Ilveskasinolla 28.6.2008

Elämässä joutuu laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, mutta onneksi itse olen onnistunut yhdistämään eri matkakohteita. Huono omatunto kolkuttelee aika usein, vaikka puolustelen, etten matkan takia voi usein käydä häntä katsomassa ja kun hän ei hetken perästä muista edes, että olen käynyt. Kun hän kuitenkin edelleen pahenevasta muistihäiriöstään huolimatta tuntee minut ja selvästi ilahtuu käynneistäni, pyrin käymään hänen luonaan, kun se vain on mahdollista. Niinpä viime lauantaille suunnittelin käyntini äitini luokse ja samalla Ilveskasinon tanssipaikalle.

Ilveskasino on varmaan alueensa ainoa iso kesälava. Viihtyisä ja kaunis. Kaikki tarpeellinen on, mitä tanssilavalla tarvitaan paitsi riittävä määrä tanssivia miehiä. Lähes aina tanssipaikoilla on naisenemmistö. Kahvio on tilava, lisänä ulkoterassi, wc-sosiaaliset tilat isot, peilejä, sohvat istumista varten, hiustenkuivaajat ja ilmainen vesipiste kahviossa. Salin toisella puolella on erillinen, kai ravintola, josta saa jotain muutakin. En ole käynyt siellä. Lattia on hyvä, tosin alussa oli levitelty jotain jauhoja ja sai varoa, ettei niihin kohtiin astu. Liian liukasta oli kengän alla. Pian jauhot levisivät ja saatoin tanssia vahtimatta askeliani.

Illan aloitti Martti Metsäkedon orkesteri. Taitavia, herrasmiessoittajia koko joukko. Nyt oli tilapäinen herra lavalla, kun varsinainen oli avustamassa maailmaan kenties tulevaa soittajaa:>) On olemassa hyvin erilaisia orkestereita ja monilla oma leimansa ja tyylinsä, mikä onkin hyvä asia. Metsäkedon soittajat ovat omassa luokassaan ykkösiä ja kilpailijoita ei minun mielestäni heillä ole. On tietenkin muita yhtä hyviä tanssiorkestereita ja hekin jakaantuvat omine tyyleineen alansa parhaiksi. Tanssiorkestereiden parhaat ovat siis samalla viivalla minun tanssimaailmassani ja heitä ei ole tarpeen erotella, jos vaikka syvällä sydämessäni koen milloin mitäkin tunteita. Useimmilla näistä orkestereista on puhallinsoittimet ja monilla myös haitari. Sitten on vielä erikseen hyvää iskelmää ja kuuntelumusiikkia esittävät orkesterit.

Illan toinen orkesteri Diesel ja Markku Aro tekivät yllätyksen. Eräällä toisella lavalla heitä hiljattain kuultuani olin hieman pettynyt heidän esityksiinsä ja nyt he esittivät oikein hyviä tanssikappaleita ja solisti oli myös edukseen. Niin ne illat vaihtelevat, niin lavalla kuin omassa mielessänikin.

Ensimmäinen Metsäkedon tauko meni minullakin melkein tauoksi – tanssin osalta. Seurustelu korvasi kyllä tanssihetket. Pitkästä aikaa, lie jossain talvella viimeksi, olin ollut heidän tansseissaan. Nyt sain onnitella kolmiviikkoisen lapsen soittajaisää ja vaihtaa kuulumiset toisten soittajien kanssa kahvikupposen ääressä. Martin kaunis tervetulotoivotus ensivalssien välissä toi tunteen, että on ollut aikaa edellisestä kerrasta ja kai kaivattukin.

Kyllä oli taas runsaasti naisia, monessa rivissä ja osa vielä penkissäkin. Eturiviin ei kaikki sovi ja kun tanssimassa olleet palautetaan eteen, niin aika vaikea on takaa päästä tanssimaan. Varmaan oli taas kerran naisia, jotka eivät päässet ollenkaan tanssimaan. Ehkä jotkut tyytyvät osaansa, ehkä jotkut jäävät pois tanssi-illoista tai harventavat käyntejään. Pääasiassa tutut minua hakivat tanssimaan, mutta oli joukossa kaksi vierastakin. Naistenhaulla onnistuin muutamaan hakuun. Kaikki tanssitut kappaleet olivat hyviä, jos unohdan ahtauden ja sen velvoittaman etenemisen lattialla.

Illan loppua kohden tanssimaanpääsyni väheni, sillä aina nuorempi daami vierestä on mieluisampi tanssitaidosta välittämättä ja se olkoon hakijan oikeus. Paikassa on joukko herroja, jotka eivät montakaan kappaletta illassa tanssi. He istuvat miesten penkkirivissä ja varmaan saavat mielihyvän musiikin kuuntelusta ja tanssijoiden katselusta. Sekin sallittakoon. Kaikki kansalliset tanssit menivät toisten tanssijoiden iloksi. Niissä lajeissa monet tanssivat mielellään keskenään ja vieraana paikalla olleena minulla ei ollut mahdollisuuksia, minkä hyväksyn. Onneksi vielä jollain lavoilla nekin lajit kuuluvat illan tansseihini. Kotimatka sujui kuun sirpin seuratessa hiljaista matkaani yön sylissä. Miten olenkin varjeltu kaikilta metsän olijoilta matkoillani.