Krouvin lavalla 22.8.2008

Olipa Krouvin lavalla hyvät orkesterit! Päälavalle olivat asettuneet pitkän linjan kokeneet soittajat ja sivussa olevalla pienemmällä lavalla olivat tanssiorkestereiden tähtitaivaalle sitkeällä työllä, luonnonlahjakkuudella ja ammattitaidolla ilmiömäisen nopeasti nousseet nuoret soittajat. Jokainen heistä on taitava ja heidän yhteistyönsä miellyttävää katsottavaa ja kuultavaa.

Orkesterit Sinitaivas ja Korsu saivat aikaan musiikillisesti yhden parhaimmista tanssi-illoista. Kun paikalle oli tullut tanssiväkeä (vain yhtä puuttui), niin olipa mukava tanssia ja välillä kuunnella ja katsella soittajia. Korsun soittajia katselin kunnioittaen kauempaa, mutta nuorempaa joukkoa kuuntelin läheltäkin. Siinä olinkin paikalla, kun rumpalin kapulat ja vispilät olivat vaienneet ja hän aloitti kappaleen "Sinä vain" sielua koskettavan kauniisti ja vasta hetken päästä aloitti laulun lisäksi hellästi kosketella rumpujaan. Näin siinä vielä soittimen, helistimen, cabasan, josta kuului pehmeää ropinaa.

Tällä sivulavalla kerran aiemmin oli soittamassa minulle tuttu samanlaisista nuorista koostuva soittokunta kuin Sinitaivas ja silloin jostain syystä äänentoisto oli välillä heikko. Minusta tämän sivulavan saisi unohtaa esiintymislavana. Mutta joka tapauksessa siinä soitti nyt Sinitaivas ja turhaan pelkäsin heidän puolestaan. Heidän kaiuttimet olivat kauniisti lavan molemmilla reunoilla ja suunnattuna neljään suuntaan. Ääni tuli tasaiseen. Joskin alussa, kun väkeä oli vähemmän, kummankin orkesterin musiikki oli hetkittäin hieman kovalla. Tästä ajoittaisesta voimakkuudesta sain taas oppitunnin myöhemmin eräänä iltana. Joskus se kuuluu asiaan musiikin ja melodian luonteeseen kuuluvana. Niinhän se on, jos miksaaja niin sanoo :)

Korsuorkesteri aloitti sotilaallisen ryhdikkäästi ja niin jatkui koko ilta heidän osaltaan. Näin useaan otteeseen lepovuorossa olevien soittajien seuraavan näiden konkareiden esiintymistä. Paljon oli paikalla kummankin orkesterin takia tulleita. Pariskuntia oli melkoisesti, mutta oli muutakin väkeä. Kaikenlaista mukavaa tanssia kuului iltaani. Iloista buggia, rauhallista valssia, tunteellista tangoa, kosittavan hauskaa rumbaa, fuskua ja jiveä sekä oikeaa humppaa. Jenkat ja polkatkin sujuivat mukavasti.

Naistenhaulla en ole nopea, joten siinä tuli tanssitaukoja. Ennätin kuitenkin hakea miestä, jonka olemassaolo on antanut  pohjan Sinitaivaan rumpalin lahjoille. Tuli kyllä istuttuakin ja kahdet pullakahvitkin sopivat iltaani. Paikan eräs järjestysmies ystävällisesti tanssittelee meitä naisia ja huomasi minunkin penkkivaiheeni.

Hyvin mieluisan tanssitutun tulo estyi äkillisen polvivaivan takia ja sitä tietoa yritin sulatella loppuillan. Naisrivissä oli kaksi tanssikiertueella olevaa naista, joista toisen olen tavannut etelän tanssipaikoilla. He eivät tainneet olla erityisen ihastuneita paikkaan tai ehkä siihen, että paikalla ei ollut tanssittajia. Vieraiden tanssittaminen on toisinaan herroille vaikeaa. Tosin ei ulkonäkötuttuuskaan aina auta. Makuja on monia ja kemiat syntyvät jos ovat syntyäkseen.

Niin, olinpa unohtaa, ihana pikkuneito haki minua bugille ja sitä veivasimme takasalissa. Eikä hän nyt ihan pieni ole, mutta pienempi kuin minä ja ikuisuuden nuorempi. Tanssituttavuus naisten keskuudessa on yli ikärajojen, miten lie herrojen joukossa. Toinenkin unohdus. Terveisiä vaan tulitikkutehtailijalle. Meiltä jäi tanssimatta – taas kerran.

Korsu jäi soittamaan viimeistä settiään ja Sinitaivaalla oli kai vielä pieni hetki soitto-osuutta heidän jälkeensä, kun lähdin peltojen keskeltä olevalta tanssipaikalta ajelemaan kotiin. Eräs Kaakonkulman tanssituttu herra oli kokenut pientä epäuskoa ensi kertaa paikkaan ajaessaan ja navigaattorin ohjeita noudattaen. Onhan tämä tanssipaikka hieman ei missään, mutta tanssitilat ovat hulppeat. Musiikki on useimmiten hyvää ja kyllä tanssiväkeäkin on paikalla. Henkilökunta on ystävällistä ja yöpymismahdollisuuskin paikassa on. Kelpaisi tänne tulla tanssinharrastajien joskus etelän ruuhkalavojen sijaan.