Martti Metsäkedon orkesteri 10.6.2008

Viime vuotiseen tapaani ajelin Saukonkallion tansseihin ja yhtä toivorikkaana kuin silloinkin. Nämä kesän ensimmäiset tanssit olivat silloin mukavat, joten samaa odotin nytkin. Kesälomanikin alkoi, joten työn taakat olin karistanut pois ja kauniissa säässä illan tanssit alkoivatkin.

Mukava oli tavata joitakin tuttuja ja Metsäkedon soittajatkin olivat tuoreessa muistissa parin päivän takaa. Taas oli syntynyt uusi soittajan lapsi, orkesterin toinen jäsen oli kai päivän vanhan lapsen isä. Lauantaina sain onnitella toista tuoretta isää. Musiikki oli heidän tuttua tanssimusiikkiaan, jossa oli metsäketomainen sointu ja melodia. Heillä on eri soittimia paljon ja varsinkin puhaltimet saavat aikaan sielua hivelän musiikin. Haitaria ei ole ja ei kai se sitten sovi heidän tyyliinsä, joten mitäpä minä sitä kaipaamaan.

Mukava heitä on katsellakin, sillä sitä muutamien alkukappaleiden jälkeen teinkin. Rauhassa sain istua penkissä, joten naistenhaun alkaessa lähdin ajelemaan kotiin. Opiksi on otettava tämä matka näihin tansseihin. Jo viime vuonna paikan toiset kesätanssit enteilivät seinäruusumaisuutta kohdallani. Tanssiväessä on pareja ja muutamat vapaat herrat hakivat ketä halusivat. Väkeähän ei kaikkiaankaan ollut paljon.

Saukonkallio jää osaltani historiaan. Maisemat siellä ovat kauniit ja ympäristö muutenkin kesätansseihin sopiva. Kahvion henkilökunta on miellyttävää ja ulkohuussit tuovat mieleen entisajat. Ainoa mikä harmittaa on, etten ollut paikalla näkemässä ja kuulemassa "El Papan" hymniä yölle kalliolta esitettynä. Kuvan olen saanut siitä hetkestä ja se kuvaa kyllä vahvaa tunnelmaa.