Krouvin lavalla lauantaina 31.5.2008

Tälle suvilauantaille oli vaihtoehtoja tanssipaikoissa yli oman tarpeen ja kyvyn osallistumiselle. Siksipä tein ratkaisuni Krouvin lavalle menosta. KinoJake ja Jean S. esiintyivät siellä. Minulle oli kaksi täysin erilaista orkesteria, joista toinen ei ole minun käsitykseni mukaan tanssiorkesteri. KinoJake esiintyi  kello 20-23.30 ja sen jälkeen Jean S noin puolitoista tuntia. Kuuntelin Jeanin ensimmäisen kappaleen ennen poistumistani ja paikoitusalueelle kuulin vielä laulun Olen Veikko Nieminen. Varmasti hyvin esitetyttäjä kappaleita, jotka saavat bilettäjäjoukot haltioihinsa. Sitä en ymmärrä miksi konserttiluontoisia esityksiä pidetään lavatanssipaikoilla tai ainakin ne pitäisi olla ihan omana iltanaan, jolloin tarjonta ja kysyntä vastaisivat toisiaan.

Mutta alkuiltaan palaten. KinoJake esitti persoonallisesti soitettuja kappaleita. Onhan heitä lavalla kuusi taitajaa. Olen useamman kerran ollut heidän keikoillaan ja toivoin kovasti menestystä Viihdyttäjä-kilpailuissa. Tällä kertaa he sijoittuivat kolmansiksi ja edelle menivät pitempään soittaneet orkesterit. Mitä lienevät tuottajat etsineet ja mitä sitten saaneet, mutta tanssiorkesterina KinoJake on yksi parhaista, minkä tiedän. Tie huipulle vain on kivikkoinen, mutta uskon, että aika tuo heille kokemusta, jota ehkä odotetaan esimerkiksi kilpailutilanteissa.

He soittivat pieniä taukoja lukuun ottamatta 3,5 tuntia ja tanssimusiikki ei paremmaksi voi tulla. Lauluosuudet olivat viulua soittavalla Anninalla ja kitaristi Jannella ja olihan toisetkin mukana välillä laulussa. Tanssilajit olivat edustettuina ja useissa kappaleissa oli heidän "oma leimansa", erityinen soundi ja melodia, tapa soittaa. He eivät ole mitään rivimiehiä/naisia "humppaosastolta", vaikka sitäkin soittavat niin kuin kaikkia muitakin tavanomaisia tanssilajeja. Kovasti kuuntelin nytkin, mitä hyvää on tulossa seuraavalla kappaleella ja aina tuli vain hyvää. Valppaaksi saa korvani jo alkutahdeista Beritin levyttämä humppa Armaani on kuin huhtikuu. Janne laulaa sen miehekkäästi. En ollut enää kuulemassa Anninan laulamaa englanninkielistä valssia. Siinä on kohdallaan kaikki, laulajan upea ääni ja hienosävellys. KinoJakella oli vielä pieni osuus Jeanin jälkeen. Ehkä hän sen silloin lauloi.

Tanssimisosion voisi jättää pois, sillä paikalla oli aluksi vähän ihmisiä ja omasta tanssimisesta ei juuri voi kirjoittaa mitään. Tanssinharrastajapareja oli neljä, viisi.Yksin tulleita naisia aivan muutamia ja miehiä ei tanssin tiimoilta ollut. Muutama muu muissa merkeissä - juomapuoli kyllä toimi hyvin. Myöhemmin väki hieman lisääntyi, mutta tanssiminen oli monenlaista koikkelehtimista.

Illan alkuvalssille talo tarjosi täyden palvelun. Hyvin tanssiva järjestysmies oli asialla eikä meitä sitten muita ollutkaan lattialla. Sen jälkeen eräs lievää humalatilaa jo alkuillasta poteva herra haki jutustelukappaleelle ja vielä toisenkin kerran. Katsoin parhaaksi istua penkissä poissaolevan näköisenä, vaikka korvani kuulivatkin KinoJaken kappaleet oikein hyvin. Eräs parin kanssa tullut tuttu herra tanssi kanssani kaksi kappaleparia ja joku ei tanssitaitoinen käveli kanssani yhden parin. Onneksi nainen voi korvata miehen tällaisissa olosuhteissa. Tai oikeastaan nuori neitohan hän on, vuoden takainen ylioppilas. Nyt oli tämän kevään valkolakkeja aika paljon paikalla fanittamassa Jean S:ää.

Niinpä liikunnan tarvetta kokeilimme tutun neidon kanssa jivellä, fuskulla ja bugilla. Ja hauskaahan se oli. Hän jäi vielä kuuntelemaan ja katselemaan näitä yläosasta herrasmiehiltä vaikuttavia esiintyjiä. Puvun takki ja kissimirrit asuna. Minun piti ihan lavan viereen, fanirintamaan, kävellä katsomaan sitä alaosaa. Puolisääreen housut, nilkkasukat ja kengät. Meni ohi minun mielikuvitukseni tyylikkäästä pukeutumisesta. Ja pitäähän oma tyyli olla kaikilla. Kun nyt en varmaan heidän esiintymisiään käy katsomassa, niin faneille varmaan riittävät asut kuin asut. Heidän musiikkiaan saattaisin jopa kuunnella muulloin paitsi en tanssi-illassa. Siispä hyvissä ajoin kotimatkalle jouduin ja taivaanranta oli vielä auringonlaskun jäljiltä vaaleassa sinessä ja lähempänä kotiani auringonnousua edeltävää kirkkautta oli toisaalla taivaanrannalla.