Myöskin aloitusajat paikoissa soivat siihen hyvän mahdollisuuden.