Krouvin lavalla 25.7.2008

Parin päivän tanssi-/kyläreissut sopivat minulle. Joutuu kotiin kastelemaan kukkia  ja on se oma koti kullan kallis. Krouvin lavalla on tullut käytyä vuosien mittaan useamman kerran ja nyt se sopi hyvin matkasuunnitelmiini jo siitäkin syystä, että siellä oli Tommys-orkesteri. Charles Plogman osaa ottaa aina yleisönsä. Toisena orkesterina oli Sheriff ja solisti Jaana Hiltunen, jota muistelin, että olisi ollut tangoprinsessa. Taisin erehtyä – en löytänyt mitään sellaisia tietoja. Hyvin hän kyllä lauloi. Perinteisempää tanssimusiikkia he soittivat ja hyvä niin. Kun paikalla on kaksi orkesteria, niin hyvä on silloin, kun ovat erilaisia.

Tommysin musiikkiin en kyllästy ja kun Tom laulaa, sitä kuuntelisin vaikka koko illan. Se vain on niin, että joskus kohtaan muusikoita, joiden musiikki ja laulaminen koskettavat jotain sieluni syvyyksissä ja tekevät pesänsä sinne.

Illan musiikki oli monipuolista kahdelta orkesterilta eli jokaiselle jotain sopivaa. Kumpikin solisti esitti osuutensa hyvin. Tanssiväkeä oli taas tuvan täydeltä eli täyttä oli molemmilla paikoilla, pääsalissa ja siihen liittyvässä uudemmassa mutterin muotoisessa osassa.

Tämä peltojen keskellä, ei missään, syrjässä liikenteeltä oleva tanssipaikka ei ole kovin usein suurten tanssinharrastajajoukkojen paikkoja, mutta aina paikalle eksyy taitajiakin ja jotkut käyvät jopa usein. Tanssimaan pääseminen onnistuu useimmiten hyvin, vaikka onhan naisia joka kerta ollut enemmän. Mitään monen metrin naismuureja ei ole, joten aika helposti tanssitettavat löytyvät niin kuin naistenhauillakin miehet. Sahti-ym tarjoilu hoidetaan hyvin siististi paikassa eli salin toinen pää on tarjoilulle, joita paikkoja on muitakin. Pöydissä ja penkeissä istuu salin ravintolapäässä täysi "katsomo". Väki seurustelee ja nauttii juomista. Siellä on myös ilmainen vesipiste. Toisaalla rakennuksessa on kaksi muutakin anniskelupaikkaa, joissa on kahvia ym. Pihassa on myös karaokerakennus, jossa on kahvio ja olikohan muutakin juomista. Pientä majoitustoimintaakin on yöpymisen suhteen.

Aina paikassa on ollut tuttuja tanssijoita, niin naisia kuin miehiäkin. Usein myös joku vieraileva tanssija on paikalla. Mukavat tanssit olivat nämäkin. Alkuillan erään tangon olin mieleisessä viennissä, vaikka herra oli vieras, askeleemme kävivät yhteen. Foksissa sen sijaan jokin ei onnistunut hänen kanssaan. Ei kaikkien kanssa kaikki lajit tunnu menevän samalla lailla hyvin.

Paljon sain tanssia, mikä nostaa itsetuntoa ja tuo mielihyvää. Kaikkia tanssilajeja esitettiin, jos nyt ihan kaikkea en ollut tanssimassa, mutta ihan mukava on välillä katsellakin tanssijoita. Niin ihanan persoonallisia askelluksia on nähtävänä, ei yhtään samanlaista tanssiparia. Sopii joukkoon ihan epätahdissa menijöitäkin, mutta kun katsoo heidän autuaita ilmeitä, en voi muuta kuin ymmärtää, että jokainen tulkitsee tavallaan soitetun musiikin. Tämä tanssipaikka on nyt sellainen tanssipaikka, joka ei ole suuntautunut jollekin tietylle ryhmälle. On kaiken ikäisiä, kokoisia, taitavia ja tavallisia tallaajia. Tällaisella paikalla on tulevaisuus turvattu.

Matkani jatkui yötä myöten Jyväskylän eteläpuolelle yökylään ja lähtiessäni kävin kiittämässä tauolla olevaa Tommysin joukkoa, joka on miellyttävä kokonaisuudessaan. Krouvin lavalta Jyväskylän eteläpuolelle oli hiljainen poikkitie, jolta maisemat olivat mahtavat. Korkeuseroa oli paljon ja näkymät Päijänteelle kauas siintävät. Ja ne näin puolihämärissä. Ennen ysitietä oli todella komea siltarakennelma, Kärkistensilta.  Se tieosuus on minun käytävä ajamassa uudelleen vaikka syysruskan aikana ja on siellä upea matkailureittikin käveltäväksi, Vaarunvuoren luontopolku. Välttämättä ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai siis Lappiin.