Mäntsälän lavalla 8.7.2008 Janne Leino/Charlies ja Charles Plogman/Tommys

Onnelassa olen saanut olla yötä jo muutaman kerran, mutta nyt lomalaisena minulle jäi aikaa katsella ympärilleni. Laskeuduin rantaan lehtomaisen kauniissa metsikössä. Siellä kohtasin hiekkarannan, saunarakennuksen, grillauspaikan ja laiturin penkkeineen. Istahdin sinne varttuneen herran vastapäätä olevalle penkille.

Aurinko paisto vielä korkealta. Poutapilvet purjehtivat pohjoisen suunnasta ja silti oli lämmintä. Sorsaemo ui poikueensa kanssa. Kaksi soutajaa työnteli airoja rivakkaan tahtiin – olikohan kiire viikonlopun Sulkavan soutuihin. Tuntui ihan kesältä sateisen alkukesän jälkeen. Vastarannalla nökötti puiden keskellä mökki, siis länsirannalla, kun katsoin vastarannalta, mutta oikeasti se oli mantereen itärannalla eli aurinko ei paistanut enää sinne iltapäivällä. Joku oli halunnut varmaan hyvin suojatun paikan kaikin puolin, joku erakko niin kuin minä.

Tosin mökin paikan valitsisin aurinkoiselta paikalta. Sellaista olen itse asiassa ajatellut joskus myöhemmin, kaukaa pohjoisesta. Niin kaukaa, ettei siellä kaikenlaiset ötykät viihdy. Vai onko sellainen paikka vain omassa toivemaailmassa? Onkohan Äkäslompolon/Ylläksen Haavepalollakin kesällä kaikki pohjoisen lentävät ja pistävät ja piiloutuvat lajit? Syyskuun lomaviikolla niitä ei ainakaan enää ole ollut.

Istun siis Tuusulanjärven rannalla. Vastapäätä oleva herra kertoo seudusta. Miten vesi on muuttunut likaisen vihreäksi, miten siinä saattaa olla jotain leviäkin. Roskiakin oli tullut tuulen mukana rantaan. Veden väri rikkoo koko idyllin. Yritän muistaa erään herran luonnonläheisiä ja romanttisia kirjoituksia näiden seutujen kauneudesta. Niistä oli jäänyt mieleeni kaipuu nähdä tätä ympäristöä. Pieni pettymys nousi rintaani. Miten ihminen on toimillaan saanut aikaan tällaisen lopputuloksen, jota tuskin voinee enää korjata millään.

Sininen Saimaa nousee mieleeni. Sen puhtaat ja kirkkaat rantavedet, joista näkee syvälle pohjaan asti. Toivottavasti Saimaa säilytetään ja suojellaan tuhoilta ja norpatkin kykenevät jatkamaan elämäänsä tulevinakin vuosina. Aurinko meni pilveen, joten ymmärsin kiittää herraa juttuseurasta. Hän palasi samaan majapaikkaan kuin minäkin, liikuntakyvyttömän vaimonsa luokse. Ilmeisesti oli halunnut pienen lepohetken itselleen.

Minulla oli tunti aikaa käydä vielä Höyhensaarilla ennen ruokailua. Heräsin puhelimen ääneen. Yksi mieluisimpia polkka/tangotuttujani soitti. Olin liian kaukana ja matkani vain jatkui, joten mukavat tanssit hänen kanssaan jäävät odottamaan sopivaa hetkeä.

Hyvissä ajoin olin Mäntsälän lavalla ja entiseltä näytti paikka, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Kerran kesässä käyntini on ollut ja taisi viime kesä jäädä väliin. Silloinkin oli tarkoitus olla läsnä. Sama syy kuin nytkin, mutta jotain esteitä silloin oli. Nyt lomalla oli hyvä matkustaa ja halusin todella nähdä yhtä aikaa lavalla Janne Leinon ja Charliesin sekä Charles Plogmanin että Tommysin. Kaikki minulle mieleisiä esiintyjiä. Ja onhan heillä entisiä sidoksia toisiinsa, C.P. ja Charlieshan olivat ennen yhdessä.

