Tarja Lunnas ja Rosso-orkesteri Hiihtomäen lavalla 9.5.2008

Viikonlopun aloitus vanhalla "uudella" lavalla oli alkua viikonvaihteen tanssi-illoille ja –hetkille, jotka muistan pitkään. Hiihtomäen kesälava sijaitsee itäisen läänin pääkaupungin reunalla. Kapea, mutkainen, lyhyt tienpätkä kulki harjumaisen metsikön kautta lavalle. Matkaa päätieltä ei ollut juuri mitään. Sininen vesi kimalteli alhaalla tien vieressä. Autopaikka löytyi helposti, sillä ennen kahdeksaa ei vielä ollut monta autoa paikalla.

Sisällä istui ihmisiä kahviossa, muutamia penkeissä ja orkesteri Rosso soitteli soundcheckiä. Hyvin tuntuivat soittimet olevan kytkettyinä ja koko illan ajan musiikki oli kohdallaan. Muutamat parit tanssivat orkesterin "harjoituskappaleita", vaikkei varsinainen tanssi-ilta vielä ollut alkanutkaan.

Siitä heti vanhempi herra haki tanssimaan ja hyvin olivat ketterät jalat ja todella rytmissä. Fuskua kädenalituksena hän halusi tanssia. Huomasin illan aikana, että hän tanssi kovasti monia tanssilajeja. Tanssit alkoivat sitten ja jatkuivat hyvällä musiikilla. Tarja Lunnas vei totutusti tyylillään osuutensa. Hänellä on upea, selkeä ääni ja hän ääntää sanat loppuun asti, mitä olen aina ihaillut. Samoin pidän hänen ulkoisesta lookistaan ja esiintymisestään.

Orkesteri Rosso koostuu taitavista soittajista ja nyt oli mukana myös Lumipallo-mies, Taisto Lunkka. Hän on yksi taitavimpia haitaristeja, jotka tiedän. Vuosikausia hän on opastanut Lumipallo-orkesterinsa kanssa uusia tangokuninkaaallisia lavaesiintyjän tielle. Seinäjoella ja monissa muissa tapahtumissa hän on esiintynyt suurille joukoille. Nytkin kuulimme hänen todella upeaa sormityöskentelyään. Kyllä haitaristi olisi hyvä olla jokaisessa tanssiorkesterissa. Kun Rosso-orkesteri on kohtuullisen matkan päässä, sinne ajelen.

Aluksi tuntui, että nuorempi väki ei ollut kuullut tanssiin kutsua, mutta pian ilmaantui useita tanssituttuja ja illan lopussa voin vain todeta, että tämä oli tanssi-ilta. Samba oli ainoa tanssilaji, mitä en tanssinut ja sovinnolla jätän sen väliin. Voin vain ihailla niitä, jotka osaavat sambamaisen vartalonkäytön.

Alkuillan tunnit olivat osaltani lähes koko ajan menoa. Niin sujuivat jenkat, polkat ja masurkat kuin valssit, humpat, bugit ja lattarit. Hidasta valssia taisi tulla vain yhdet parit ja tangoja useita. Niitä sain tanssia tavalla, jota aina toivon. Kauniista rumbamaisista kappaleista jäi myös tunnetila, joka kantoi läpi illan.

Eräs pitkä herra, joka näytti vähän kuin olisi väärään paikkaan eksynyt, haki ensiksi sisään tullessaan minut nopealle jivelle. Sitä olemme tanssineet ennenkin. Onneksi hän löysi muutamia sopivia ikäisiään tanssitettavia, vaikka näytti välillä olevan kuulolla.

Keski-ikä paikalla olleilla herroilla oli senioritasoa, sillä joukossa oli pitkän linjan/vuosien tansseissa kävijöitä. Oli tietysti osa miehiä parhaassa iässä. Naiset ovat miehiä nuorempia niin kuin on useissa tanssipaikoissa.

Kahviossa oli tarjolla tavanomaisia tuotteita ja vasta lähtiessäni kysyin, miksi ei ole vettä tarjolla. Sitä olikin isossa säiliössä ja hinta olisi ollut 20 s mukillinen. Toinen asia, mitä kyselin lähtiessäni paikanpitäjältä, oli naistentunnin puute. Taitaa hoitaa sen seuraavaan kertaan.

Alkuillasta taukojen pitäminen jäi minulta ja jossain vaiheessa oli pakko saada suuhuni jotain. Puolilta öin vanhempi väki lähti pois ja oli tilaa tanssia. Solistin viimeisellä setillä istuin jonkin aikaa penkissä katselemassa ja kuuntelemassa. Siitä muutama haki vielä tanssimaan. Penkit kiertävät molemmilta puolin tanssitilaa orkesteri korokkeeseen asti.

Ulkona oli pimeää, kun valaistus ei ollut kovin laajalle. Ystävällinen järjestysmies kysyi lähteekö näyttämään valoa. Sanoin osuvani omalle kulkuneuvolleni. Perjantai-illan tanssipaikaksi tämä vanha kunnostettu lava on ihan sopiva, kun vain hieman nuorempaa väkeä alkaisi käydä. Mutta paikka kyllä pyörii sillä vanhemmallakin väellä. Niin, paikan viihtyvyyttä oli suunniteltu. Seinärakennelmiin oli maalattu kauniita köynnöksiä eikä käsi ollut tekijällä vapissut – olivat niin taidolla tehty. Lisäksi seinillä oli tauluja, joissa oli tanssilajien nimiä kuten tango, valssi ym. Taisi olla joku kuvakin tekstin lisäksi. Mukava oli ajella kotiin tanssijalat uupuneina ja mieli tyytyväisenä.