Pekkaniskan Pojat Metsälinnassa sunnuntaina 8.6.2008

Kun taivas salamoi – koko päivän, välillä taukoja pitäen ja illalla vielä Metsälinnan lavalla, ihan oikeasti rankkasateen kera ja sitten vielä taukomusiikkina Jouni Keronen sen esitti Seinäjoen tango-orkesterin kera. Mikä päivä ja mikä ilta! Olin voittanut biorytmit enkä antanut niiden pitää minua vallassaan.

Innokkaan odottavin mielin ajelin lavalle. Vettä satoi jo kotoa lähtiessäni ja taivas oli synkkänä tanssipaikan yllä. Ennätin sisälle pienen sateen siivittämänä. Ei mennyt kauan, kun vettä tuli pitkään kuin saavista kaataen. Loppuillan aikaan ukostava sää sai Pekkaniskan Poikien valotaulun pimeäksi, mutta Matti-Sakari ilmoitti miehisellä äänellään, mitä tuleman pitää. On muuten aika hassua, etteivät jotkut kai katso lavalle ollenkaan. Hain erästä tuttua herraa tangolle, kun se etukäteen siellä valotaululla paistoi. Herra oli juttelemassa erään pariskunnan kanssa ja nämä ihmettelivät, että mistä tiesin, että tango tulee. Hämmästyneenä he sitten katselivat valotaulua.

Tällekin illalle saapui suunnilleen sama määrä tanssiväkeä kuin kahdelle aiemmalle tänä kesänä. Eli mitään isompaa tungosta ei ollut, mutta silti pientä törmäilyä ym. kolhimisia esiintyi, tosin ei omalle kohdalleni kuin kerran. Eivät ne tanssisuunnat ole aina selkeitä, vaikka paikalla oli tanssitaitoista väkeä kaikista ilmansuunnista.

Näytti, että nyt olivat oikeat kokoontumisajot. Paikalla oli viisitoista tietämääni tanssinettiin rekisteröitynyttä tanssijaa. Oli varmaan enemmänkin, mutta ei nyt juuri palaa mieleeni kaikki mahdolliset. Naisia oli paikalla taas kerran enemmän kuin miehiä. Sekahaku ensimmäisen tunnin aikana suo kaikille halukkaille mahdollisuuden tanssimiseen. Sitten oli kaksi tuntia miehille, yksi tunti naisille ja loppuilta sekahakua. Ei auta naisihmisen valittaa, ettei pääse tanssimaan.

Minulle sattui paljon tuttuja herroja paikalle ja tanssi-iltani oli pelastettu. Jos itsekin olin aktiivinen. Naistenhaulla olisi ollut mahdollisuus hakea niitäkin tuttuja herroja, jotka eivät hakeneet. Mutta lähes rauhaan heidät jätin. Oli niin monta mukavaa hakijaa ollut, että halusin tanssia heidän kanssaan. Ilta alkoi tutun tanssiherran kanssa tangovalssilla, sitten humpat ja perään tangot ja niin jatkui ilta samaa rataa eri herrojen kanssa.

Täydellinen tanssimusiikki oli illan teemana. Niin orkesterilta kuin taukomusiikkina. Toistuva yllätys oli salsapari niin kuin viime sunnuntainakin ja uutena hambomainen kappale. Ne katselin. Salsaa olen joskus hieman osannutkin, mutta tuntuma on jo kadonnut paitsi kotona ison peilin ääressä on hyvä kerrata erilaisia askelia. Hitaita valsseja tuli ainakin kolme paria. Reijo Taipaleenkin laulama On syömmesi jäätä on Matti-Sakarin laulamana myös aivan upea. En muista sanoja, miten herra, jonka kanssa tanssin, kuvaili kappaleen melodiaa, mutta siinä on todella jotain soljuvaa samoin kuin levyltäkin kuullussa Yö katseessasi, Varjokuvan kappaleessa. Molemmat ovat myös oikeassa rytmissä, jossa kiire on jätetty pois. Vähemmästäkin jalat menevät alta. Näihin kappaleisiin en kyllästy koskaan. Tangoja orkesteri esitti välillä toivemusiikkina. Joku oli pyytänyt tangon Punatukkaiselle tytölleni, josta minäkin pidän. Kahdet jenkat, yhdet masurkat ja polkat olivat soitettuja lajeja. Kaikkia muita useita kappalepareja ja ainakin yhdet rockit.

Loppuillan taukomusiikkina oli taas soittajan valitsemaa hienostunutta musiikkia, jota ihan tyydyin kuuntelemaan. Tanssin tarpeeni tuli tyydytettyä runsaalla läsnäololla tanssilattialla ja se nollaili aiempia iltoja. Hyvin tanssivia olivat kaikki herrat, joiden kanssa tanssin. Eräs hyvin persoonallisen tanssitaidon omaava etelän herra yllätti hakemalla. Edellisestä kerrasta on kauan. Että jonkun kanssa käykin kroppa niin hyvin yhteen. Cha-chaata oli hänen hakemansa ja sattumoisin myös minun hakiessani. Kun välillä tanssimme cha-chaana ja välillä sylitanssina, niin tunnelma oli sykähdyttävä.

Varmaan vuosi sitten tanssin viimeksi erään oikein hyvin jiveä vievän herran kanssa ja kun nyt uudistimme asian, niin välillä tuntui, etteivät jalkani tottelekaan koko ajan. Aiemmin tanssimme on ollut sujuvaa ja hän vie oikeaoppisesti ja tyylillä, johon minunkin jiveni perustuu. Kappale oli tosin liian nopea. Tangoissa ja hitaassa valssissa yhteiset askeleet olivat tallella.

Illan paras humppa oli Matti-Sakarin laulama Armaani on kuin huhtikuu. Voiko parempaa jazzhumppaa löytyä tanssittavaksi! No, Jazztyttö-humppa menee lähelle, mutta sitä en ole kuullut enää aikoihin. Kahden eulaaliakenkkusillan jälkeen tällainen tanssi-ilta on puhdasta kultaa ja siitä kiitos tanssiherroille, Matti-Sakarille ja kaikille soittajille tanssilattian molemmilla laidoilla.