9.8.2008 Ilta himmeni tähtitaivaaksi

Yhdelle Suomen kauneimmista kesälavoista matkasimme viiden hengen voimin. Minäkin istuin herroiksi takapenkillä. Tommolan lavalla on tapana avata lipunmyynti tanssien alkamisajankohtana eli kello 20. Nyt avattiin himpun ennen, kun kylmissämme hytisimme jonottamassa. Levymusiikki alkoi samaan aikaan.

Minulla kun on tapana matkustaa väljässä asussa, pitkissä housuissa tms. niin lämpimässä ja muutenkin tyylikkäässä naistenhuoneessa vaihdoin vaatteeni. Tämä sosiaalinen tila on eri rakennus, viime vuonna valmistunut ja ajanmukainen eli siinä on toisella puolella lipunmyynti ja toisella puolen naisten- ja miesten tilat. Piha-alue on päällystetty ja hyvin tilava ja toisessa reunassa ovat tanssitilat ja toisella reunalla kahvi-karaoketeltta. Niin, sen sosiaalitilarakennuksen seinällä on ilmainen vesipiste mukeineen.

Päärakennus on vanha, mutta hyvin säilynyt. Lattia on hyvässä kunnossa ja sopiva luistoinen. Ulkokuisti on salin koko seinän pituinen ja useita metrejä leveä. Siinä on myös hyvä tanssia. Ranta on jonkun metrin päässä ja kaunis järvi metsikkörantoineen avautuu illan hämyssä vienossa tuulessa kuin kutsuen meitä tanssimaan pienille aalloilleen. On ollut elokuun kuutamoöitä ihailtavana joskus aiemmin. Viikon päästä suunnilleen pitäisi olla taas täyden kuun aika. Jospa taivaankansi puhdistautuu siihen mennessä pilvistään.

Varjokuva esiintyi neljä kertaa illan aikana ja tauot olivat hieman tavallista pitemmät. Ilta päättyi puoli kahden nurkilla. Eihän siitä mihinkään pääse, että voin kuunnella heitä vaikka penkissä istuen. Siksi se paljolti menikin. Illan alussa paikalla oli pariskuntia eikä kovin paljon heitäkään. Arvioin, että illan aikana parien osuus oli lähellä 80%. Tanssiporukoitakin oli jokunen paikalla ja heillä meni paljolti keskeiseen tanssimiseen. Oli meitä naisia pieni joukko, joten juttukaveria löytyi penkissä istuessa. Mitään ahtautta ei naistenrivissä ollut. Herrat hakivat ketä halusivat ja minun tuttujani oli vähän. Jotenkin tuntui puuttuvan tavanomaista tanssiväkeä.

Ehkä Varjokuvan hartaimpia ihailijoita oli herra, joka on myös minun tuttuni, haki silloin tällöin. Hitaista valsseista hänelle kiitos, sillä mukava oli tanssia, kun se minulle niin "tärkeä" ykkönen oli hänellä hallussa koko ajan. Ehkä ei pitäisi luetella, mitä en tanssinut, mutta harmittaa kyllä istua penkissä ja kuunnella esimerkiksi ainakin kolmet cha-chaat puhumattakaan muista lattareista. Kun polkat ja jenkatkin jäävät katselulle, niin aika hyvin pitää itseään tsempata, ettei ota "vuodettaan" ja kävele pois. Mutta ei, sitä en tekisi Varjokuvan tansseissa.

Siis ne olivat muutamat tanssikappaleet mitkä tanssin illan aikana. No, oli kai niitä lähes parikymmentä, mutta paljonko niitä sopii iltaan, viiteen ja puoleen tuntiin ja kun musiikki taukomusiikkeineen oli hyvää. Naistenhaulla hain ne muutamat herrat, jotka olivat hakeneet. Tosin ihan ensiksi hain herraa, joka oli kai ollut vähän aikaa paikalla ja ei liene ollut tarkoitustakaan jäädä tanssimaan. Oli herraseurassa ja lähtivätkin pois heti tanssimme jälkeen. Tiesin hänet hyväksi tanssijaksi ja joskus tanssittukin. Vaikka kyseessä oli "vain" tavallinen valssi, niin se korvasi monta tanssimatonta hetkeä. Tavallinen valssikin on loistava, kun se viedään pitkillä askelilla ja kunnollisilla, etenevillä käännöksillä. Kun käsiotteet olivat vielä juuri niin kuin piti, niin hyvän mielen sirpaleita sain ison kasan. Hän oli ollut tanssimassa edellisen kerran helmikuulla. Elon virta kuljettaa meitä joskus miten tahtoo. Tangojakin esitettiin ja tuli väliaikamusiikkinakin. Taisi olla kohdallani illan ainoa tangopari, minkä ilokseni sain tanssia sopivissa käsissä.

Varjokuva esitti tuttuja vanhempia kappaleitaan eikä ne minulle vanhene koskaan. Varmaan ensimmäistä levyä kuuntelen vielä kiikkustuolissakin ja varsinkin siinä olevaa hidasta valssia. Lisäksi orkesteri esitti uudelta levyltäkin Toinen tie useamman kappaleen. Pientä showtakin soittajat esittivät lavalla. Olen katsellut sitä monta kertaa ja odottanut, että joku heistä kääntyy eri suuntaan kuin toiset ;>) Ei vaan ole sitä tapahtunut minun läsnäollessani. Kitaristi Rami laulaa illassa muutamia kappaleita. Valssi "Sun askeltesi ääntä kuuntelen" tuntuu hyvältä kuunnella. Ja hyvältä tuntui katsella orkesteria lavalla. Omasta tyylistään sekä musiikissa että pukeutumisessa kiinnipitävä tyylikäs joukko. Soittimia ihan omiksi tarpeiksi läskibassosta haitariin, torviin ja kitaroihin sekä banjoon. Siitä se musiikki syntyy ja kun laulamaan pystyy koko porukka rumpalin lisäksi, niin vuodet, jotka olen heidät tuntenut, ovat olleet jatkuvan kehityksen ja uuden tien suuntana. Siitä on nyt tuloksena levy Toinen tie, jota toivon kaikkien Varjokuvan ystävien ja kaikkien muidenkin, kuuntelevan. Se on musiikkia meille kaikille, niin hyville tanssijoille kuin meille "turakaisille" kuin myös heille, jotka vain kuuntelevat musiikkia. Levyllä oleva raita kaksi on kokonaan heidän omaa tuotantoa (Sauli ja Kyösti Mäkimattila). Niin sanat kuin sävellys, kaunis kappale Hämärtyvä ilta.

Kotimatkalla tirkistelimme auton ikkunasta tähtitaivasta, joka oli tullut esiin pilvien raosta. Kerrankin ei satanut ja oli kuiva tie ajaa. Mukava matkoja on tehdä porukallakin, vaikka minä olen luonteeltani erakko.