Perjantai-ilta 30.5.2008

Hiihtomäen lavalla Eino Grönin esiintyminen herätti kovasti mielenkiintoani ja sinnehän piti mennä. En edes muista, milloin ja missä olen ollut hänen tansseissaan. Varmaan kuitenkin olen ollut. Grönin levyttämiä tangoja ja muitakin kappaleita on melkoinen määrä.

Tanssit alkoivat taas levymusiikilla ja vähäinen määrä oli tanssijoita paikalla tässä vaiheessa. Puoli yhdeksältä aloitti orkesteri, joka on solistin taustalla hänen Suomessa ollessaan kesäkautena. Muutoin orkesterin jäsenet eivät juuri tanssipaikoilla ole, mutta musiikin kanssa tekemisissä kuitenkin. Kaksi osuutta oli heillä ja kaksi seuraavaa solistilla. Lopuksi orkesterilla oli vielä yli puolen yön oleva osuus. Tauon jälkeen heillä oli tarkoitus jatkaa yli yhden, mutta viimeisetkin tanssijatkin poistuivat tauon aikana. Olin ajatellut kuunnella heidät loppuun asti.

Orkesterissa oli rumpali, jolla oli hyvä ääni, basisti, pianoa(?) soittava herra ja kosketinsoittaja/haitaristi, joka myös lauloi. Komea oli aloituskin, operettia valssia myöten. Musiikki oli laadukasta, selkeää tanssimusiikkia. Solisti oli nuorekkaannäköinen ja tyylikäs. Hänen äänensä aloitustangoilla oli pysäyttävä. Parempi se oli kuin hiljattain Reijo Taipaleella, jolla lienee ollut sairautta takana viime vuosina. Solistin tangot illan aikana olivat vanhoja, oikeita tangoja.

Oli hienoa olla kuulemassa niitä niin kuin kaikkia hänen esittämiään kappaleita. Toivon pääseväni vielä tänä kesänä uudelleen häntä kuulemaan. Loppuillan polkatkin sain hypellä kahdenlaisilla versioilla. Masurkkaa ei tullut tai en ainakaan kuullut. Kaikkia muita tanssilajeja sitten tulikin. Hitaita valsseja ainakin kahdet parit, sambaa myös kahdet ja erilaista foksia tyylillä kuin tyylillä tanssittavaksi. Vaikka tanssiväki on osin vanhempaa senioritasoa, niin kädenalitanssit kuuluvat monen taitoihin ja haluihin. Oli rumba-kappaleita ja cha-chaata, humppaa ja tavallisiakin valsseja muutama pari. Musiikillisesti siis monipuolinen ilta.

Tuttuja oli paikalla, joten ilta ei mennyt istumiseen. Eräälle tuntemattomalle herralle teki mieli suositella jotain tanssikurssia, mutta pidin suuni kiinni. Vielä sittenkin, kun hän haki toiselle kappaleparille. Ei todella ollut mielekästä kävellen mennä etu- ja takaperin ja joskus pyörähtää. Varsinkin ensimmäisen tanssin alku, kun hän lähti viemään vastapäivään toisia tanssijoita vasten. Siitä sanoin, että vaihdetaan nyt suuntaa.

Tangot ja foksit tanssin paikallisen laulavan tummanheimon herran kanssa. Vanha tuttu, jonka näkeminen aina ilahduttaa. Hitaat valssit ja tosi miellyttävät sylitanssit myös tutun pitkän herran kanssa olivat mukavat. Ehkä alan oppia tanssimaan hänen kanssaan, vaikka tunnen itseni pätkäksi. Illan hyvistä tangoista huolimatta sylitanssi hänen kanssaan oli eniten mielihyvää tuova.

Hidas valssi, On syömmesi jäätä, oli yllätys kappale Gröniltä. Sitä olen ihaillut ja kuunnellut Reijo Taipaleen levyltä ja kaikkein eniten sydämeni sykähtää Pekkaniskan Poikien Matti-Sakarin sitä laulaessa. Upeasti Grön lauloi senkin. Mukavia fokseja, humppaa oikein ja buggina sain tanssia. Loppuillasta eräs herra haki kysyen, että mennäänkö boogina. Olenhan minä sitä joskus opetellut, mutta innokas en ole ja ajattelin, että katsotaan, mitä tulee. Ihan hyvä tuli, unohdin jopa jiven taka-askeleen, josta en yleensä osaa luopua. Kokonaisuutena mukava ilta. Kuuntelin jopa fanittaen kahdet kappaleparit orkesterin sivulla. Ajatukset ja toiveet pitää osata suhteuttaa oleviin oloihin.