Tommolan suurlavan avajaiset 7.6.2008

Lauantaille olin suunnitellut Keski-Suomen matkaa ja kyläreissua ja sieltä käsin Kukonhiekkaan KinoJakea kuulemaan. Mutta toisin kävi ja Tommolan lavalle sitten pääsin Omega-iltaan. Tommolan lavan ja Tulenliekin tanssipaikkaa pitää miellyttävä pariskunta ja en malttanut olla kysymättä lippujen myynnissä olevalta rouvalta, miten edellinen ilta sujui Tulenliekissä, kun en ollut paikalla. Napakka vastaus oli, että ko. orkesterin heinäkuun keikka perutaan. Jos orkesteri "tilataan" eikä sitten olla paikalla...   

Mukava laskea leikkiä puolin ja toisin. Olin pitkään toivonut, että PNPkin ilahduttaisi tanssijoita Tulenliekissä. Kun olen lomalla heinäkuun, niin sittenhän joudan vaikka joka päivä tansseihin - Tulenliekkiinkin naistenviikolla, kun PNP on paikalla.

Tommolan lava on kaunein kesätanssipaikka, minkä tiedän. Veden äärellä, iso ulkoterassi järvelle päin. Siinäkin voi tanssia. Oikein hyvä ja tilava tanssilattia sisällä. Hyvässä kunnossa, vaikka lie sama ollut alusta lähtien, vaikka välillä oli vuosien mittainen tauko. Ulkotilat ovat väljät, kivetyt piha-alueet, istutuksia ja erillinen telttarakennelma kahvi- ynnä muuta tarjoilua ja karaokea varten. Vettä ja mukit tarjolla ulkona piha-alueella, jossa on hyvää tilaa vilvoitella. Sisällä on myös istumatiloja eri puolella ja myös juomapuolta on saatavana. Tanssitilassa ei ollut lasit kädessä kulkevia. Uusi sosiaalitilarakennus, jossa WC-naistenhuone hyvin tilava ja valoisa. Ulkoiset puitteet ovat erinomaiset tanssimista varten.

Ainoa puute alkuillasta oli "katoavan luonnonvaran puute". Niitä tanssimiehiä ei juuri ollut. Lattialla pyörähtelivät pariskunnat ja jotkut seurueet, jotka tanssittelivat toisiaan. Onneksi illan kuluessa tuli hajaannusta ja tanssiväki normaalistui. Paikalle ilmaantui jopa taitajiakin. Olin tullut paikalle nuoren rouvan kanssa, jolla oli pitkä tanssitauko. Hieman harmitti hänen puolestaan alkuillan tanssiherrojen vähyys.

Naisten hakurivi oli kasautunut järven puoleiselle sivustalle, josta hakuja tehtiin. Minua vaivasi jokin ja istua tökötin toisessa päässä, josta näki orkesterilavoille, jotka myös ovat parhaimmat, mitkä tiedän. On tilaa kummallekin orkesterille erikseen. Se minua paikallaan pitävä tautini johtui biorytmeistäni. Sunnuntaina vasta huomasin katsella sitä, kun en itseäni enää ymmärtänyt ja kumma kenkutus oli päällä. Järki ja fyysiset voimavarat olivat huipussaan, mutta tunnetila pohjanoteerauksissa. Hyvä kun tiesin jälkeenpäin ja osasin sitten edes sunnuntai-iltana taistella sitä vastaan ja vieläpä menestyksekkäästi.

Siispä penkkiin liimautuneena (yhden kappaleen taapersin, armollinen haku ja pari muuta) kuuntelin todella yllättyneenä illan toisen orkesterin aloitusta kello 20. Janne Tulkin orkesteri Tulinen Sydän on oikea tanssiorkesteri. He soittivat ensin puoli tuntia ja sitten Omegan 45 minuutin jälkeen vielä 45 minuuttia ennen kuin solisti aloitti. Kelpasi sitä kuunnella ja varsin tarkalla korvalla, kun se oli lähes pääasia. Mahdottoman hyvin tanssittavia kappaleita esittivät eikä mitään iskelmää tai vastaavaa. Useita minulle tuntemattomia kappaleita oli joukossa. Tanssilajeja tuli runsain mitoin kansallistansseja myöten. Kaikkein suurin yllätys oli kitaristin hyvä lauluääni. Enimmäkseen hän lauloikin ja mikä hurmuri, tummakiharapää. Oikeasti paljon hoikempi (kasvot) kuin orkesterin esittelykuvassa. Näytti tanssivankin tangoista alkaen kädenalitansseja myöten tyttöystävänsä (?) kanssa.

Tulikin taas mieleeni erään nuorekkaan orkesterin soittajan ilmaisu, kun kiitin heitä hyvästä tanssimusiikista (ei tämä orkesteri). Hän sanoi, että he voivat kyllä soittaa ja soittavatkin "humppaa" (tarkoitti eri tanssilajeja), mutta kun lavalle nousee solisti, jolla on levyjä ja uusia tehdään, niin silloin mennään niillä ehdoilla (levyfirmojen?).

