Lauantaina 20.9.2008

Tehokkaasti vietetty loma vaatii jälkiveronsa. Koko menneellä viikolla ei kertaakaan tehnyt mieli tanssimaan, ei edes ulkoilemaan työpäivän jälkeen. Tosin ihan "pakollinen" oli yksi iltapäivä liikkumista varten ja sen jälkeen nukuinkin 13 tuntia. Mutta lauantaina olin jo entisessä vireessäni matkatessani Pesäkalliolle.Illan orkesteria olin kuullut viimeksi reilu kolme kuukautta aiemmin. Heidän on täytynyt keikkailla kesä minun ulottumattomissani. Omegaa en voi saada koskaan liikaa, se on täyttä ainetta koko soittokunta. Niinpä illan aluksi kaksi heidän osuuttaan oli heidän parhainta antiaan.

Lavalla huomasin uuden soittajan, puhaltajan. Minnehän entinen on kadonnut? Tämä nuorukainen oli kyllä nuori. Yksi daami sanoi penkissä istuessamme, että ihme kun äiti on laskenut lähtemään. Minä huomasin sormuksen pojan sormessa, joten totesin, että nuoremman naisen luvalla on sitten liikkeellä. Hyvin hän puhalteli, oli poikkihuilukin. Aluksi aina uusi jäsen lavalla näyttää vieraalle. Vieras oli nappulakonettakin hoitamassa. Näytti tosin ulkonäöltä tutulle. Varsinainen maestro tässä lajissa oli tilapäisesti pois. Pois oli myös väliaikamusiikki, jonka Omega usein hoitaa itse. Nyt sen soitti talon soittaja. Hyvin sekin meni.

Solisti Eija Kantola esiintyi kaksi osuutta ja niiden välissä 30 minuutin tauko. Levynsoittaja oli valinnut kappaleet hyvin ja täytyy sanoa, että on hänellä makua. Parina soitti kahden Suomen parhaan rumpali-laulajan kappaleet. Varjokuvan Ilta himmenee ja Sinitaivaan Juhis lauloi enkä saa enää mieleeni mikä se oli heidän levyltään. Juhiksen ääni yksin on jo sellainen, että siinä unohtuu kaikki muu. Sama tunne minulla on, kun Varjokuvan Kyöstin ääni alkaa kuulua. Kesällä sunnuntaitansseissa Metsälinnassa usein kuulin hitaan valssin Yö katseessasi. Mietin välillä, mikä siinä kappaleessa koskettaa niin syvältä. Kai siinä yhdistyvät minulle kaikki tärkeimmät,  tanssilaji oikeassa tempossa, laulaja ja sanat.

Illan solisti esitti tyylikkäänä tuttua ohjelmistoaan. Hänessä oli jotain uutta hehkua ja säteilyä. Jäi silti hieman tunne, että jotain uutta ja vaihtelua ehkä olisi syytä saada ohjelmistoon. Käärmetanssi-kappale on saanut suuren suosion. Kiitostanssina se on hyvin paikallaan. Ja tietysti Yön kuningatar-tango, mikä on hänen tavaramerkkinsä. Jossain kuulin jonkun muun laulavan ko. kappaleen. Se ei tuntunut läheskään yhtä hyvältä.

Pesäkalliolla oli siis syksyn avajaistanssit. Ilta alkoi väljässä tilassa tanssien koko ensimmäinen tunti ja siitä kai seurasi, että kuntoni ei ollutkaan ennallaan. Teki mieli istua välillä. Kävin kahvilla, kun Eija aloitti osuutensa, kun ensin kuuntelin alkaako se tangolla. Ei alkanut eikä ihan heti esitetty muutenkaan. Kuitenkin illan aikana tuli se Yön kuningatar ja parina sillä oli Rannalla. Orkesteri esitti ensimmäisellä osuudellaan tangot ja kun on liian kauan edellisestä illasta, niin luulen, että se ensimmäinen oli rumpalin tekemä kappale Tangox, jossa on argentiinalaisvivahteita. Toinen olikin sitten oikea argentiinalainen tango, joita Anna-Liisa soittaa haitarillaan neljää eri kappaletta. Muuten meni hyvin, mutta herra jonka kanssa tanssin kysyi, osaanko argentiinalaista ja mitäs minä muuta kuin, että hieman perusaskelia hallussa, kun on ikuisuus siitä, kun niitä kursseja kävin ja harvoin tilaisuus edes kerrata.

