Tanssimusiikin erilaisuutta ja silti taitavaa soitantaa kolmen illan osalle

Perjantai-illan tansseissa Hiihtomäen lavalla oli kohtalaisesti väkeä. Siis meitä sosiaalitanssijoita. Mistäpä sinne "ammattilaisia" tulisi, jos sellaisia tanssilavoilla käykään. Neljän vuoden takainen tangokuningas Tommi Soidinmäki oli saanut orkesterikseen Katri-Helenan orkesteri Petomanin. On siitä aikaa kun Petomanin soittoa olen kuullut, mutta sen muistan, että vaikka Katri-Helena on ja pysyy sinivalkoisena laulajana, niin hänen orkesterinsa ylittää hänet monipuolisessa tanssimusiikissa. Sanoin ennen, että Petoman ilman Katri-Helenaa on yksi parhaita tanssiorkestereita. Musiikki oli hienostuneen tyylikästä ja mallikasta.

Ei ole orkesterin taso laskenut, jos ei ollut tämän hetkisen solistinkaan, joka aloitti osuutensa upealla eläytymisellä ensimmäiseen levytyskappaleeseensa. Odotin tosin tangoa, niin kuin kaikilta tangokuninkaallisilta odotan aina illan ensimmäiseksi kappaleeksi. Lauloi hän kyllä myöhemmin tangojakin mm. Tango pelargonian ja Hernandon salaisuuden. Väliaikamusiikin orkesteri oli valinnut myös hyvin ja tangot Sinitaivas ja Hurmio olivat kerrassaan upeat tanssia. Eikä illasta puuttunut valsseja, fokseja, fuskuina tanssittavia, buggeja, cha-chaata tai muutakaan. Uutena kuulin jenkan Säkinmäen (jotain) ja cha-chaatakaan, Nicole (??) en ole kuullut aiemmin. Olipas se hyvä rytminen. Petoman-orkesteria pyrin kuulemaan jatkossakin hieman useammin kuin tähän asti.

Tänä yönä sitten löysin kaipaamani täyden kuun. Mikään ei estänyt sen täydellistä loistoa – täysi kuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan …

Lauantaina oli muita suunnitelmia kuin tanssiminen, mutta niin vain ilta kääntyi tanssin puolelle. Ilveskasinolla esiintyi Neljäs mies ja Hannu Palo sekä täysin minulle tuntematon Rakkauden ammattilaiset. Neljästä miehestä kun yhden tunnen, niin mukava oli kuulla häntä. Kummasti orkesteri on vain tähän asti kiertänyt minun tanssipaikkani. No, minä en vain ole päässyt heidän paikkoihinsa.

Neljäs mies-orkesteri hoiti kyllä soittonsa ja laulunsa. Tanssillisesti oli oikein hyvä, mutta solistin esityksissä oli jotain, missä en pysynyt mukana. Hän oli välillä eri tahdissa kuin orkesteri. Kuka se ketäkin vedätti....  Orkesterissahan on kaksi Agents-orkesterissa ollutta soittajaa, joten osaamista löytyy. Olisiko solistin tyyli esittää kappaleitaan hieman vanhahtavaa. Illan toisen orkesterin, Rakkauden ammattilaisten, sanoi joku olevan kuopiolaisen. Nettisivuilla oli kovasti tietoja heistä. Mutta aika sattumaa, heidän musiikkinsa ja tyylinsä oli kuin Agentsien. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta yksipuolisiksi heidän osuutensa jäivät.

Tanssiväkeä oli puolet siitä, mitä edellisellä käynnilläni. Tilaa oli siis tanssia ja aika mukavasti lattialla olinkin. Paitsi se naistenhaku. Siinä saa vielä opetella lisää. Entinen kotilava tuntuu vieraalle harvoin käytynä. Kaunis kesäpaikka se on oheistiloineen. Valoisa ja tilava lattia sekä hyvä luisto.Ympäristön tanssiva väki käy siellä, mutta nyt vaikutti enemmän olevan muuta väkeä. Kotimatkalla kuu taas oli paikallaan. Tie vain mutkitteli ja kuu oli vuoroin tien kummallakin puolella. Mukava on ajella puolivaloisassa kotiin.

Sunnuntai-illan aloitti Metsälinnan lavalla Omenapuu-orkesteri ja hyvät olivat kappaleet ja tanssilajit. Kosketinsoittaja lauloi hyvin ja äänentoisto oli kohdallaan, kun oli orkesterilla taitava äänimies.

Illan solisti Johanna Pakonen esiintyi paljasjaloin, mikä sopiikin hänen tyyliinsä ja mekkoonsa. Kaunis ääni hänellä on ja silmänruokaa katselijoille, mutta iskelmävoittoista esitetyt kappaleet olivat.

Tanssiväkeä kertyi illan aikana niin, että lopun iltaa lähes istuin penkissä. Alkuillan tanssimiseni olivat vireitä. Yksi tangopari tuntui hyvälle, mutta muut tangot foksin/kävelyn askelilla jäävät unohduksiin. Kansalliset tanssikappaleet tanssin maakuntamatkailijaherran kanssa.Hieman liian taidokasta minulle, mutta koetin mukana olla. Tulihan niitä eri lajeja tanssittua, kun muutama tuttukin oli paikalla. Cha-chaa ja muutamat bugit piristivät iltaa.

Loppuillan aikana, kun seisoin lavan ulkopuolella ravintolan seinustalla paikallista äänimiestä tuli jututtamaan erään orkesterin taitava harmonikkamies. Kun huomasi minut siinä lähellä, niin muutama hetki parannettiin maailmaa ja kertoi tulevista soittosuunnitelmistaan. Soittajan loma oli siis kaksi päivää. Itselläni lomapäiviä oli takana paljon enemmän. Ilta päättyi kahteen levymusiikkina soitettuun hitaaseen valssiin, jotka olivat taas miellyttävät tanssia niin kuin kaksi viikkoa aiemminkin.