Kivistöllä 28.9.2008

Kaksi iltaa Kivistöllä on antanut vielä uskoa, että osaan tanssiakin tai ainakin joidenkin miesten mielestä ja omastakin mielestäni :>) Toissa sunnuntaina esiintymässä olivat Norolan Pojat ja musiikki oli hyvää perustanssimusiikkia.

Viime sunnuntaina paikalla oli Karavaani-orkesteri ja ikävä kyllä nimi ei ollut sanonut tanssiväelle mitään. Olisi pitänyt ilmoituksissa olla maininta, että orkesterissa soittaa ja laulaa viime vuoden Kultaisen harmonikan voittaja Sami Hopponen. Eikä orkesterikaan huono ole. Olivat SMORK-2007 kilpailuissa kolmantena. Voima-orkesteri voitti silloin ja toisena oli Volga ja Pekka Nebelung. Oikein hyviä koko kolmikko. Volga ja Pekka jatkavat edelleen yhdessä ja Voima-orkesterin solisti on tästä syksystä lähtien ollut kaksinkertainen tangoprinssi Antti Ahopelto.

Niin, Karavaanista voin sanoa vain hyvää. Muutamia kertoja heidän illoissaan olen ollut sitten kesän 2007. Viimeksi Lapin matkallani. Susanna Heikki on heidän solistinsa, mutta ei ihan aina ole mukana ja Sami hoitaa laulun silloin. Oli todella tanssittavaa musiikkia miellyttävästi soitettuna ja kyllä moni ihaili haitarimusiikkia. Kun kerroin, kuka on haitarinsoittaja, niin siihen olivat mielipiteet, että kyllä sen erottaa, että taitoa on.

Tanssiväkeä oli puolet vähemmän kuin edellisenä sunnuntaina. Hyvä puoli, että sopi hyvin tanssimaan. Huono, ettei järjestäjän pussiin euroja kilissyt paljon. Tosin ihan oma syy heillä. Pitäisi osata markkinoida. Ajattelin, että asiaa voi hieman korjata jatkossa ja pyysinkin, että kun illan aikana on kävijöiden kesken vapaalippuarvonta, niin siinä järjestäjän edustaja voisi esitellä haitaristin ja niin hän tekikin. Nyt ainakin kaikki läsnäolevat tiesivät tämän soittajan.

Illan musiikillinen anti oli minulle mieleistä. Niin olivat tanssilajitkin, joita orkesteri soitti kuin myös väliaikamusiikkina kuullut. Jenkkoja saimme hypellä kaikkiaan kolmeen otteeseen. Itse tanssin ne kolmen eri herran kanssa. Polkat olivat myös hyvät, sopivarytmiset jaloilleni. Sitten tauolla alkoivat toiset polkat soida ja yllätys, parina kuuluivat masurkat. Polkillakin oli ilo tanssia kahden eri herran kanssa. Hitaita valsseja soitettiin kolmeen kertaan, yhdet taisivat tulla levyltä. Mukavaa vientiä olivat nekin, kun tilaa oli.

Naisten vuorolla yritin hakea ihan tosissani, mutta hidas mikä hidas, jotain kuitenkin sain aikaan. Yksi haku oli kyllä taas virhearvio tai muistihäiriö, sillä luulin herran toiseksi kuin mitä hän oli. Krouvin lavalla minua tanssitti ihanat tangot aivan samannäköinen mies. Kun tango alkoi kuulua, olin sitten nopea, mutta jo ensi askelista tajusin, ettei ole sama mies. Selvisi, että olemme tanssineet Tulenliekissä ja muisti missä asun. Ollut useita kuukausia keikkalääkärinä asuinpaikallani ja ilmeisesti pitempään jossain muualla. Suomea hän puhuu kohtalaisesti, mutta mitenhän selviää tavallisten savolaismummojen ja – pappojen kanssa. Kuulin silloin aiemmin, että on hyvin innokkaasti opetellut suomalaisia tansseja. Taito taitaa olla edelleen kehittymässä. Kansalaisuuttaan en osaa mennä sanomaan.

Cha-chaat, jivet, bugit, humpat ja  kävellen rumbat olivat illan antia. Ne rumbat ihan oikeasti kävellen eli olivat illan ainoat ei ihan lajinmukaiset kappaleet. Joskus on vaikea löytää viejän askelia, jos ne eivät jostain syystä ole ihan selkeitä. Mutta yhdet parit kyllä kestää vaikka aidanvitsana, varsinkin kun viejä kai yrittää parhaansa ja ehkä saattoi olla muullakin mielellä kuin vain tanssimassa. Jotain nopeaakin soitettiin ja silloin minulle kelpaa kahvi ja pulla. Niin, ja ihan oikean foksinkin sain tanssia, mikä taito on alkanut vähetä tanssipaikoilla. Kun ne kädenalihäkkyrät ovat niin "ihania" ja antavat kuvan hyvästä tanssitaidosta – niin monet ikävä kyllä uskovat. Kyllä tanssisieluni sai näissä tansseissa balsamia "haavoille" lauantain Ruusulinnan illan jälkeen. Ja kyseessä ei ole kuin vain valinnat. Osata valita. Itselle sopivasti. Niin kuin kaikkea muutakin tässä elämässä.