Höyrypaviljonki 26.7.2008

Krouvin lavan kauniin yötien jälkeen sain herätä auringonpaisteeseen. Lauantaipäivä oli sopiva ajella katsomaan uusia maisemia. Niinpä minulle näytettiin seudun nähtävyyksistä juuri minulle sopiva. Sai käyttää jalkojaan ja keuhkojaan!

Tarkoitus oli kyllä ensin tehdä hyödyllisiä askareita, mutta jäikin iltapäivällä uusien perunoiden kaivamiseen ja ruokailuun. Sitä ennen päivällä ajelimme korkealle paikalle tai oikeastaan lähelle sitä. Oli kuuma sää. Kipuaminen melko vaikeakulkuista polkua ylös tälle Unescon maailmanperintökomitean hyväksymään suojelukohteeseen Oravivuorelle, joka sijaitsee Korpilahdella, vei voimia.

Tämä suojeltu kolmiomittausketju kulkee samaa pituuspiiriä pohjoisesta etelään ja sillä on 34 parhaiten kulttuurihistoriallisesti säilynyttä kohdetta, joista kuusi on Suomessa. Vuoren päällä oli puinen torni, jonne ihan jokainen ei kykene kiipeämään. Ei ollut korkea, mutta melkein kontattavat portaat ja alas tullessa ei kannattanut katsella ympärilleen. Mahtava oli näkymä Päijänteen eri puolille. Reittiä ei suositella heikkokuntoisille. On jylhiä maisemia muuallakin kuin Lapissa. Sen olin huomannut aamuyöstä ajellessani todella isoilla korkeuseroilla olevalla tiellä, josta aamuyön hämyssä näkyi välillä Päijänteen selkosia ja välillä korpimaisemaa.

Illan suuntana minulla oli Höyrypaviljonki Haapamäki. Kolminkertainen tangoprinssi Antti Ahopelto oli esiintymässä tangoprinsessan kanssa. Antin orkesterina oli kerran aiemminkin tapaamani X-Band, joka on aika persoonallinen. Nyt heidän esiintymisensä oli parempaa kuin kesäkuulla. He esiintyivät ilman solisteja alkuillan. Orkesteria ei voi moittia, kun kahta eri solistia säesti ilman aikaisempaa yhteistyötä.

Kyllä kumpikin solisti esiintyi edukseen ja kun Anttia olin tullut katsomaan, niin kuuntelinkin häntä herkin korvin. On hänellä hyvä lauluääni, kiitettävän hyvä. Hänen sydämellisen rehellinen ja aito esiintyminen on hänen valttinsa. Toivon todella, että hän löytää sijansa tässä kovassa maailmassa, jossa ei edes taidoillaan pärjää, kun kriteerit esimerkiksi tangokuninkaaksi ovat jotkin muut kuin lauluääni, lavaesiintyminen ja kansan suosio.

Höyrypaviljonki on yhdestä kerrasta minulle tuttu vuosien takaa. Tiesin kyllä mihin olin tullut. Ei tämä ihan tavallinen tanssipaikka ole tai ei ainakaan minun ymmärrykseni mukaan. Juomapuoli oheistilaisuuksineen ja muu kuin tanssiva väki ovat paikan elinehto. Hyvä niille, jotka haluavat vapaa-ajallaan rentoutua juomien ja ystävien seurassa. Tilaa on kaikenlaiseen illanviettoon. Hauska oli sisään tullessa heti oikealla oleva Pussauskoppi! Näytti siellä olevan kävijöitä, tosin en tiedä, oliko sillä muutakin käyttöä.

Aluksi ei väkeä ollut paljon tanssisalissa, joka on ihan kohtuullisen kokoinen. Mutta illan mittaan salikin täyttyi monenlaisista sosiaalitanssijoista, joten kuhinaa oli kuin muurahaispesässä. Pariskuntia oli paljon ja jonkun verran naisia, joita tuli lisää vielä illan aikana.Yksin tulleita herroja oli vähän ja näyttivät olevan lähes kaikki peräkammarin poikia. Ei siinä mitään. Osa kyllä haki tuttuja daamejaan pyörähtelemään. Yhden käden sormiin sopi hieman enempi tanssitaitoiset herrat.

Siinä istuin penkissä. Olin valinnut hyvän kohdan, että näen lavalle. Välillä kävin kahvilla ja ystävällinen kahvion myyjä kysyi tunnelmia ja tanssiin pääsyä. Mitäpä sitä muuta sanomaan kuin, että seinäruusuna istun. Paikassa oli vuorohakusysteemi. Toisella tunnilla hain arvioni mukaan parasta tangoherraa. Omat olivat kiemurat hänellä, ikä oli ne hionut omaan malliinsa. Ei kuitenkaan foksia ollut. Hän haki sitten myöhemmin niin kuin pari muutakin herra. Tuttuja ei ollut.

Kun Antti aloitti laulaa, istuin penkissä ja vieressäni istui tyylikäs, miellyttävä nainen. Kun tajusin hänen silmiensä katseen lavalle, yhtä ihailevana kuin olivat omatkin silmäni, vaistosin, että sukua hän on. Kysyinkin, onko hän sukulainen vai ihailija niin kuin minä. Kun nainen käänsi katseensa, en voinut erehtyä. Katselin Antin äitiä silmiin. Miellyttävä hän oli ja nyt tiesin, mistä Antin piirteet ja luonne ovat kotoisin. Antin kaunis vaimokin oli paikalla ja taisi häntä joku vanhempi herra pyörittää lattialla. Kun Antin isä palasi vaimonsa luokse ja alkoi hidas valssi, niin rouva viestitti miestään hakemaan minua. Kauniisti tehty. On todella hyvä, että laulajalle on sellainen läheinen taustatuki kuin Antilla on. Sen jälkeen vielä eräs herra haki tanssimaan ja kun Antin osuus loppui, minä suuntasin kotimatkalle Kuusi kappaleparia tanssin puoleen yöhön mennessä. Ilta oli siis erikoinen tanssi-illaksi, mutta ei ollenkaan huono, kun siltä puolen en ollut odottanut erityistä.