Kisarannassa 22.7.2008 ja Syvälahdessa 30.7.2008

Sää oli vaihteeksi ihan hyvä. Ei satanut ja aurinkokin paistoi niin, että tuntui ihan kesälle. Matkani Keski-Suomeen kylämatkalle alkoi tiistai-illan Kisarannan tanssien kautta. Ei ole sattumaa yleensä tanssipaikkavalintani.

Kisarannan orkesterin esiintymislava oli siirretty toiseen päätyyn ja olikin siinä paremmassa kohdassa. Varmaan äänentoistonkin takia näin parempi. Varjokuvan kanssa jakoi esiintymislavan Myrskytuuli-orkesteri, josta olin kuullut positiivisia juttuja. Siispä oma varmistus on kuitenkin paikallaan.

Kuulin jostain, että orkesterin nimi olisi ollut aiemmin Volare, minkä löysinkin netistä eli viime keväänä nimi vaihtui kai Viihdyttäjä-2008 kisoissa. Kun katselin nettinauhaa, siinä soittajat esittelivät itseään ja musiikkiaan, niin sain kuvan kunnon tanssiorkesterista ilman iskelmää ja beatia. Mutta, nyt lavaesiintyminen ei aivan sitä ollut. Odotin enemmän heiltä sitä perustanssimusiikkia, varsinkin kun Varjokuva oli toisena orkesterina omalla hienolla tyylillään.

Tanssiväkeä ei ollut aluksi paljon, vaikka jouduin paikalle reilun puoli tuntia aloituksesta. Tuttuja oli paikalla muutamia, joten tanssimaankin pääseminen onnistui. Muutama vieras herrakin haki. Naistentunnilla vai oliko ne vuorotunteja, yritin hakea, mutta en siinä onnistunut kovin hyvin. Naisia oli paljon enemmän kuin miehiä. Mielihyvää tuottavia tansseja kuitenkin sattui iltaan ja varsinkin illan lopulla pitkästä aikaa tangot herran kanssa, joka tuntee ja tulkitsee musiikkia soittamallakin sieluani koskettavalla tavalla.

Syvälahden lavan keskiviikkotansseissa esiintyivät Varjokuva ja Juha Metsäperä Resiinansa kanssa. Ja mikä ilta! Kummankin musiikki ja esiintymistapa miellyttivät minua suuresti. Resiinan tiesin esittävän meille "humppaajille" sopivaa monipuolista musiikkia, mutta kun solistikin esitti oikein tanssittavia kappaleita eikä mitään beatia tai iskelmää, niin kelpasi kyllä tanssia. Taidettiin kyllä erään herran kanssa ihanissa sylitansseissa taaperrellen tuumata, että tämä on kai sitä beatia:)

Varjokuva puolestaan esitti laajasta ohjelmistostaan kappaleet, jotka olisin itsekin valinnut. Ensimmäiseltä levyltä esitettiin useita kappaleita ja monia aikaisempia kappaleita. Kitaristi lauloi useita kappaleita ja hänellä onkin hyvä ääni. Mukava huomata, että hänen lauluosuuksiaan on lisätty. Saa rumpalin ääni välillä levätä. Uudelta Toinen Tie-levyltä myös kuulimme ja ihan lopussa Savukuvan, joka on kaunis kappale.

Illan aikana kuulimme ainakin kahdet hitaat valssit, mielessä, että olisi ollut kolmet. Tangoja, fokseja, lattareita, buggia, fuskuja aina tunnelmallisiin hitaisiin esitettiin. Kun tanssiväki oli paikalla, niin tanssiminen oli mukavaa. Toisinaan kädenalittajia oli lähes koko lattia täynnä. Pieniä törmäyksiä aina sattuu, mutta harvoin, vaikka nytkin oli tanssijoita runsaasti.

Naistenhaut täällä aina yllättävät, vaikka pitäisi ne muistaa. Ensimmäinen taitaa olla puoli tuntia 21.30-22.00 ja tunti 23.00-24.00. Valotaulussa palaa tieto, mutta sitä en huomaa ennen kuin naiset ovat jo aloittaneet hakunsa. Tässä paikassa hakeminen on todella helppoa verrattuna moniin muihin paikkoihin ja erikoisesti mm. Jenkkapirtin naisten torstaitansseihin. Niistä kerron myöhemmin.

Kahden orkesterin illoissa on hyvät ja huonot puolensa, vaikka minusta tanssi-illassa riittäisi yksi orkesteri. Mutta nyt täällä meni niin, että Resiina soitti ensimmäisen osuutensa 45 minuuttia ja sen lopussa polkat. Siitä plussat soittajille. Mutta, silloin oli menossa naistenhaku ja voi vain arvata ketkä nopeat naiset saavat kiinni ne harvat polkkaherrat. No, minä se en ollut. Ensimmäisen polkan kuuntelin suru silmissä, mutta sitten vieressä ollut nuori nainen kysyi, osaanko viedä. Sanoin, että huonosti. Hän ilmoitti, että hän osaa, mennäänkö. Niin tanssittiin toinen puolikas polkkaa ja lopussa hän sanoi, että olitpa kevyt vietävä. Voiko nainen toiselle paremmin sanoa:)

Muita lajeja sitten pääsinkin lattialle monien tuttujen ja yllättävän monen vieraankin herran hakemana. Toinen naistentunti meni osin katseluun, vilvoitteluun ja juomataukona. Vielä illan solistista, Juha Metsäperästä. Hänellä on antaumuksellinen tapa laulaa, joka ottaa kuulijansa. Iloinen esiintyminen on hyvä asia kaiken päälle. Hymyä hänellä riittää lavan ulkopuolellakin, joten en ihmettele hänen fanejaan paikalla.

Varjokuvan herrasmiesmäinen esiintyminen koskettaa aina sydäntäni. Erään kappaleensa he esittävät show-taitojensa kera ja vaikka olen sitä katsellut jonkun vuoden, se on aina yhtä hauska. Monet eivät tanssiessaan huomaa sitä eivätkä yleensä edes katsele lavalle. Tärkeäähän on katsoa sitä paria silmiin ja hieman ympärilleen, mutta avoimin silmin tanssiessa näkee yhtä sun toista, jopa lavallekin asti.

Syvälahden tanssit ovat olleet tänä kesänä mukavia. Koko paikka on esimerkillinen tanssipaikka. On erillinen, katettu ulkolava tanssia varten, tilava ja viihtyisä kahvio, jossa vesipiste mukeineen. Ilmainen, vartioitu vaatesäilö, jonka lähellä makkaran ja limsan myyntiä, pöydät missä istua. Hieman kauempana lavasta rantaan päin, ei tosin monta kymmentä metriä, on karaokepaikka ja juomatarjoilua. Henkilökunta on auliisti palvelevaa. Kelpaa kesäiltoina olla tanssimassa tässä paikassa.