Fontana Keurusselkä 3.10.2008                                           Olavi Virta

Oli minulla perjantaina upea ilta olla kuulemassa Kari Piirosta ja orkesteriaan Caminitoa. Ravintola Keurusselässä olin käynyt viimeksi aikoja sitten. Silloin tanssit olivat peräsalissa ja tässä isossa etusalissa olivat ruokailijat ja muut iltaa istuvat. Nyt pöydät olivat täynnä ruokailijoita. Tässäkin isommalla puolella on myös esiintymislava, jossa nyt orkesteri esiintyi. Uusi omistaja(?) oli kuulemma tehnyt muutoksia. Peräsali on tanssitilana kesällä ja talvisin karaoketilana. Tanssia voi siis talvellakin erilaisten karaokelaulajien tahdeissa.

Jouduin paikalle lähellä puolta kymmentä. Orkesteri oli soitellut jo yhdeksästä lähtien ja jäi pian tauolle. Mukava oli tavata heti sisälle mennessäni Piirosen vaimo, joka on aina ystävällisenä myymässä miehensä levyjä. Siitä baarin puolelle mentyäni haki joku minut tanssimaan. No, se oli ravintolamenoa. Sitten ilmaantuikin muutama ihan hyvin tanssiva herra. Varsinaisia tanssinharrastajia ei paikalla ollut, mutta kyllä tanssimisesta pystyy saamaan huvia vähemmälläkin tanssitaidolla. Sen huomasi tanssiväen iloisista kasvoista. Ilo näytti olevan pareilla molemmin puolista. Enkä voi valittaa omalta kohdaltanikaan. Asennekysymys se on olosuhteet huomioiden.

Humppaa tanssin ihan perinteisillä askelilla ja sama herra innostui hakemaan samballe. Siinä kyllä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kolmeen kertaan sain terävät potkut samaan jalkaan. Lie ollut oma vikanikin, kun ei edes toiseen jalkaan sattunut. Kai asettelin toista jalkaani toisten tielle :( Foksia vielä sopi tanssimaan ja fuskuakin erään herran kanssa yrittelimme. Ei oikein sopinut tilan puutteen takia, mutta hauskaa olivat hyvät yritykset. Hidasta valssia sain tanssia ihan mukavasti, niin kuin nyt ahtaudessa sitä voi yleensä mennä. Sitä vei illan ilo, charmikas, ryhdikäs herra Turun suunnalta. On se vaan mukava tanssia herran kanssa, joka on huolehtinut lihaskunnostaan ja omaa ryhdin. Ei ollut pehmeää upottavaa  "lihaa" vasemman käden sormieni alla olkapäällä.

Caminito on erinomainen orkesteri ilman Kariakin. Kun Kari astuu lavalle, niin siinä on yhdistelmä, jota mielelläni kuuntelen ja tanssinkin. Tässä orkesterissa on rumpali, joka nostaa hymyn huulilleni iloisella tyylillään ja spiikkauksillaan. Ja hymyjä sain kyllä lavalta muutenkin. Merkille pantavaa oli orkesterin siisti pukeutuminen ja niin oli Karinkin. Ei ollut ryppyjä ja ruttuja vaatteissa, mitä joskus näkee lavaesiintyjillä. Tyylikäs oli puku ja tyylikäs oli koko mies. Hänen tapansa laulaa on syvältä tulevan voimakas ja antaumuksellinen. Tumma ääni sulkee kaiken ympärillä olevan sisäänsä. Melkein voimattomana sitä kuuntelin nytkin. Varsinkin Punaiset lehdet-tango on jotain huumaavan kaunista. Sitä saa, mitä Julia tilaa:) Sen tanssin illan ilon kanssa. Puolen yön jälkeen lähdin paikalta. Ilta ei ollut lavatanssi-ilta, mutta olin siihen varautunut. Mukava on joskus vain olla joukon jatkona ja elää paikan ehdoilla. Hyvä musiikki ja hyvä solisti luo hyvän tunnelman illalle.