Rönnin lavan kaiken kansan tanssit 9.7.2008

Olin tietysti suunnitellut tämän kiertuematkani tarkkaan, vaikka päätöksen matkalle lähdöstä tein vasta viikkoa ennen. Onnistuin saamaan sopivat yöpymispaikat ja kaiken päälle kiertoteitse saadun viikkopassin markkinoille hyvin alennettuun hintaan. Olin aiemmin tullut Rönnin lavalle toisesta suunnasta, joten ruokailtuani Orivedellä, oli pakko kysyä suorinta tietä. Hyvillä ohjeilla olikin helppo ajaa ja perille pääsin ennen tanssien alkua.

Esiintyvät orkesterit ovat molemmat mieleisiäni. Rönnin lava on kauniila paikalla ja sen toimintaa voi tutkailla linkistä. Paikalla oli tietysti monenlaista matkaajaa/vierailijaa/tanssijaa, molemmissa kerroksissa ja ulkonakin. Väkeä oli parhaimmillaan todelliseen ahtauteen saakka. Tanssilattian osaava käyttäminen ei ollut useiden tiedossa eli tanssiminen oli välillä yhtä nyhjäämistä. Joukkoon sopi taitureita ja ihan tavallisia harvoin tansseissa käyviä ja kaikkea siltä väliltä.

Paljon oli paikalla ulkonäöltä tuttuja ihmisiä ja kun naisia oli tavalliseen tanssilavatyyliin sopien monta rivimuodostelmaa, niin oma tanssimaan pääsyni oli kehnoa. Enkä kovasti jaksanut yrittää naistenhaullakaan. Sentään kaksi hyvin tanssivaa herraa yllätin. Mikään tanssin liitely ei paikassa ollut mahdollista ellei ihan illan lopulla ja alussa oli jonkin aikaa tilaa. Muutamat herrat sentään hakivat ja eräs lähikaupungin nuori herra polkalle, jota olemme silloin tällöin tanssineet Lappia myöten.

Illan iloisin yllätys oli nainen isolla kirjaimella. Hän tuli heti alkuillasta kysymään tanssinko buggia (mummokengistä oli päätellyt…) ja sitä me tanssimme, useaan otteeseen. Minusta on upea taito naisella viejän osa. Kikka, jos satut lukemaan tämän, tunsit tämän naisen, vie vielä kiitokseni hänelle.

Suurin osa iltaa meni musiikkia kuunnellessa ja molemmat orkesterit olivat siinä hyviä. Varjokuvalla olen huomannut olevan vaihtuvan ohjelmiston. Soittajat ainakin olivat elementissään ja kaipa esiintymislavalla tuntuu hyvälle, kun lattia on tupaten täynnä liikkujia. Hyvälle varmaan tuntui myös järjestäjästä. Mitä mieltä lienevät olleet tanssijat, mutta minä en pidä, että joka puolelta tönitään, ei pääse eteen, ei taakse ja kaiken päälle korkokenkien kosketukset omille jaloille.

Enhän minä tanssipaikan tai tanssijoiden takia ollut tullut paikkaan. Kyllä ne olivat orkesterit. Fernet ja Tomi Markkola ovat myös jo pitkään olleet hyvää ja minulle mieleistä tanssimusiikkia esittävä soittokunta. Janne Leinon/Charlies, esittämän nikkini mukaisen fuskujiven hän on sovittanut hieman erilaiseksi Markkolalle ja mukava ne ovat molemmat kuulla ja tanssiakin, jos onnistaa. Musiikin alkuvoimakkuus herättää minut. Nyt fanittelin sen orkesterin edessä ja siinäkin oli ahdasta. Markkolan ääni on huippu varsinkin tangoissa. Onneksi jossain muualla on tilaa tanssia tangojakin heidän keikoillaan. Kaiken kaikkiaan ilta oli mielenkiintoinen, kokemuksia lisäävä, kärsivällisyyttä rakentava, mukava tavata muutamia tanssituttuja, uusi naistuttavuus ja orkesterit omassa luvussaan. Ja matka jatkuu – kohti Seinäjokea.