Jenkkapirtin naistentanssit torstaina 26.6.2008

Kaksi suosikkiorkesteriani sai minut ajamaan keskellä viikkoa matkojen päähän ja vielä naistentansseihin. Jenkkapirtti on hyvä kesäpaikka. On tilaa tanssijoille ja orkestereillekin. Sosiaaliset tilat ja kahvio ovat hyvät. Vettä saa juoda 50 sentin mukin lunastamalla koko illan. Yläkerrassa on muutakin juomista tarjolla. En ole tainnut koskaan siellä käydä edes katsomassa tiloja.

Aluksi tanssijoita oli vähän. Oli tilaa pyörähdellä väljästi. Naistenhakua oli koko illan paitsi tunnin verran välillä miehille. Aluksi tällainen ilta tuntuu oudolta, mutta muutaman haun jälkeen sujuu kuin sitä aina olisi tehnyt. Mukavasti sujui alkuilta, mutta kyllä väen lisääntyessä omat hakuni vähenivät, vaikka luulisi päinvastoin. Tuntemattomien hakeminen on vaikeaa ja kun herrat on vaihdettu jo lattialla laskevien portaiden juuressa, niin ylätasanteelta on turha ryntäillä siihen sekaan. Sitten kahvioon mennessä on osa miehiä, joita oli helpompi hakea, mutta hitaat eivät siinäkään pärjää. Onnistuin kyllä välillä saamaan tanssinpyörteisiin tuttuja ja tuntemattomia. Useita tanssilajeja sopi illan saldoksi, mikä tietysti on tyydyttävä asia, kun kerran itse pääsen hakemaan. Paikalle oli saapunut nimenomaan tanssitaitoinen väki ja monet varmaan tiesivät orkesterien taidot.

Orkesteri KinoJake on erinomainen tanssiorkesteri, vaikka esiintyjät ovat iältään vielä nuoria eikä ole pitkää kokemusta esiintymisestä. Takana heillä on kuitenkin musiikin tuntemus ja musiikin opiskelu, mikä suo heille mahdollisuuden esittää persoonallisia sovituksia ja taitavia musiikin helmiä. He jopa yllättivät minut kappaleillaan ja sovituksillaan, vaikka olen heitä muutamia kertoja kuullut jo aiemmin. Nytkin illan aikana oli kerrassaan hyviä nopeita kappaleita ja monia englanninkielisiä kappaleita. Solistit Annina ja Janne ovat upeita laulajia. Paikalla ollut tanssitaitoinen väki oli varmasti mielissään heidän kappaleistaan. Keskilattia oli täynnään monenlaista kädenali- ja swingtanssijaa.

Yksi asia mihin heidän olisi syytä kiinnittää huomiota on äänentoisto. Jenkkapirtin sali on iso ja kun väki vähenee, niin riittää pienemmälläkin volyymilla esitykset. Sekin on varmaan ajan kanssa opittava asia. Muualla missä olen ollut heidän illoissaan, en vastaavaa voimakkuutta ole huomannut. KinoJake oli mukana Viihdyttäjä-2008 finaalissa ja tuli kolmanneksi. He eivät ole vielä tehneet itseään tunnetuiksi laajalti, mutta tanssiväki on saanut kuulla heitä jo jonkin verran ja monet pitävät heitä mahdollisuuksien orkesterina. Kilometrejä tarvitsevat niin soittajat kuin tanssijatkin. KinoJake tarvitsee lisää työtilaisuuksia ja sen myötä varmentuu oma mielekäs tapa esittää tanssimusiikkia, josta löytyy sopivaa kaikille tanssijoille.

Illan toinen orkesteri Sinitaivas on jo melko tuttu minulle. He saavat minut aina uudelleen ajamaan matkojenkin päähän heitä kuulemaan. Joskus ihmettelen, mistä tuollainen (sini)taivaallisen hyvä orkesteri on voinutkaan syntyä ja kehittyä. Toista vuotta olen tiennyt heidän olemassaolonsa ja aika monta kertaa olen heidän tansseissaan ollut. He vain parantavat ja parantavat esitystään ja kaikki on kohdallaan. Niin kappalevalinnat kuin niiden esittäminen. Äänen voimakkuus on juuri niin kuin pitää. Sitä ei oikeastaan huomaa ja se on silloin paras.

Rumpalin ääneen en voi kyllästyä ja miten hän käsittelee rumpujaan. Ei kuulu jumputusta eikä jyskytystä. Kaikkien soitinten äänet sulautuvat kauniiksi melodiaksi, jota on ihana kuunnella ja jonka tahdissa tanssia. Puhaltimet ovat oma lukunsa. Niiden runsas käyttäminen musiikissa on hieno asia. Kosketinsoittajalla on myös hanurinsoittotaito ja sitä musiikkia odotan joka ilta enkä ole pettynytkään. Kun olen tottunut rumpalin ääneen illoissa, niin joka kerta kuin herään kuullessani basistin äänen. Jossain aiemmin kuulin puhaltajankin laulavan ihan sooloja. Ihan hyvä, että toisetkin orkesterin jäsenet laulavat ja kaikilla heillä onkin hyvät äänet.

On ilo katsella illan aikana nuorta ja välitöntä soittajajoukkoa. Heidän soittotaitonsa lisäksi toinen tärkeä ominaisuus on heidän läheisyytensä tanssiväkeen. Pipo ei ole kireällä kellään eikä päähän ole noussut menestyksen poikastakaan. Hyvin onnistunut tanssi-ilta on yhteistyön tulos, jonka vaistoaa niin tanssijat kuin esiintyjätkin.

Molempien illan orkesterien jäsenten ikä on alhainen. Kummallakin on tulevaisuus edessään ja varmasti loistava sellainen, jos vain itse tahtovat ja tekevät töitä sen eteen. Kaiken kaikkiaan naistentanssi-illaksi menot olivat hyvät. Suuri kiitos siitä orkestereille ja niille useille herroille, jotka jaksoivat kanssani taapertaa. Tangoista kiitos kuuluu parille herralle. Heillä on tangosydän.