Mikkelin Hiihtomäen lavalla 27.6.2008

Perjantai-iltaan Hiihtomäen lavalle oli perusteltu syy mennä. Eikä se ollut tanssiminen, joka siellä on ollut hyvin sattumanvaraista. Tanssiorkesteri ja nimenomaan sellainen on Resiina ja kun solisti Juha Metsäperäkin esitti oikein tanssittavia kappaleita, niin mikä sellaisissa tansseissa on käydessä. Orkesterin nimihän oli aiemmin Hurmio, mutta toisen samannimisen orkesterin takia, tuli nimimuutos. Juhalla tämä orkesteri on ollut kaksi vuotta.

Ilta alkoi tosin hyvin erikoisesti. Paikalla olivat tietysti paikan isäntä, järjestysmiehet, lipunmyynti ja kahvion väki. Kaksi varttunutta herraa istui kahviossa. Ovat usein paikalla ja eivät taida tanssia ollenkaan. Kuuluvat siis paikan kannatusjäseniin. Kun kävelin lavalle, johon liukasteet oli jo levitetty, niin iloinen tervehdys kuului orkesterilavan suunnalta ja sitten olin mukavien halauksien kohteena. Juteltuani hetken orkesterin ilopillerirumpalin ja solistin kanssa, kauan mielessäni kummunnut ajatus loihe minut lausumaan – voinko kokeilla rumpuja.... Sehän vain kävi ja mikä olo oli istua paikalla, jota ihailen kaikissa orkestereissa. Kun minä lähes soittotaidoton (koskettimilla osaan Silmät luon ylös taivaaseen, Tiedän paikan armahan, Hämähämähäkki ja muutama muun samanlaisen), yritin rummuissa kosketella herkkiä pintoja, niin pojatkin vaihtoivat soittimia ja hauskuudeksi se hetki meni.

Tanssiväkeä saapui vähän ja monet olivat pariskuntia tai muuten pareittain. Eihän siitä tanssimaton ilta tullut, jopa polkatkin sain tanssia, mutta aika ajoissa lähdin pois. Levymusiikkia oli alussa vähän aikaa ja väljästi sovin tanssimaan erään tutun kanssa. Ennen lähtöäni ennätin kuulla poikien soittoa ja Juhakin esitti yhden osuuksistaan. Hänellä on paljon kauniita kappaleita, monia uusia, mutta nyt hän esitti monta vanhaa kaunista melodista kappaletta. Mukaan sopia kädenalitanssejakin. Ei voi kukaan valittaa, että kappalevalinnat olisivat olleet yksipuolisia. Hän osasi esittää yleisön mukaan.

Ilta oli viilennyt ja lavalla on paljon ikkuna-aukkoja, jotka joskus ovat kiinni, mutta nyt penkissä istuessa tuli kylmä. Jos olisi ollut lämpimämpi, olisin voinut istua ja kuunnella heitä loppuun asti. Joskus jossain muualla sen teenkin.