Käenkoskella 21.6.2008

Juhannusmatkailu ei tuntunut ollenkaan huonolta vaihtoehdolta, koska sää suosi sisälläoloa. Somerolta lähtiessäni oli oikein vahdittava sopivaa hetkeä, että ennätin siirtyä autoon kovin kastumatta. Ukkonen oli jylissyt aamupäivän ja synkkiä pilviä kiersi joka puolella ja vettä tuli välillä kuin kaatamalla. En tällaista ilmaa ollut vielä kokenut tänä suvena. Pidän kyllä tuulesta ja myrskystä, jos en ole niiden armoilla.

Matkalla sitten oli kaikenlaista muutakin säätä. Hetkittäin tie oli jopa kuiva, mutta enimmäkseen sadekuuroissa ajelin ja kai se ukkonen räsähteli välillä. Kuuntelin autoradiota, joten parempi niin kuin vahtia jyrähdyksiä. En minä kovasti pelkää ukonilmoja, mutta kunnioitan salamoita.

Hyvää kotiruokaa sain matkan varrella eräällä baarihuoneella. Siellä ollessakin ruokailua säesti jylinä ja aika isot rakeet peittivät maan. Kyllä näyttivät pomppivan auton katolla kuin trampoliinilla. Huolimatta erikoisesta juhannussäästä ajomatka sujui hyvin ja maisemat olivat tien varrella elävän vihreitä.

Parkanossa piti hieman herätellä muistia, että missä se Käenkoski olikaan. Kaksi kertaa olen siellä käynyt aiemmin. Löytyihän se kuin vahingossa. Järven rannalla kaunis kesälava, jolla oli kokoakin. Oli myös erilaisia tiloja erilaisia tarpeita varten. Tanssitila oli hyvä, lattia luistava. Juomapuolen tarjoilua oli erillisellä puolella sisällä ja sieltä myös ulkoterassille pääsi. Piharakennuksessa oli kahvio. Sade ei juuri pitänyt taukoja, onneksi kuitenkin hiljeni eikä satanut koko aikaa. Jopa asettui illan aikana.

Tanssipaikan suunnan minulle ohjaa yleensä orkesteri. Tällä kertaa se oli tuttu Tornados Orkesteri ja solisti Saija Tuupanen. Katsoin kyllä lähtiessäni, että paikalla on kaksi muuta orkesteria, mutta nimet unohdin. Sitten perillä ensi töikseni kohtasin hymyilevän herran – enkö muista missä on tavattu??? Pieni muistinpalautus toi mieleeni Mäntymotellin tanssit, kun Jari Grekin orkesteri  Flamingo oli lentänyt lomalle lämpimiin maihin ja tuuraajana oli Matador-orkesteri ja Antti Toivola. Ihastuin Toivolan ääneen ja orkesterin tapaan esittää tanssimusiikkia. Orkesterin iloa pursuva rumpalihan se nyt tervehti ensiksi ja myöhemmin juttua tuli myös Toivolan kanssa ja sain hänen uuden sinkkunsa Polttaa, joka onkin reipas ja rytmikäs kappale. Jalkani lähtevät cha-chaan askeliin, kun sitä kuuntelen. Se esitettiin illan aikana ja sen voi myös kuunnella Antin omilla sivuilla.

Antilla on upea lauluääni ja hyvän osuuden tanssi-illassa he saivat aikaan Rainer Frimanin ja Nalle Lehtosen kanssa. Frimanin kaikkia iki-ihania vanhoja kappaleita kuulimme ja Nallekin puhalteli joitakin kappaleita. Netin mukaan hän esiintyy edelleen myös Tulisen trumpettinsa kanssa.

Yllätyksien ilta oli muutoinkin kuin alun osalta. Oli Tornadoksen osalta, jos oli kolmannenkin orkesterin. Illan aloitti Tornados ja koskettimista katseli vastaan ihan vieras mies. Ja missä oli varvassukkamies? Löytyikin ihan muilta areenoilta. Siitä taas heräsi ajatus - missä on Tomi Kostian, jonka takia Mistralin tanssi-illoissa kävin. Taitava muusikko, kosketinsoittaja/haitaristi, joka esitti upeat argentiinalaiset tangot.

