Kallioniemessä 17.7.2008

Sinitaivas ja täysikuu – mikä tunnelma!  Kallioniemen 60 v juhlatansseissa Korialla oli tunnelmaa. Kauniilla paikalla joen töyräällä sijaitseva kesälava jatkaa ”nuoruuttaan” täysin rinnoin. Joki virtaa hiljalleen ja täysi kuu seurasi illan viettoa puiden takaa.

Sinitaivas-orkesteri vain jatkaa rauhallista kipuamistaan tanssiorkestereiden suursuosikiksi. Musiikkikin on välillä rauhallisen tunnelmoivaa ja rumpujen kapuloiden sijasta toisinaan kuuluu hienostunut ”suhina”. Rumpali osaa työnsä ja lauluääntäkin voi joskus jäädä kuuntelemaan unohtaen tanssimisen. Olivat pojat taas komeita lavalla ja lavaesiintyminen on karismaattista, tyyliä ja nuoruuden intoa. Hymyn saa huulilleni monet heidän esityksensä, mutta paras on kyllä polkka – hups, nimi unohtui, mutta siinä on hyviä sanoja kuten – pois mummut ja vaarit alta, tie näyttää kapealta…. ja kun se lavalla näytellään soiton kera, niin tahtoo omat jalat sotkeutua, kun vilkaisee lavaesitystä. Olen kyllä katsonut sen lavan edessä suupielet korvissa niin kuin nytkin. Mitenkään erittelemättä esitettyjä kappaleita, kaikki olivat hyvin soitettu ja laulettu.

Tanssiminenkin alkoi osaltani hyvin. Pitkälle orkesterin toista osuutta sain tanssia kaikki kappaleet taukomusiikki mukaan lukien. Sitten väki lisääntyi ja aloin olla taustalla ja kutsut lattialle vähenivät. Ymmärrettävää oli nuorten neitojen suosio. Mahtavatkohan he pitää itsestään selvyytenä mahdollisuuksiaan ja herrat hakevat iästään riippumatta näitä neitokaisia. Onneksi paikalla on aina muutamia hyvin tanssivia herroja, joilla on ”silmää” varttuneillekin daameille. Surukseni en sitten päässyt polkalle, en cha-chaalle, en hitaalle valssille. Onneni olivat kuitenkin masurkat, useita tangoja, samoin buggeja, fuskuja ja fokseja sekä tavalliset valssit ja rumbamaiset kappaleet.

Naistenhaulla sain jonkun kerran onnistuneen haun, mutta yleensä myöhästyin. Vielä opettelen tuloksia tuottavan hakutavan. Tällaisena iltana ehkä poistuisin hyvissä ajoin, kun herrojen mielenkiinto siirtyi uusiin kohteisiin. Mutta Sinitaivasta kyllä kuuntelen tanssimattakin. Heidän musiikissaan ja tyylissään on se jokin.
Kaksi rumpalia olivat illan iloja, toisen laulu ja rummutukset ja toisen kanssa tanssitut kappaleet.

Talo tarjosi illan alussa täytekakkukahvit. Ja taas taisin ostaa makkaran lähtiessäni. Ei hyvä tapa.  Ja se kuu, se paistoi todella lähes hymyillen, seuraten perässäni ja peileistä näin sen milloin milläkin puolella tietä ja erästä järven poukamaa kiertävän tien kohdalla se paistoi yli selkosen kuin omistaen kaiken ympärillään. Kuusta on niin monia kauniita lauluja ja eri tanssilajein tanssittaviakin. Jos se aiheuttaakin vuorovesi-ilmiöt ja kenties joissakin ihmisissä saman ”ilmiön”, niin minua se rauhoittaa.