Sunnuntai-ilta Hiihtomäen lavalla ja Metsälinnassa 1.6.2008

Mielenkiintoisen vaihtelevat tanssi-iltani vain jatkuvat. Tosin välillä ne eivät ole olleet edes tanssi-iltoja. Tällaisia iltoja en nuorempana edes valitsisi, mutta jokin saa tekemään ihmeteltäviä päätöksiä. Niin kuin usko, että ehkä kuitenkin Hiihtomäen aikaisen sunnuntai-illan kello viisi alkaviin tansseihin eksyisi edes muutama tanssimies. Nyt on tosin hyvä, että on lyhyt matka sunnuntai-illan toiseen tanssipaikkaan, jossa aikaisempina vuosina on ollut aina tanssiväki paikalla ja mukavia tanssit ovat olleetkin. Niin oli myös viikko sitten.

Anne Mattilan tansseissa olen ollut monta kertaa, tosin orkesterinsa Mistral on syy, miksi olen mennyt. Sisaren Annelin tansseissa olen ollut vain pari kolme kertaa. Orkesteria en nyt muista. Tämä illan orkesteri on Avenue ja kolmas sisar Anniina. Häntä en ole tavannutkaan ja ikävä kyllä jäi nytkin näkemättä. Ehkä joskus. Kun Kari Piironen aloitti osuutensa toisella setillä viikko sitten, uskoin, että niin tekee tämänkin illan solisti. Mutta ei se niin mennytkään. Orkesteri esitti kaksi osuutta ja vaille seitsemän olosuhteet huomioiden jätin tämän paikan. Anniina olisi kai tullut seuraavaksi.

Tanssiväkeä oli entistä vähemmän. Muutamia kymmeniä ehkä viidenkymmenen korvilla koko iltana, kuulin jälkeenpäin. Kuusi kappaleparia tanssin kolmen eri herran kanssa eli kaksi kunkin kanssa. Ei sillä, hyvin oli viety valssit, jenkat, foksit ja cha-chaat sekä tangot. Avenuen orkesterin kitaristi oli yllättävä herra. Lauloi lähes kaikki kappaleet muutamaa nopeaa lukuun ottamatta. Ja mikä ääni! Ei ollut ollenkaan pitkästyttävää istua penkissä ja odotella, että joku varttunut herra hakisi tanssimaan. Hänen takiaan voisin vielä joskus johonkin heidän tansseihinsa eksyä. Ja se, että hän lauloi kuin olisi isolla estradilla eikä pienellä tanssipaikalla, jossa rauhalliset tanssityylit ovat vallalla. Kyllä niitä kappaleita olisi tanssinut vaikka millä tyylillä, kuten joku hyvin tanssiva pari tekikin.

Metsälinnaan jouduin jonkun minuutin yli seitsemän levyltä tulevan valssin ollessa menossa. Joku kertoi, että orkesteri Myrskylyhty oli soittanut yhden valssin ja ilmoittanut aloittavansa tunnin päästä, siis kello kahdeksan. Hetken ajattelin, että ojasta allikkoonko tässä on viime päivien suunta, sillä tanssijalkani olivat levänneet jo riittävästi viime aikoina. Mutta ei hätää, taukomusiikkihan on tässä paikassa aina ollut Suomen parasta eikä se asia ole muuttunut. Illan lopussa sen sai kyllä todeta. Tanssin ja musiikin juhlaa koko ilta.

Yllätys oli, että paikalla oli alkuillasta vähän väkeä, mutta se oli tanssia harrastavaa, jotkut jopa kaukaakin tulleet. Eikä väkimäärä suureksi noussut vielä silloinkaan, kun illan solisti Mikko Mäkeläinen aloitti. Aikaahan siitä on, kun olin viimeksi heidän tanssi-illassaan. Että ei olisi ollut joku vuosi sitten Ilveskasinolla, kun menin katsomaan haitaritaituria. Niin moni, ammattilainenkin, oli kehunut hänen taitoaan ja siinä oli kyllä soittaja, joka onkin nykyisin vielä enemmän omalla "alallaan". Nykyisellä kosketinsoittajalla ei ole haitaria ja muistelen, että jotain entiseen aikaan esittivät kahdella haitarilla, kun Mäkeläinenkin on hyvä siinä – laulunsa lisäksi. Hyvinhän nämä herrat soittivat. Ennen solistin esiintymistä monipuolista tanssimusiikkia ja jälkeenkin. Eikä huono ollut Mäkeläinenkään. Hänen äänestään olen pitänyt aina, mutta minusta aiemmin hänen kappaleensa olivat vähemmän tanssittavia kuin nyt. Vai onko ymmärrykseni tullut inhimillisempään suuntaan...

Tanssilajivalikoima oli illan aikana laaja ja ehkä enempi kuitenkin erilaisia kädenalitansseja, jos nyt oli paljon ihania sylitansseja, valssia, tangoja ja erityismaininta illalle  - kahdet polkat. Levymusiikkina ja orkesterilta. Jenkkoja oli kahdet, mutta masurkkaa en kuullut. Hitaita valssejakin oli kahdet ja kahdet sambat. Cha-chaata, jive, fuskua, buggia tuli useita kappaleita lajiaan. Levymusiikkina tuli salsapari toivemusiikkina. Sen seurasin katseella. Joku pari tanssi kai salsaakin tai sinnepäin ja muut menivät vapailla kuvioilla.

Tarkasti en muista (yhden yön nukkumisen jälkeen), mitä tuli levyiltä ja mitä lavalta. Koko ilta oli todella hyvää tanssimusiikkia. Koko ilta oli myös oikea tanssi-ilta. Jos nyt laskee, että kello viisi alkoi tanssi-iltani, tosin vain kuusi tanssiparia varttia vaille seitsemään mennessä tanssin ja kello seitsemästä lähtien puoli yhteen. Muutamia kappaleita jäi tanssimatta. Harvemmin moisessa olen ollut mukana. Jalat ja koko kroppa saivat liikuntaa ja tanssisielu sitä kaikkea muuta, mitä tanssilattialta voi löytyä. Mieleisiä lajeja sain tanssia ja herrat olivat kyllä taitavia.

Väliaikamusiikin hoitajalla taitaa olla iso joukko Suomen orkesterien ja laulajien levyjä ja ulkolaistakin musiikkia. Ensimmäisen tunnin aikana vai tauollako, Berit lauleli jazzhumppaansa, joka on kerrassaan mukaansa tempaava. Se samainen Armaani on kuin huhtikuu, jonka KinoJake edellisenä iltana esitti ja joka sopii hyvin myös PNPn Matti-Sakarin äänelle. Tauolla kuului  myös hidas valssi, jossa on on oikea nopeus. Varjokuvan Yö katseessasi on yksi kauneimpia ja hyvin tehtyjä hitaita valsseja. Loppuillan taukomusiikin ja orkesterin viimeisen setin jälkeen oli väliaikamusiikista vastaava Avalon orkesterin rumpali löytänyt hienostuneita kappaleita. Monet tanssijat kai kuulevat vain toistensa sydämen sykkeet – minä kuulen lähes aina lisäksi musiikin. Se on se, mikä minut vie mennessään -  viejän lisäksi. Viimeinen valssi kuului perääni, kun poistuin. Sen edellä Taivas salamoi Jouni Kerosen tangolla, jonka tanssiminen on minulle aina yksi huippuhetkiä niin kuin nytkin oli. Melkein samanlainen oli taivas paikoin kotimatkalla.