Anttolanhovissa 7.5.2008

Pikkulauantain tanssit Anttolanhovissa olivat moninaiset. Oli tilaisuus olla kuulemassa Mikael Konttista, mutta yllätyksen aiheuttikin orkesteri Magia, josta ei löydy tietoja netistä. Olin varautunut kuulemaan iskelmää ja beatia ja se illan ensimmäinen ja samalla ainoa iskelmä tuli orkesterilta ennen loppuvalsseja, jotka olivat PNP:n tapaan ensin hidas valssi ja sitten tavallinen.

Orkesteri oli jo soittamassa, kun yli kahdeksan saavuin paikalle. Olivat kai soittaneet jo kaksi kolme kappaleparia. Kello kymmeneen asti oli heidän osuuttaan ja myös väliaikamusiikki oli heidän. En voi muuta sanoa kuin, että harvinaisen hyvää tanssimusiikkia esitettiin. Ne olivat joka ikinen tanssikappale, joten tämä orkesteri on tanssiorkesteri. Neljä oli soittajaa ja solisti lisänä. Orkesterin osuuksilla oli monia hyviä ikivihreitä kappaleita ja orkesteri esitteli ne hyvin. Samaa voi sanoa myös solistista. Hänen julkisuutensa alkoi tästä. Ja tässä hänen toiveidensa toteutumisen alkua. Eli illan tanssilajit olivat lähes täydelliset.

Väkeä oli tosi vähän, kun menin sisälle ja sitten solistin aloittaessa paikka oli täynnä ja tanssiminen oli yhtä kylkimyyryä jonkin aikaa. Ennen kahtatoista väki väheni ja puoli yhteen kestävien tanssien lopussa sai tanssia vapaassa tilassa. Hyvin vatsakas herra haki minua humpalle, kun illan alussa pääsin istumaan pöytään. Yllätys hänkin. Hyvin sujuva, rytmikäs ja hauska sivuaskelin viety humppa. Muuta hän ei minua hakenutkaan, vaikka toivoin mielessäni. Saattoi olla, että kävi jossain välillä, kun loppuillasta kuitenkin soi hymyn minulle. Mutta ei hätää tälle illalle. Selkäni takana istui herraseurue, jonka herrat olivat aika usein tanssimassa. Ihan kohdallani oleva herra sitten katsoi "velvollisuudekseen" tanssittaa minua. Kolmet tangot sopivat illan kulkuun, foksia usea kappale ja mitä olikaan muuta, kun useasti kysyi siitä takaa, sopiiko tanssiminen. Kaksi muuta herraa haki siinä välissä. Toisen kanssa meni kyllä kävelyksi, mutta toisen herran kanssa cha-chaa oli ihan sujuva kuten myös liikkuva buggimme.

Paikassa oli paljon istumassakin ihmisiä. Lomalaisia, kurssilaisia ja mahdollisesti eri ryhmiä kuntoutumassa. Eräässä pöydässä istui lähes loppuun asti happipullon kanssa eräs herra. Hän ei liikahtanut paikaltaan. Katseli vaimonsa kanssa tanssijoita ja kuunteli esiintyjiä. Hän on kokonaan hapen varassa oleva henkilö. Entä jos itse olisi samassa tilassa. Ei olisi mahdollista tanssia eikä tehdä juuri mitään. Me kaikki muut pystyimme siellä liikkumaan eikä happi loppunut. Emme osaa asettua toisen asemaan. Vammaisten vuoden 1981 kirjoituskilpailun aineistosta on julkaistu kirja "Jos jokainen putoaisi paikaltaan". Se  löytyy varmaan vielä kirjastosta ja olisi jokaisen terveen ihmisen hyvä lukea. Kuka meistä muuten on terve... ?

Mutta onnekseni minut huomasi illan puolivälissä herra, joka osasi tanssia. Oli tullut myöhemmin paikkaan. Hänen kanssaan tanssiminen tuntui siltä itseltään. Kun olin välillä pöydässä, takanani istunut herra haki ja muisti sanoa joka kerta pitkin iltaa, että olin pelastanut hänen iltansa. Hyvä niin. Hän tanssi myös hidasta valssia. Jos ei nyt ihan loistavasti, niin ainakin tyydyttävästi.

Loppuillan tanssin tämän myöhemmin tulleen herran kanssa. Hän kiitti kauniilla sanoilla tanssihetkistä, johon sanoin, että ilo oli minun puolellani. Satoi kun ajoin tanssimaan, satoi, kun palasin ja mielessäni soi Kurren oma sävellys, kaunis kappale, Jäin sateen taa, jolla hän voitti Syksyn Sävel-kilpailun 1991.