Musiikki oli sitä mitä tiesin sen olevan. Sopivaa minulle. Se ero orkestereilla on, että Tommys soittaa ilman solistiaan yhden orkesterin tanssi-illassa kolme monipuolista musiikkia olevaa osuutta ja näissä kahden orkesterin illoissa vain yhden. Janne Leino puolestaan on orkesterin jäsen ja laulaa ja soittaa saman ajan kuin orkesteri. Tommysin soitosta pidän, kun siinä on lähes kaikessa taustalla kantrisävytteinen saundi. Charles puolestaan on yhtä aurinkoa lavalla ja saa monen naisen sydämet syrjälleen. Jannen ja Charliesin yhteistä taivalta olen seurannut lähes alusta asti tosin aika harvakseen, kun heidän esiintymispaikkansa ovat usein liian kaukana. Pidän heistä kokonaisuutena ja Jannen lauluääni on komean miehekäs. Ohjelmistossa on kauniita kappaleita ja odotan kuulevani mm. Il Mondon ja Elviksen Can´t Help Falling In Love-kappaleen ja onhan ne esitettykin. Nikkikappaleeni tanssiminen on myös aina ollut ilo. Uutta musiikkia on mukana ja uusi sinkkukin pian kuultavana.

Tanssiväkeä oli paljon paikalla. Onhan paikka kotilavojani paljon suurempikin. Esiintymislavan sijainti tanssilattiaan nähden on vähintään outo. Toisessa päässä lattiaa sivussa, ei siis päädyssä. Orkesterin pitäisi näkyä koko salille. Lattia paikassa on hyvä. Hyviä olivat tanssijatkin, pääsääntöisesti. Tanssilajeja tuli varmaan kaikkia lajeja. Jopa polkalle pääsin, mutta se oli kauhistus itsestäni johtuen. Herra oli swingtanssija ja vaikka kerroin, että tämä polkkalaji on vasta kehittymässä (en tosin taida välittää kehittääkään sitä, kun oikea polkka mahdollisine kuvioineen on mieleisempi). Niin siinä hyppelin milloin milläkin tahdilla ja väkeä oli reunamilla katsomassa oikeita taitureita. No, ehkä helpotti monia nähdä, että on ne eri tanssilajit vaikeita ja silti siellä joku yrittää pysyä tahdissa;<( Ei sillä, samaisen herran kanssa on tanssittu muitakin lajeja ja ne sentään sujuvat.

Tangoja sain tanssia useamman herran kanssa, joista mieleen jäänyt myös mukavat bugit yhden tangoherran kanssa ja toinen olikin tuttu rumpujen kolistelija, jolla on omiin jalkoihini sopivat askeleet niin tangossa, hitaassa valssissa kuin cha-chaassa. Sylitanssit ovat myös hänen bravuurilajejaan. Onnekseni hän ennätti hakemaan minuakin näihin iloihin. Runoilevan herran kanssa tangot ovat olleet mukavia, mutta nyt sattui fuskattava kappale kohdalle. Sekin sujuu meiltä. Vanhempi charmikas herra on ihastunut tangovalssiin vai valssitangoon (?) ja mikäs valssia on niinkin mennä. Osaa hän taitavasti myös cha-chaat ja rumbat, joita mielelläni tanssin hänen kanssaan. Tuttuja oli monta tanssijaa paikalla. Iltaan kuului nopeaa musiikkia ja viejissä oli lajin mukaisia, jos oli hyviä foksaajiakin.

Mukava oli jutella naisrivissä ja lattiallakin vaihtaa joku sana. Esimerkillisen tunnollinen, sitkeä ja tanssin oppimiseen sitoutunut herra haki foksille ja löysin hänet kovalla etsinnällä naistenhaulla. Naistenhaku oli kyllä vaikeaa. Orkesterin lähellä olevat "pronaiset" osasivat tehdä haut nopeasti, joten useimmiten jäin ihmettelemään, että näinkö tässä kävi. Sitten sainkin fanitella orkestereita.

Yöpuulle Onnelaan ajelin takanani taivaanrannalla auringon laskun jäljet. Edessä oli tumma yön syli. Tuusulanjärven pinnalla leikkivät valot ja varjot. Yksinäinen tähti tuikki taivaalla vai oliko se pienkoneen valo. Uni voitti heti kun oikein hyvään sänkyyn pääsin.