Kari Tapio orkestereineen 3.5.2008 Revontulessa

Kun vävyni on 30 vee, niissä juhlissa haluan olla mukana. Eli lauantain tanssipaikka oli myös sen mukaan. Kyllä mieleni teki etelän lavoille tai oikeastaan vain yhteen paikkaan, mutta se oli unohdettava. Matka olisi tullut kohtuuttoman pitkäksi. Siispä Revontuli ja Kari Tapio olivat illan kohteet. Eräs herra sanoi tanssiessamme tungoksessa, jossa ihmisten tanssisuunnilla ei ollut väliä - nämähän ovat vasta karnevaalit.

Revontuli on monen toiminnan paikka ja sen mukaan myös asiakaskunta on laaja. Laajat golf-kentät kutsuvat väkeä kauempaakin ja ihan ysitien reunassa olevaan lomakeskukseen on autoilijan/matkailijan helppo poiketa.

Olin paikalla yhdeksän jälkeen ja väkeä ei vielä ollut paljon. Mutta Karin aloittaessa oli täysi tungos. Alkuillasta Hänen orkesterinsa soitti kelpo tanssimusiikkia, mikä taisi hämmästyttää minua aiemmallanikin kerralla. Siitä on tosin jo hieman aikaa. Nyt soittokunta oli kuusimiehinen ja esiintyminen kuulosti todella orkesterisoitannalta. Nyt näin yhtä aikaa lavalla Karin pojan ja kosketinsoittajan. "Heikkonäköisenä" luulin viime kesänä kosketinsoittajaa Karin pojaksi, kun tämä ei ollut paikalla. Taitaa olla ikäeroakin – kosketinsoittajan hyväksi.

Orkesterin esittämät kappaleet olivat tanssimusiikkia, eri tanssilajeja ja oikein hyvin soitettuja. Kari taisi aloittaa vaille yksitoista ja tuttuja kappaleita hän esitti. Karismaa hänellä on vaikka toisille jakaa. Hänen olemuksensa valtaa koko lavan säteilyllään. Yksi tapa Karilla oli, mitä jäin miettimään ja mihin kiinnitin huomioni. Kappaleiden välissä hän käänsi selkänsä yleisölle ja neuvotteli soittajien kanssa. Kerran ainakin oli kyse, mistä äänilajista aloitetaan. Tilanne toistui ja ei antanut hyvää kuvaa esiintyjästä.

Oli toinenkin asia, mitä ajattelin. Soittajat olivat hyvin rentoutuneita ja iloisen näköisiä ja näyttivät nauttivan soittamisestaan. Karin tultua lavalle tapahtui jotain. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen,  millainen tunnelma on soittajien ja solistin välillä. Yleensä olen kokenut, että he ovat yhtä. Laulaja tarvitsee useimmiten ainakin säestäjän ja säestäjänä heillä tavallisesti on orkesteri. Nyt tuntui, että solistin lavalle tulo ikään kuin pienensi soittajat. Varsinkin erään soittajan ilmeet ja eleet olivat "nöyriä" tai ainakin nyökkäilevän myötäileviä. Ehkä Karin vuosien tuoma kokemus aiheuttaa kunnioitusta, mutta ei sen pitäisi antaa vaikutelmaa alemmuudesta. Niinpä illan aikana tuli seurattua lavaesiintymistä enemmän kuin tanssilattijalla olijoita.

Paikalla ollut väki oli muutamia tanssitaitajia lukuun ottamatta tavanomaisia tansseissa kävijöitä ja osa myös harvemmin käyviä. Vaikka tanssit olivat paikan isommalla puolella, Aurora-salissa, niin täyttä oli. Vanhemmalla, pienellä puolella, jossa on muuten huomattavasti parempi lattia, oli myös ihmisiä istumassa seinänvieruspöydissä ja tanssijoita oli sielläkin hieman väljemmin tanssimassa. Päivällä olleen tanssikurssin osanottajia oli muutamia pareineen tanssimassa.

Minun tanssituttujani ei juuri ollut. Joku ulkonäöltä tuttu herra oli paikalla. Ennen Karin osuutta orkesteri soitteli siis eri lajeja ja mm. polkat. Tilaa oli tanssia niiden, jotka lattialla olivat. Minä en ollut polkalla. Sen kuunteleminen ei ole hauskaa. Joillakin muilla kappaleilla olin ja mitään syviä tunteita ne liikunnat eivät herättäneet. Naistenhakuvuoro oli, mutta ventovieraiden hakeminen on vaikeaa minulle. Erästä vanhempaa herraa hain, olikohan jive vai cha-chaa. Se sujui hyvin. Tanssillinen osuuteni oli vähäinen, jos enemmän illasta on kuuntelulla kuin tanssilattialla.

Revontulen lauantai-iltojen läsnäoloni kaikkina tanssivuosinani on ollut vähäinen. En pidä paikkaa lauantaisin tanssipaikkana. Viimeksi Pekkaniskan Poikien tansseissa oli oikea tanssitunnelma. Se taas johtui orkesterin lisäksi tanssitaitoisesta väestä, josta osa oli tuttujakin. Tuttujen kanssa on mukava tanssia, kun tietää vastapuolen taidot. Vieraan kanssa kaikki on arpapeliä. Yllätykset ovat mukavia. Mutta jos yllätykset ovat samaa laatua eli tanssillisuus on kaukana, niin en kovin herkästi ole hakemassa ihan vieraita ellei ole edes näköhavaintoa herran kävelytyylistä ja kroppansa hallinasta.

Tästä illasta orkesteri ansaitsee suuret kiitokset tanssittavien kappaleittensa takia. Ei ollut tunnetta, että tuleepas iskelmää. Karia Tapio puolestaan omalla tyylillään sopii paremmin konserttiesiintyjäksi. Tänä iltana hänellä oli tosin ihan tavanomaisia tanssikappaleita, mutta suurimaksi osaksi ikivihreitä ja suosittuja iskelmiään. Eli ainakin yhdet tangot hän lauloi, jotka olivat hyvät. Kotimatkan lähes nollakelissä ajoin kuivalla ja syrjäisellä tiellä. Koko ajan oli tunne, että tämä ilta on jotenkin korvattava itselleen. Ei voi olla niin, että nykyisin en edes näe sellaista tanssiväkeä, mitä haluaisin.