Illan toisen osuuden soitti Matador. Illan kolmannella osuudella oli jo Saija Tornadoksen mukana. Kun he päättivät osuutensa kello 22.15, oli heidän viimeinen osuutensa kello 1.15 alkaen. Kolmen tunnin tauko?? Eikä tainnut kyllä olla soittajien tahto. Illan neljäs osuus oli edelleen Matadorin, mutta heidän jälkeensä esiintyi illan kolmas orkesteri Seppo Tammilehto ja Punainen Kitara aloittaen toisen kahdesta osuudestaan. Välissä oli vielä Matadorin kolmas osuus.

Olenhan tietysti kuullut Tammilehdosta, mutten ole koskaan ollut heidän tansseissaan. Joku sanoikin tanssipaikalla, että rokkibändi se on. Oli tai ei, niin kyllä osasivat soittaa kauniita kappaleita. Itse asiassa useita niistä olin kuullut vuosia sitten. Kun Tammilehdon kotisivuja lukee, niin kyllä pitkän linjan musiikillisen taitajan kuvan saa. Niin sanoituksien, sävellyksien kuin laulun osalta.

Tällainen ilta, jossa on kolme orkesteria, on aika sekavan tuntuinen ja minusta aivan turhaa olla monta orkesteria yhtä aikaa. Orkesterit voivat olla eri mieltä. Onhan leipää tienattava vaikka näinkin. Paikanpitäjä lienee kuitenkin ensisijainen päättäjä, ketä ottaa paikkaansa esiintymään. Eipä sillä, onhan juhannuksen aika muutoinkin poikkeuksellista. Ihmismieli saa uusia ulottuvuuksia itsekullakin.

Illan musiikillinen anti oli vähintäänkin hyvä. Se, ettei ihan kaikkia tanssilajeja soitettu oli miinusta ja se, että olisin kaivannut Tornadoksen Kai Läätin laulavan hitaan valssin Sieluni soitto. Kun heillä oli ilman solistia vain illan ensimmäinen osuus, kappale jäi esittämättä. Ko.valssi on yksi kauneimpia minkä tiedän. Orkesteri Channel Fourin käsialaa ja heidän esittämä myös ja on minulla se heidän levylläänkin. Väliaikainen orkesteri esitti sen aiemmin, mutta Arto ei ole enää laulamassa, ollut pois orkesterista jo jonkin aikaa. Tilalle tulleen äänilajille ko. laulu ei kuulemma sovi. Mutta on minulla heidänkin levynsä, jossa se on. En tiedä muita orkestereita kuin Tornadoksen ja Channel Fourin, jotka sitä esittävät.

Tanssimispuoli ei ollut ollenkaan samaa luokkaa kuin aattoiltana. Määrältään. Mutta laatu korvasi määrän eli muutaman tanssitaitoisen herran kanssa muutamia hyviä kappaleita tanssittuani olin tyytyväinen. Naistenhaullakin tein muutaman onnistuneen haun. Olin vieraassa paikassa, joten harkintaa oli tehtävä. Halusin tanssia kunnolla ne kappaleet, mitkä tanssin. Siinä suhteessa ei ollut valittamista.

Eräs vanha tuttu pinssiherra oli poikennut paikkaan ja vei kyllä valssia kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Olihan hän harrastanut tätäkin lajia kilpalappu paidassa vai jossain muussa kohdassa. Tangoja tanssin kahden mieleisesti vievän herran kanssa ja jonkun kanssa taidettiin kävelläkin. Tangojahan esitettiin kaikkien orkesterien esittäminä ja tietysti solistien. Cha-chaata tanssin kahteen kertaan, haettuna ja itse hakien. Sylitansseiksi meni moni laji, kun osan iltaa oli ahdasta ja liikkumissuunnat arvaamattomat. Pitkästä aikaa korkealla korolla yritettiin päästä kenkäni sisään. Sunnuntaina vielä aristi jälki jalassani.

Saija Tuupasen aloittaessa heidän viimeisen osuutensa yhden korvilla ja kun tajusin, ettei tangomiehiä näkynyt, niin en halunnut pilata loppuillan tunnelmaani seurustelemalla lattialla tangon soidessa. Hiljainen oli yön syli, johon upposin ja kotona olin auringon nousun jälkeen.