Toisella tangoparille haki tuttu kokoiseni herra, jonka kanssa on mukava tanssia mitä vaan. Olin kyllä suunnannut katseeni erääseen toiseen herraan, kun oli puhe, että voin hakea tangolle, kun ensimmäisille emme päässeet. Kolmas yritys hänen kanssaan onnistui myöhemmin. Tuttuja herroja olivat kaikki joiden kanssa tanssin. Hitaalle valssille haki illan alussa samainen itseni pituinen tangomies. Toisille hitaille valsseille haki oikein tanssinohjaaja. Kun on taitoa viennissä voi jutellakin, vaikka minä voisin kyllä pitää suuni kiinnikin siinä lajissa. Mutta tämä herra oli poikkeus. Hänen kanssaan on joskus tanssittu hullunhauskoja rumbakappaleita Krouvin lavalla. Hän unohti silloin, että minun sitä piti kosia. Kun en ennättänyt hakea häntä naistenhaulla, en tosin juuri monta muutakaan, niin vuoron juuri vaihtuessa miehille, hain häntä. Naistenhaku sattui Eijan ensimmäiselle tunnille, jolloin jätin ne beatit ja iskelmät vähemmälle. Naistentunnin lopussa tämä ohjaaja palautti jotain daamia ja minä vein hänet siitä cha-chaalle. Vaimonsa, joka on myös tuttu minulle, katseli hymyillen menoamme. Siinä vasta oli tanssi. Melkein koko ajan, melkein oikeilla askelilla tanssimme. Ne välihetket eivät taida kestää kirjoittamista.

Illan alussa minua haki kahteen kertaan oikein charmantti herra. Fusku/jiveä ne molemmat olivat ja hänen vientinsä on tarkkaa ja mukava on tanssia hänen kanssaan. Masurkat sujuivat erään pitkän, hoikan herran kanssa. Olemme tanssineet aiemminkin näitä kansallisia lajeja. Illan parhaat hetket minulla olivat tutun herran kanssa. Polkat, jenkat (Lapinjenkkana), kahden riemukkaat humpat, tangot ja ainakin hitaat valssit tanssimme. Hänen kanssaan tanssiessani tunnen aina tanssin ilon. Hän on yksi kolmesta parhaasta polkkatutustani.

Kun Eija lopetti osuutensa puoli yksi, huomasin tanssiessani tutun, ei tanssiherran,  yläkaiteen vieressä seuramassa tanssien kulkua ja solistin esiintymistä. Kappaleen loputtua ja Eijan aloittaessa Käärmetanssinsa, kipaisin herraa tapaamaan. Ikävä kyllä juttuhetkemme jäi lyhyeen, sillä olisi ollut asioita, jotka minua ovat kiinnostaneet sitten Krouvin lavan kesätanssien. Kun Eija lopetti ja alkoi vielä levymusiikki ja upeat tangot alkoivat soida, eräs tuttu runosielu esitti tanssiinkutsun alalattialta kaiteen yli. Ei siinä "auttanut" kuin mennä. No, mielelläni minä Saulin tangoja tanssin. Eikä tällä kiinnostavalla herralla olisi ollut aikaakaan pitempään jutusteluun. Ehkä joskus jossain. Näissä Omegan tanssi-illoissa hän joskus on paikalla. Yllätys se oli nytkin.

Minunkin iltani loppui tähän. Ei mitään voimia ollut jäljellä tanssimiseen. Polkkatuttunikin oli hetki sitten poistunut ja tanssiväkeä ei ollut kuin kourallinen jäljellä. Pesäkallio avasi talvikauden hyvissä merkeissä. Lattia on oikein hyvä, yksi parhaita, minkä tiedän. Kahviossa sopivaa syötävää ja juotavaa. Henkilökunta on myös miellyttävää. Naistenhuoneessa ovat mukit ja vettä tarjolla sekä käsienkuivaaja, josta saa hiustenkuivaajankin, kun osaa kääntää laitetta. Tästä on hyvä jatkaa tansseja, kunhan alikunto muuttuu normaalikunnoksi. Tanssimallahan sitä on yritettävä korjata.