Perjantaina 29.8.2008

Tämän kesän minun viimeinen Krouvin lavan tanssi-iltani oli hyvä. Tulipunaruusut ja Kake Randelin Presto-orkesterinsa kanssa saivat aikaan tanssimusiikkia laidasta laitaan. Tällä lavalla on väki myös moninainen. On tanssijat, katselijat, seurustelijat, pöydissä istujat ja talon tarjouksia nauttivat. Tanssilattialle ei kuitenkaan yleensä eksy kuin selväpäisiä. Järjestysmiehiä on joka puolella eli hyvissä puitteissa siellä tanssitaan. Tanssitilana on varsinainen isompi lava ja siihen liittyvä myöhemmin tehty mutterisiipi, josta näkee lavan toisella sivulla olevalle laajalle viljapellolle. Nyt oli pimeän kuun aika, mutta pellon yllä on kuukin paistanut monena tanssi-iltana vuosien mittaan.

Tulipunaruusut aloittivat illan ja ensimmäinen osuus oli instrumentaalimusiikkia. Luulin, että kaikilla on kurkku kipeänä, mutta on kuulemma niin heidän tapansa aloittaa ilta. Tanssilajit olivat ensimmäisellä jaksolla mielenkiintoiset ja minulle oikein mieluisat. Alkuvalssien ja foksin jälkeen tulivat tangot ja kun ensimmäinen osuus kesti tunnin, soitettiin toisetkin tangot. Hitaat valssit sopivat myös siihen, kuin myös humpat, jenkat, bugit ja fuskuja, joita väki meni kaikilla tyyleillä.

Presto aloitti myös tunnin osuutensa ja samalla alkoi myös naisten puolituntinen eikä juoksukilpailuja nähty. Herrat ennätettiin hakea vähemmälläkin. Prestokin soitteli oikein tanssittavia kappaleita. Muistin heidät talviselta keikaltaan, jolloin myös totesin heidän taitonsa.

Seuraava Tulipunaruusujen osuus oli 45 minuuttia ja sen saimme kuulla laulun kera. Kari Teräväinen, saksofonisti ja joukon leaderi ei ole muuttunut sitten vuosien kulussa. Puhe ja puhallukset tulevat entisellä rutiinilla. Solistibasisti Laamanen on hyvä-ääninen mies. Rumpali ei varmaan huomannut, että oli "tarkkailunalainen". Hyvin hän työvälineensä hallitsi. Kun haitarikin on mukana, niin siinä on tanssiorkesteri. Tosin vieläkin vuosien jälkeen silmäni etsivät lavalta aikaisempaa hanuristia.

Kake Randelin aloitti osuutensa varttia vaille yksitoista ja hänen laulunsa olivat nopeaa rokkia ja kauniita lauluja ja siltä ja väliltä. Toinen naistenvuorokin oli samaan aikaan kello yksitoista alkaen. Alkuilta oli mennyt osaltani sujuvasti tanssien, mutta nyt en selvinnyt hakemaan kovin usein. Iltaa ilahduttivat tangot, joita tuli useita. Tulikohan Satumaa kahteen kertaan, erikseen kummaltakin orkesterilta. Tulipunaruusujen esittämänä se ainakin oli hyvä. Tangot olivat kaikki oikeita kunnon tangoja eikä mitään uuden suunnan tehtyjä tangoja, joista tangon sisin puuttuu.

Mieleisiä olivat herrat joiden kanssa tanssin. Ainoa mikä harmitti oli, kun polkalle toivoin pääseväni yhden mieluisimman viejän kanssa. Hänellä on vauhtia ja taitoa, mikä kuuluu minusta polkkaan. Nyt hän myöhästyi hieman ja eräs toinen herra haki. Polkka oli kaikinpuolinen oikeaoppinen hänen kanssaan, mutta niin pienillä askelilla ja etenemisellä ja lähes paikallaan pyörimisellä oli tanssi. En kyllä kokenut polkasta syntyvää mielihyvää sisälläni.

Tulipunaruusujen osuuden jälkeen vartin yli puolen yön Presto ja Kake aloittivat viimeistä osuuttaan ja kuulin solistin aloittavan kappaleen Kielletyt tunteet. Olin jo menossa naulakon suuntaan ja en malttanut jäädä kuuntelemaan sitä. Minulle sopivaa herraa niin hienolle kappaleelle ei enää ollut paikalla. Muutoin olikin mukava tanssi-ilta. Väki tosin väheni puolen yön seutuun, joten minunkin oli syytä aloittaa kotimatkani, joka kulki pitkin metsäisiä syrjäteitä. Pieniä metsän olijoita puikkelehtii joka matkallani tien yli, mutta kertaakaan eivät ole jäänet alle. Hirvistä ei ole näkynyt vilaustakaan.