Hiihtomäen lavalla Eila Pienimäki 15.8.2008

Illan esiintyjän, Eila Pienimäen, olin tavannut ensimmäisen ja ainoan kerran (muistini mukaan, se tosin ei ole kovin pitkä) syksyllä 2006 Pärnun matkallani Tervis-hotellin tanssi-illassa. Illasta on mukavat muistot. Hämmästyttävää, että taiteilija, sillä sellainen hän on, täyttää 70 vuotta ensi vuonna. Kukapa uskoisi! Orkesteri Kapris soitteli tunnin verran illan alussa ennen solistia.

Kyllä se on pakko uskoa, ettei väkeä näihin tansseihin tule eikä ainakaan nuorempaa tai muutoin tanssivampaa väkeä. Paitsi yhdet ilmaistanssit oli kuulemma ollut viikko sitten sunnuntaina ja silloin oli ollut useampi sata henkeä. Mitähän ne ihmiset oikein ajattelevat, jotka tulevat vain ilmaistansseihin, mutta eivät maksullisiin tansseihin. Tanssienjärjestäjä on kyllä tehnyt kaikkensa, että tanssijat eivät tarvitsisi lähteä merta edemmäksi - tanssimaan! Kuulin aiemmin kerrottavan, etteivät paikallisen tanssiseuran ihmiset käy, kun heille ei anneta alennuksia!!! Liekö totta vai, mutta vähästä on kiinni siinä tapauksessa. Ja onhan siellä korvien välissä jotain muutakin.

Saavuin paikalle, kun alkuvalssit olivat jo menneet ja sitä seurannut foksin toinen puoli. Toiselle haki tuttu varttunut herra. Seuraavillekin kappaleille pääsin, vaikkei paikalla ollut vapaita herroja viittä enempää. Solistin aloittaessa väkeä oli tullut hieman lisää. Kun meitä naisia istui seinän vierusta täynnä, niin nämä muutamat herrat kai yrittivät tanssittaa kaikkia. Kun minut oli tanssitettu alussa, niin istuin rauhassa solistia kuunnellen toisen osuuden loppupuolelle. Paikalle ilmaantui paikan sen illan nuorin komistus eikä hänkään mikään eilisen teeren poika ollut. Taisimme tanssia jiven vai fuskuksiko se meni. Nauruksi ainakin meni, kun latelimme toisillemme kohteliaisuuksia. Orkesteri ja solisti lähtivät tauolle ja minä kotiin. Solisti oli laulanut kauniisti ja orkesteri ennen häntä esitti monipuolista musiikkia.

Kun nyt olin kerran tanssimatkalla, niin päätin kuitenkin poiketa ravintolaan ennen kotiin lähtöä. Kun sitä on itsensä tällännyt otsakiemuroita myöten, niin vajaan kahden tunnin alkuilta tuntui lyhyeltä. Tutun naisen pöytään istahdin ja ensi vaikutelma oli, että ravintolaväki oli paikalla. Orkesteri oli mennyt tauolle. Oli soittanut hyvää tanssimusiikkia.

Saman sain todeta, kun aloittivat hetken päästä. Tyylikkäät olivat uniformut päällä Hot Pois-orkesterilla. Nimi ei sanonut mitään, mutta soittaminen kyllä sanoi. Nettitietojen mukaan orkesteri ollut joku vuosi sitten SMORK:ssa mukana eli ei mikään huono soittokunta. Ravintolamusiikiksi soittivat monipuolisesti.

Muutaman herran kanssa tanssin ja yksi oli käteenkäypä, sujuva-askelinen foksaaja. Tungos lisääntyi lattialla ja katsoin parhaaksi reilun tunnin jälkeen jättää toiset herrat soittamaan ja toiset jatkamaan seurustelua. Orkesteri oli kyllä sitä luokkaa, että päihittäisivät  monia nykyisin lavoilla esiintyviä. Keikkakalenterinsa ei ollut ajan tasalla, joten tietoa heidän esiintymisistään ei selvinnyt. Heidän omat sivunsa ovat kyllä mielenkiintoiset.