Sama suunta on ollut viimeisinä aikoina kaikilla orkestereilla, joilla on tunnettu solisti. Uusia levyjä on saatava kaupaksi. Niitä on tuotava esille kaikin tavoin. Ja ketkä ne ostavatkaan levyjä. Ei ehkä se vähäinen osa tanssipaikoilla kävijöistä, joksi tanssinharrastajat katsotaan. Se tavallinen tanssikansa onkin oikea kohderyhmä. Se enemmistö. Siispä turha meidän tanssista enemmän pitävien ja tanssipaikkoja paljon kuluttavien on nostaa suurta haloota, mitä musiikkia tanssipaikoilla esitetään.

Aina on valintamahdollisuuksia, minne menee. Tiedän monta oikein hyvää tanssiorkesteria, joiden ei tarvitse olla tyrkyttämässä itseään meille tanssijoille. Useimmilla ei ole erikseen solistia tai solisti on saman ajan lavalla kuin orkesterikin. Tiedän myös orkestereita, jotka yhdessä solistin kanssa ovat valinneet tanssittavan musiikin. Kenenkään ei ole pakko mennä paikkaan, jossa esiintyjät eivät miellytä. Mielipiteitä musiikista voi sanoa, jos sellaisessa paikassa on, mutta se on turhaa.

Ikäväkseni en malta itsekään olla purnaamatta, vaikka tieten tahtoen olen mennyt paikkaan, jossa ei ole mieleinen orkesteri. Kesäaikaan näitä tilanteita tulee, kun usein on kaksi orkesteria illassa. Toinen on se mieleinen, toinen ei välttämättä. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kehiin. Niin mukavaa kuin onkin, että lavalta tulisi koko ilta juuri minulle sopivaa musiikkia, mutta jos paikalla on vaikka sata tai kaksi sataa toisin ajattelijaa, niin olen aika heikoilla eli osani on tyytyä tai olla pois.

Tosin juuri eilen illalla eräs herra totesi Matin ja Tepon musiikista, ettei siinä mitään vikaa ole. Kyllä sitä tanssii. Ei pidä olla aina kaikesta niin kriittinen. Kaipa tarkoitti, ettei kaikki ole täydellistä. Mutta niin tai näin, onneksi on vielä mahdollista olla mukavissa tansseissa, kunhan käyttää harkintaa.

Ai, niin, olin unohtaa, Janne Tulkki lauloi niitä omia laulujaan, niitä "tulkkimaisiaan". Pienehkö fanijoukko seisoi lavan edessä ja olivat kovasti hengessä mukana. Hänelläkin on oma kohderyhmänsä. Omegan takia olin paikalla ja heidän ensimmäisellä setillään tanssin niin mieleiset tangot, mutta tangon sisin jäi kokematta. Viejälle tango oli vain yksi tanssilaji, jonka aikana voi jutella ja vähän pyörähtää. Mutta haitaristin ajatus lämmitti mieltäni ja ilahdutti. Argentiinalainen tango Adios noñino ja rumpalin tekoa oleva iki-ihana argentiinalaishenkinen tango Tangox olivat illan parhaat. Hidas valssi ja jenkka olivat myös rumpalin kätten työtä. Taitava muusikko hän on. Pidän hänen äänestään niin kuin haitaristinkin.

Omegan toiselle setille tuli Eija Kantola esiintymään. Mukana oli vanhoja kappaleita, jos oli uudelta levyltäkin. Toisen settinsä lopussa hän esitti "Käärmetanssin", jonka Krouvin lavalla hiljan kuulin ensi kerran. Ajattelin silloin, että se pitää vielä tanssia eli katsoa mihin jalat lähtevät. Silloin se kuulosti sekavalta tai näytti sekavalta, kun ihmiset tanssivat moninaisilla tyyleillä. Niinpä sekahaun puitteissa hain tanssinharrastajaa, jonka arvelin keksivän tyylilajin. Ja yllätys, ihan siisti samba se oli joskin vivahdekkuutta välillä, jolloin joutui keskittymään rytmiin. Hauska kappale kaikkiaan.

Alkuillan istumisen jälkeen ryhdistäydyin ja olin jopa tyrkyllä. Naistenhaulla hain muutamaa minua tanssittanutta herraa, mutta tunnetilani oli siellä missä oli. Onneksi kyytiläiseni oli tavannut pari tuttuaan ja saanut tuntumaa tanssimiseen pitkästä aikaa. Ilta ei siis ollut ihan kehno. Tuumasimme lähteä vielä joskus uudelleen. Meillä oli joskus ennen oikein mukavia tanssimatkoja ennen hänen pariutumistaan.

Kuun sirppi oli noussut taivaalle ja loisti himmeänä kesäyössä järven yllä. Kotimatka sujui nopeasti, kun oli juttuseuraa. Elämä on yhtä taiteilua ja vuoristorataa, nousuja ja laskuja niin kuin biorytmeissäkin. Tylsää olisikin ihan tasainen taival.