Pesäkalliolla 11.10.2008

Joskus käy niinkin, kun sutta lähtee pakoon, niin karhu tulee vastaan. Lauantain Kuntotalon tanssit jätin väliin olettamani tanssijoiden runsaan määrän takia. Soittokunnat kyllä olisivat olleet yhdet parhaimmista, Sinitaivas ja Markus Sextet.

Pesäkalliolle suuntasin tietäen, että tanssiväki koostuu pääasiassa varttuneista pariskunnista. Aina paikalla kuitenkin on ollut muunkin ikäisiä ja ihan yksin tulleitakin. Nyt oli väkeä laidasta laitaan ja naisiakin oli hakualueella runsaasti. Portaat ja etulattiakin oli täynnä jatkuen orkesterin eteen tuoliriviin saakka. Naisten ikähaitari oli laajempi ja joukossa oli melko nuoriakin neitoja. Miehillä oli ikää enemmän. 

 

Souvarien suosion olin ymmärtänyt hieman laantuneen, mutta siitä ei ollut ainakaan nyt mitään tietoa. Eli tuskinpa Kuntotalolla oli ollut samaa ahtautta. Kun olin jo hieman vaille kahdeksan paikalla, niin autoja oli paljon paikoituksessa ja sisälläkin oli tanssien alkaessa lähes täysi lattia ja lisää tuli koko ajan varmaan kahden tunnin ajan. Tuhatkunta henkeä oli kaikkiaan tullut kuuntelemaan ja tanssimaan yhden Suomen tanssihistorian eniten ja pitkäaikaista mainetta saaneen orkesterin tahteihin.

 

Ensimmäinen tunti oli Teron soittamaa levymusiikkia, mikä onkin hyvin valittua ja tanssittavaa. Oma tanssillinen osuuteni jäi vähiin aluksi ja ei oikeastaan koko iltana erityistä intoa ollut päästä lattialle saati sitten naisten hakuvuorosta puhumattakaan. Tutut olivat vähissä ja en päässyt perille, miten siinä ruuhkassa ja vaihtorytäkässä yleensä ketään voi hakea. Miestenhaut olivat huomattavasti maltillisempia.

 

Alkuvalssille ja perään tulleelle tangolle haki tanssituttuni. Polkat, jenkat ja humpat hänen kanssaan illan aikana tanssin. Masurkka ja hidas valssi sujui hyvin kaakonkulmalaisen herran kanssa. Runosieluakin oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Hitaat valssit ja jotain sylitanssia saimme aikaan ahtaudessa. Naistenhaku tosiaan meni osin ihmettelyyn ja istumiseen orkesterilavan edessä, missä oli mukavaa juttuseuraa samanhenkisistä naisista.

 

Minun kuuloni on sitten katsottava olevan pysyvästi kehnon. Kuulen mitä haluan tai ymmärrän väärin. Olin kuulevani naistenhaulla, että tulee hidas valssi ja koetin löytää erään herran, jonka kanssa se on sujuvaa. Joku vei hänet siitä edestäni ja foksi alkoikin soida. No, luotin siihen, että kyllä se valssikin kohta tulee ja huomasin ylätasanteella toisen tanssiherran tanssivan sitä foksia. Kun se loppui, hain häntä sanoen, että kai se hidas valssi nyt tulee. Ei tullut, mutta hänen kanssaan tanssin mielelläni ihan mitä hän vaan haluaa viedä. Sen päätyttyä oli jo toinen nainen hakemassa häntä, kun jäimme odottamaan sitä hidasta valssia ja tulihan se eikä häntä ihan käsistäni viety. Kun se loppui, alkoi tango soida ja oli onneni saada tanssia sekin hänen kanssaan.

 

Alkuillasta minua oli hakenut charmikas, hoikka, Souvaritakkiin pukeutunut herra. Olin huomannut hänen tanssivan tai parempi sanoa, hän erottui joukosta. Fuskua hän vei oikein mukavasti. Hain häntä naistentunnilla, kun ei ollut hakualueella ja oli helpommin haettavissa. Myöhemmin hän haki vielä uudelleen minua ja Pavilla varmaan tanssimme lisää PNPn juhlatansseissa keskiviikkona.

 

Erään tumman herran tanssia olin katsellut joskus aiemminkin ja oli kuulemma hänkin katsellut minun tanssimistani. Hain häntä rumballe, kun arvelin, että osaa. Oli kuulemma joskus osannut, mutta nyt olivat askeleemme hakusessa. Hänen tanssityylinsä yleisesti ottaen oli hyvännäköistä, kun sivusta katselin. Varsinkin jenkan hän näytti aloittavan kansantanssijan aloituksella, mikä on minusta itsestänikin hauska.

 

Tanssimisestani oli helppo pitää lukua, kun herroja ei ollut monta, joiden kanssa tanssin. Yhteensä 17 kappaleparia olin lattialla viiden tunnin aikana. Jäi aikaa käydä kaksi kertaa kahvilla. Hyviä olivat voileivät. Kuumahan paikassa oli, vaikka vain istui. Tuuletus ei tainnut toimia hyvin tai mikä lie ollut syynä. Talon tarjoama vesi teki kauppansa ainakin naistenhuoneessa. Väkeä oli siis paljon. Jossain vaiheessa sekä ylätasanne että varsinainen tanssilattia olivat todella täynnä. Eikä ylätasanteella olleet ketkään erityisesti. Suloisessa sekamelskassa kaiken sortin tanssijat. Tanssipareissa oli useita, jotka eivät tiedostaneet suuntia, vaikka luulisi luontaisen itsensä suojelun estävän vastavirtaan menoa.

 

Souvarien esitysaika oli 45 minuuttia kerrallaan pidennetyillä tauoilla. Varttia vaille yksi he aloittivat viimeisen osuutensa ja sen ilmoitettiin kestävän puoli kahteen. Siinä vaiheessa väki oli jo harvennut. Minäkin selvisin kotimatkalle yhden aikaan. Lopuksi on annettava orkesterille kunnon kiitokset. He yllättivät ainakin minut musiikilla, joka oli hyvää. En laulusta, en soitosta enkä mistään esiintymiseen liittyvästä voi sanoa moitteen sanaa. Ilo oli heitä kuunnella ja tanssiakin. Tanssimatta jäivät lajeina chachaat, bugit, jivet, sambat ja rokkikin. Kappaleet joita mm. kuuntelin, vaikka muissa oloissa ne mielelläni tanssisinkin, olivat Lumiperhonen, Seitsemän päivää ja Tulen liekit. Herra Souvarit nostivat kyllä osakkeitaan silmissäni, sillä edellinen, ei niin mukava ilta oli Iitiän lavalla toissa keväänä. Silloin ajattelin, että ei ehkä enää heidän iltoihinsa. Nyt ainoa este on se, että he vetävät niin paljon varttuneempaa väkeä ja siihen ahtauteen en ehkä enää mene ainakaan tarkoituksella. Eksyähän paikalle jossain voin :)